Honda Civic on napakka ja sähäkkä – ei sovi setämiehille
Maistuisiko turboahdettu Honda Civic? No mikä ettei!
Rauli Badding Somerjoen klassisen biisin sanoja mukaillen: ”Joku sportti piti saada, fiilis oli sellainen…” Marssimme Suomenojan LänsiAuton halliin ostohousut tukevasti jalassa. Kyyläsimme vaihtoautohallin tarjontaa tarkalla silmällä – aina niitä takarivin pölynkerääjiä myöten. Yleensä emme tuonne peräkammarin puolelle vaivaudu, sillä autojen irrottaminen sieltä ajoon on työn ja tuskan takana. Etsimme GTI-Golfia tai muuta vastaavaa rassia. Tällaista klassikko-Volkkaria ei ollut tällä kertaa tarjolla, mutta onneksi äkkäsimme hallin pimeimmästä kulmasta valkoisen Honda Civicin.
Kiertelimme autoa hallin hämärissä, ja olimme heti myytyjä. Avuliaat myyjät lähtivät siirtämään Hondan edessä olevia autoja pois tieltä. Lopulta väylä oli vapaa, ja löimme Civicin tulille. Ilmoille tulvi äreää pörinää, joka veti suumme väkisinkin virneeseen – nyt oltiin asian ytimessä.
Ajoimme Civicin liikkeen pihalle parkkiin, ja aloitimme tarkemman syynin. Yleisvaikutelma oli huipputyylikäs, sillä Civicin pinnassa oli valkoinen erikoisväri. Mustat koristeet loivat hohtavan valkoiselle hipiälle maukkaan kontrastin. Takaikkunoissa oli niin tummat Kerava-kalvot, ettei niistä nähnyt lainkaan läpi. Tämä on sitä teinipop-tyyliä parhaimmillaan. Samat sanat pätevät pakoputkiin. Niitä on nimittäin kaksi kappaletta. Röörit ovat muhkean kokoiset, ja ne eivät ole perän laidoilla, vaan sähäkästi keskellä, tiukassa nipussa.
Civic on huomattavan matala, joten sen ohjaimiin laskeudutaan. Niinpä emme voi suositella tätä autoa jäykkäselkäisille setämiehille. Ajoasento on – ei nyt ihan makaava sentään – mutta ainakin erittäin sporttinen. Nahkaratin hipelöinti tuottaa heti perverssiä nautintoa. Vaihdekeppi on erittäin napakka, ja nyt puhutaan manuaalilaatikosta – totta kai.
Lähdimme valokuvaaja Vesa Koivusen kanssa ajelemaan Hondalla ympäriinsä. Meillä oli sen verran kevättä rinnassa, että päätimme heittää vähän pidemmän lenkin, jotta saisimme moottorin kunnolla käyntilämpöiseksi. Etsiydyimme syrjäiselle maantieosuudelle, ja teimme pari kunnon kiihdytystä. Ei mitään laittomuuksia, mutta sen verran kuitenkin pelleilimme, että kierrätimme konetta ykkösellä reilusti yli kuuden tonnin, ja vaihdoimme sitten sähäkästi kakkoselle. Ja kas kummaa, Civicin kumit kiljahtivat luistonestosta huolimatta ihan selvästi.
Olipas lapsellista touhua, mutta juuri siksi niin hauskaa. Turboahdetusta 1,5-litraisesta moottorista irtoaa 182 hevosvoimaa, eli kulkuhaluja riittää vielä isommissakin nopeuksissa. 6-pykäläisestä vaihteistosta vielä sen verran, että se on tuntumaltaan todella herkkä ja täsmällinen – niin kuin Hondissa aina. Keppiä on nautinto hämmentää ihan vaan omaksi ilokseen. Moottorissa on kyllä sen verran vääntöä, että jatkuva kepittäminen ei ole missään tapauksessa välttämätöntä.
Kun olimme saaneet purettua pahimmat räppäilypaineet pois, ajoimme Civicin taas parkkiin, ja tarkistimme sisätilat perin pohjin. Siistiä oli, kuten olettaa saattaa, sillä auto oli vain kolmivuotias, ja sen mittarissa oli ainoastaan 65 000 kilometriä. Panimme ilolla merkille, että tuorein huoltoleima oli maaliskuun lopulta, joten auto on takuulla hyvässä trimmissä.
Civic ei ole mikään tilaihme, mutta nyt puhutaankin piilosportista. Takapenkki on matala, eikä liioilla pää- ja polvitiloilla pääse kehuskelemaan, mutta tämähän on sivuseikka. Tavaratila on riittävän kookas, ja iso takaluukku parantaa sen käytettävyyttä. Civicissä oli mukavasti varusteita. Mainittakoon nyt vaikka peruutuskamera, tutkat edessä ja takana, sekä mukautuva vakionopeudensäädin.
Honda Civic HB 182 HV Type S
- Moottori Rivi-4, bensiini, turbo
- Iskutilavuus 1 498 cm3
- Teho 134 kW (182 hv) Voimansiirto Etuveto, 6-nop. manuaalivaiht.
- 0−100 km/h 8,3 s
- Huippunopeus 220 km/h
- Yhd. EU-kulutus 6,5 l/100 km
- CO2-päästöt 137 g/km
- Mitat Pituus 4 518 mm, leveys 1 799 mm, korkeus 1 434 mm, tavaratila 420 l
- Omamassa 1 379 kg
- Hinta toukokuussa 2023 23 650 €, LänsiAuto, Espoo
Kenelle?
Kysykää keneltä vaan nuorukaiselta, että kelpaisiko tämä Civic? Vastausta ei tarvitse arvailla. Seniorikansalaisille kenties vähän liian kuuma peli.
Oppi tulee idästä
Toyota – no joo. Nissan – no joo. Honda – jees! Nousevan auringon saarella on kokonainen liuta hyvin menestyneitä autonvalmistajia, joilla on kullakin omat vahvuutensa. Toyota, tuo suomalaistenkin ikisuosikki, lienee maineeltaan maailman luotettavin auto. Jos ette usko, niin katsokaa uutislähetyksiä maailman kriisipesäkkeistä. Yleensä on niin, että kaikkien sotaa käyvien osapuolten kalustoon kuuluu liuta Toyota Land Cruisereita ja Hiluxeja. Ja tavallista Corollaahan ei saa rikki oikein millään – vai mitä?
Hondatkin ovat huolella kokoonpantuja ja luotettavia autoja, mutta tässä merkissä on lisäksi jotain omituista karismaa. Tämä johtunee siitä, että Honda on ollut aina mukana moottoriurheilussa, ja sen moottoreilla on totuttu voittamaan. Viime vuonna F1-sarjan mestariksi ajoi Red Bullin Max Verstappen, ja millä moottorilla? Hondalla tietty. Sama yhdistelmä johtaa tämän vuoden sarjaa ylivoimaisesti.
F1-sarjan säännöt muuttuvat tiheällä syklillä. 1980-luvun lopussa moottoreissa oli vallalla turbovaihe. Hondan 1,5- litraisista myllyistä revittiin aika-ajoissa jopa 1 500 hevosvoimaa, eli moottorin litrateho oli mojovat 1 000 hevosvoimaa. Kerta kaikkiaan aivan uskomatonta insinööripornoa.
Lauri Larmela
