Honda Civic vm. 2018 – 14 990 eurolla todella kiva auto, sopivasti tilaa ja taloudellista menoa – 4,8 litran kulutus puhuu puolestaan

Litrainen kone – apua? Ei kannata pelästyä, sillä Honda osaa kyllä moottorien rakentamisen jalon taidon – potkua riittää ja manuaalivaihteisto on napakka.

Teksti Lauri Larmela

Kuvat Heidi Koivunen

25.3.2025 Tuulilasi

Lähdimme jahtaamaan japanilaista perusautoa linjalta Honda Civic – Mazda 3 – Toyota Corolla. Jos haaviin ei osuisi sopivaa japskia, kelpuuttaisimme myös jonkun Korean komeuden. Corollaa on tarjolla tunnetusti kuin sieniä syksyllä. Tällä kertaa hylkäsimme nuo Tojot, ja keskityimme Hondiin ja Mazdoihin. Kolmos-Mazdat ovat todella näyttäviä pelejä erikoisen linjakkaine muotoineen. Takana on kuitenkin niin vähän tilaa, että olimme aika kriittisellä mielellä näiden Mazdojen suhteen.

Lopulta mielitietyn valinta oli helppo. Iskimme silmämme taivaansiniseen Honda Civiciin, joka oli vuodelta 2018. SAKAn vaihtoautorivistössä komeillut yksilö kirvoitti ilmoille Kummeli-sketsien kautta tutuksi tuleen sanonnan: ”Siisti Civic!”

Auto oli tullut liikkeeseen sen ensimmäiseltä omistajalta, ja Civiciä oli selvästi pidetty kuin kukkaa kämmenellä. Hondan mittarissa oli vain 113 000 kilometriä, mikä on todella kohtuullinen lukema seitsemänvuotiaalle autolle. Ilolla panimme merkille, että auto oli juuri huollettu.

Edessä on hyvin tilaa, mutta istuma-asento on matala.

Takaistuimella on jopa yllättävän väljää.

Moni mieltää Civicin pikkuautoksi, mutta tuo on taakse jäänyttä elämää. Tämä Civic on 4,5-metrinen, ja akseliväliä on peräti 2,7 metriä. Tällä resptillä syntyy yllättävän tilava auto, Vaikka edessä istuu 180-senttisiä ihmisiä, niin takapenkillä on kivasti polvitilaa. Civic on 1,4 metrisenä korostetun matala auto. Niinpä edessä ja takana matkataan aika lähellä lattian tasoa. Jäykkäselkäisille näin matalasta autosta nousu voi tehdä tiukkaa. Kun Civicin sivuprofiilia katsoo, auto näyttää sedanilta. Tosiasiasiassa kyseessä on kuitenkin luukkuperä. Tuo luukku on valtava, joten kuormaaminen sujuu helposti. Tilaakin ruumassa on mukavasti, 487 litran verran.

Civicin moottorissa on iskutilavuutta vain litran verran, kolmeen sylinteriin jaettuna. Tällaisella koneella ei tee mitään, ellei sen kyljessä ole turboahdinta. Ja sellainenhan Civicissä tietty on. Moottorista irtoaa 129 hevosvoimaa, mutta olennaisempaa on 200 newtonmetrin huippuvääntö, joka on käytössä jo kerrosluvulla 2 250 r/min. Moottori on luonteeltaan joustava. Tämä oli koeajolla helppo huomata, sillä vaihteisto oli käsin hämmennettävää mallia. Laatikko on Hondan tapaan erittäin kevyt ja täsmällinen käyttää.

Civicistä pyydettiin helmikuun alussa 14 990 euroa. Summa on mielestämme erittäin kohtuullinen.

Kytkin pohjaan

Manuaalivaihteisto alkaa olla tänä päivänä jo melkoinen erikoisuus. Lähes kaikissa polttomoottoriautoissa on automaattiloota, ja sähkäreissähän ei ole lainkaan vaihteita. Ystäviltä ja kylänmiehiltä kerättyjen tietojen mukaan monet nykynuoret ajavat niin sanotun automaattikortin. Tämä on minun mielestäni harkitsematonta, sillä kyllä taito käyttää perinteistä käsivaihteistoa kuuluu aivan keskeisiin kansalaistaitoihin – jos ei sitten liiku metrolla tai bussilla.

Olen opettanut kahta poikaani ajamaan. Varmuuden vuoksi pänttäsin sällien päähän myös pari vanhanaikaista kikkaa, mutta ei niiden perään insinööriajossa kyselty. Tarkoitan tietysti mäkilähtöä jalkajarrun avulla, ja samaa suoritusta käsijarrulla avitettuna. Pientä akrobatiaahan tällaiset lähdöt vaativat, mutta tuleepahan samalla oma auto tutuksi. Kytkin voi toki olla kovilla, kun märkäkorvainen oppilas hakee tuntumaa lähtöihin.

– Lauri Larmela –