Mercedes-Benz E250 vm. 2013 – Laatua on vaikea määritellä mutta helppo tunnistaa – varsinkin auton iän karttuessa
Hillitty tyyli ei mene koskaan pois muodista. Mercedeksen E-sarja on tästä oiva esimerkki.
Valitsimme päivän teemaksi klassikkojahdin. Nyt ei ollut ostoslistalla mitään SUV-sekundaa eikä crossovereita. Halusimme ajoon ihan perinteisen sedanin. Listalla oli selvä kolmen kärki: BMW:n 5-sarja, Mercedes-Benz E ja Volvo S80. Tarvittaessa myös C-sarjan Mersu tai Audi A6 kelpaisi.
Tutkimme autokauppa SAKA:n Espoon Koskelossa sijaitsevan myymälän valikoimia, ja eipä aikaakaan kun silmiimme osui tummanpuhuva Mercedes-Benz E vuodelta 2013. Tässä olisi meidän automme, jos hinta ja ajokilometrimäärä olisivat vaan jotenkuten sopusoinnussa.
Tuulilasin lapussa luki 19 990 euroa, mikä oli ihan asiallinen pyynti. Kilsoja Mersun mittarissa oli 214 000. Lukema on reipas, mutta tällaiselle isolle Mersulle ei mitenkään kohtuuton. Samaan syssyyn mainittakoon, että autossa oli sähköinen huoltokirja. Sen kautta olisi tarvittaessa hyvä perehtyä Mersun historiaan. Meillä ei tällaiseen projektiin ollut nyt aikaa.
Koeajoautomme oli mallia 250 CDI. Aikoinaan Mersun mallimerkinnät kertoivat moottorin iskutilavuuden, mutta tämä perinne on hylätty aikoja sitten. Meidän Mersumme keulalla vaikutti 2,1-litrainen nelonen, josta otetaan tehoa 150 hevosvoiman verran. Moottorin jatkeena on luonnollisesti automaattilaatikko. Varusteita yksilössämme oli muutenkin mukavasti. Mainittakoon nyt vaikka polttonestekäyttöinen lisälämmitin, navigaattori ja niin sanotut ortopedi-istuimet.
Kiertelimme Eemeliä, ja totesimme sen kaikin puolin siistiksi. E-Mersu on mitä tyypillisin taksi, ja vaikka ei tämä auto mikään limusiini ole, niin takana on ihan kivat tilat. Ainoa huono puoli on se, että istuma-asento edessä ja takana on melko matala. Kun rojahtaa istumaan, takaisin ulkoilmaan voi olla vaikea päästä, jollei ole atleettisessa kunnossa. E-sarjalaisen – niin tämän kuin nykymallinkin – korin mittasuhteet ovat klassiset. Auto on pitkä ja sutjakka. Se mikä tyylissä voitetaan, käytännöllisyydessä hävitään. No, kaikenlaisia penkeillä vuorattuja pakettiautoja on olemassa – että katseet sinne suuntaan vaan, jos matala kori ärsyttää.
Nyt mieli paloi jo koeajolle. Penkki kohdalleen ja D-silmään. Vaihteenvalitsin on ratin oikealla puolella, ja kooltaan kuin normaali viiksikytkin. Tykkäisin kyllä enemmän sellaisesta perinteisestä keskikonsoliin sijoitetusta kepistä, joka liikkuu täsmällisesti omassa hahlossaan. Mersu lähtee liikkeelle kuin hiipien. Vaihteisto tekee työnsä niin taidokkaasti, ettei pykälältä toiselle siirtymistä oikein edes huomaa. Kyyti on huomattavan hiljaista ja mukavaa vielä maantienopeuksissakin.
Ajettavuudeltaan E on vähän pappamainen, mutta myönteisessä mielessä. Sen ohjaus ei reagoi neuroottisesti pieniin ohjausliikkeisiin. Jos haluaa vaihtaa suuntaa, rattia pitää kääntää reilusti. 204-hevosvoimainen moottori ei tee Mersusta rakettia, mutta kulku on hyvin vaivatonta. Vilkaisu normikulutuslukemiin kertoo, että E on näin isoksi autoksi todella taloudellinen. Yhdistetty EU-kulutus on vain 5,5 l/100 km. Miten se olikaan? Eikö ne tupruttavat dieselit pitänyt kieltää.
Koeajon lopuksi pysäköimme Mercedeksen autoliikkeen pihaan ja kytkemme seisontajarrun. Se aktivoidaan jalkatilassa olevalla polkimella. Perinteet kunniaan!
Katse tähtiin
Mercedeksellä on monta lempinimeä. Mersu on tietysti se yleisin. Mesestäkin puhutaan usein. Monet käyttävät myös mieluusti nimitystä Tähtikeula.
Tässä ajettu E-sarjalainen on mitä tyypillisin Mercedes – eli kookas sedan. Nykyään Mercedeksen mallisto on kuitenkin todella laaja. Ja ymmärtäähän sen: tähtikeulan imu kannattaa hyödyntää, ja myydä Mersuja mahdollisimman monille asiakkaille. 1980-luvun alussa esitelty 190E oli aikoinaan todellinen outolintu. Niinpä sitä kutsuttiinkin pikku-Mersuksi, vaikka ei se nyt niin kovin pieni ollutkaan.
Vuonna 1997 Mercedeksen mopo karkasi oikein kunnolla. Tuolloin esiteltiin A-sarja – lyhyt ja korkea pikkuauto. Mallin alkutaipaleella oli mukana rutkasti epäonnea, sillä "Aakkonen" kaatui ruotsalaislehden tekemässä väistökokeessa. Homma saatiin kuitenkin raiteilleen ajovakauden hallintajärjestelmällä, ja nyt A on vakiinnuttanut paikkansa tehtaan mallistossa. Uudet A-sarjan autot eivät kuitenkaan ole kovin pieniä eivätkä korkeita, vaan nekin matalia ja sutjakoita.
– Lauri Larmela –
Mercedes-Benz E 250 CDI 4Matic A
- Moottori Rivi-4, diesel, turbo
- Iskutilavuus 2 143 cm3
- Teho 150 kW (204 hv) Voimansiirto Neliveto, automaattivaihteisto
- 0−100 km/h 7,9 s
- Huippunopeus 238 km/h
- Yhd. EU-kulutus 5,5 l/100 km
- CO2-päästöt 143 g/km
- Mitat Pituus 4 868 mm, 1 854 mm, korkeus 1 471 mm, tavaratila 540 l
- Omamassa 1 845 kg
- Hinta 2024 huhtikuussa 19 900 €, SAKA, Espoo
Kenelle?
Jos tyylikäs ja taloudellinen kyyti miellyttää, niin tässä olisi oiva lääke akuuttiin autokuumeeseen. Eikä tarvitse kärsiä hipaisunäppäimistä ja liukukytkimistä!
