Mikä kaupunki saa seuraavan monitoimiareenan? Hallihuumaa kirittää Tampereen Nokia Arena, joka valmistui noin vuosi sitten keskelle kaupunkia junaradan päälle. Kävijöitä areenalla on ollut vuodessa yli miljoona. Määrään on vaikuttanut myönteisesti hallissa järjestetyt jääkiekon MM-pelit.

Pääkaupungista Helsingistä puuttuu tällä hetkellä toimiva suurareena, mutta säpinää ei asian tiimoilta puutu. Entinen Hartwall Arena, nykyinen Helsinki-halli on Pasilassa tyhjillään toistaiseksi. Sen toiminta on keskeytynyt, sillä hallin omistajaportaaseen kohdistuu Venäjän vastaisia pakotteita. Hallin ympärillä kuitenkin kuhistaan, koska Jokerit-seura etsii kumppania, jonka kanssa halli voitaisiin taas ottaa käyttöön.

Helsingin IFK -seuran käynnistämää tapahtuma-areenahanke Garden Helsinkiä suunnitellaan Töölöön. Tonttia koskeva asemakaavan muutos on hyväksytty valtuustossa.

Helsingin hallibisneksen uusin tulokas on kiinteistökehittäjien ja jääkiekkovaikuttajien ryhmä, joka ajaa Helsingin Sörnäisten Suvilahteen kaupungin kolmatta monitoimiareenaa. Hankkeesta on jätetty kehittämisvaraushakemus kaupungille.

Myös Turussa on valmisteilla Ratapiha-hanke, jonka lippulaiva on monitoimiareena.

Tarvitseeko iso kaupunki siis areenan ollakseen elinvoimainen ja vetovoimainen? Tampereen yliopiston aluetieteen yliopistonlehtorin Markus Laineen mukaan taustalla vaikuttaa isompi kehityskulku kaupungin tarkoituksesta.

– Vielä 60–70-luvuilla kaupungit houkuttelivat teollisuuslaitoksia uusien työpaikkojen toivossa, ja nyt kaupungit havittelevat osaavia ihmisiä. On siirrytty teollisuustaloudesta osaamistalouteen. Jotta osaajia saataisiin, kaupunkiympäristön on oltava houkutteleva. Keskustan on tarjottava mahdollisuuksia vapaa-ajan viettoon ja viihtymiseen, jota hallienkin nähdään edustavan, Markus Laine kertoo.

Areenat osoittavat myös kaupunkisuunnittelun murroksen, Laine toteaa.

– Kaupungit rakennetaan nykyään tiiviimmiksi täydennysrakentamisella sen sijaan, että aloitettaisiin tyhjästä syrjemmällä. Uudet areenat halutaankin pystyttää keskelle kaupunkikeskustojen vilinää, hyvien joukkoliikenneyhteyksien äärelle. Omistajien ja kaupunkien näkökulmasta se on taloudellisesti järkevää, koska infrastruktuuri ja asiakasvirrat ovat valmiina.

Kaupungit tukevat areenahankkeita hyvin eri tavoin, Laine kuvailee. Toiset ryhtyvät osaomistajiksi, toiset voivat esimerkiksi arvioida maankäyttöhinnan edullisemmaksi, jos jokin hanke nähdään hyväksi kaupunkikehitykselle.

Helsingissä areenahankkeita saattaa jouduttaa päättäjien huoli siitä, että Helsinki “menettää” Tampereelle suurten urheilu- ja kulttuuritapahtumat, Laine jatkaa.

Areenahankkeet ovat kuitenkin monimutkaisia ja kalliita. Lainaraha on kallistunut, ja siksi halleja on vaikeampaa toteuttaa kuin muutama vuosi sitten. Ne eivät myöskään ole onnistuessaan kultakaivoksia kaikille asianosaisille. Laine mainitsee, että Tampere Arenan rakennuttanut rakennusyhtiö SRV jäi viime vuoden tuloksessaan miljoonien tappiolle nimenomaan areenahankkeen ongelmien vuoksi.

– Kaikki Helsingin areenat eivät välttämättä toteudu eritoten siksi, jos katsotaan, että hankkeesta tulee liian kallis toteuttaa tai areena ei toimiessaan kata kustannuksia. Moni päättäjä on myös sitä mieltä, että hankkeen on kannatettava itsenäisesti, ilman kaupungin merkittävää tukea, Laine arvioi.

Areenahankkeisiin suhtaudutaan usein epäillen. Kun Tampereen areenahanketta suunniteltiin, Laineen mukaan ensimmäiset havainnekuvat kömpelöistä rakennuksista eivät lainkaan vakuuttaneet kaupunkilaisia tai sijoittajia.

– Sitten palkattiin mukaan maailmankuulu arkkitehti Daniel Libeskind, joka esitteli näyttävämmät suunnitelmat, jolloin areenaan liittyvät asenteet muuttuivat myönteisemmäksi.

Areenoissa onkin kyse myös kaupungin maineen ja kansainvälisen profiilin kohottamisesta ja turistien houkuttelusta.

Areenoiden kohdalla on tarpeen miettiä myös sitä, millaisia kaupunkeja haluamme, Laine sanoo.

– Onko niin, että areena on möhkäle, jossa on vain urheilua ja tapahtumia, vai onko se elävä osa kaupunkikeskustaa? Nykyään kaupunkikehityksessä suositaan monitoimintoista lähestymistapaa, jossa yhdistyvät kaupalliset palvelut, asuminen ja julkiset palvelut. Esimerkiksi Tampereella areenan yhteydessä on asuntoja, toimistotilaa ja hotelli.

Areenan kaltaiset mahtipontiset rakennushankkeet herättävät kritiikkiä myös siksi, että julkisen tilan, kuten puistojen, katujen, torien, metsien rantojen, ja yksityisomisteisen tilan, kuten kauppakeskusten, areenoiden ja muun yritystilan, välillä vallitsee jännite – varsinkin kaupungeissa, Laine kuvailee.

– Areenat ja kauppakeskukset imitoivat julkista tilaa, varsinkin jos niihin on sijoitettu julkisia palveluja, mutta myös ”avautumalla” ympäristöönsä. Tila on tästä huolimatta yritysten kontrolloimaa tilaa, joka on varattu kulutukselle, ei kansalaisten vapaalle oleskelulle ja toiminnalle. Kaupunkeja suunnitellessa on pidettävä huolta siitä, ettei kaupunki muodostu pelkästään sellaisista tiloista, joissa kaikilla ei ole varaa olla.

Myös kaupunkiarkkitehtuurilla ja -kuvalla on merkitystä, kun hankkeita edistetään. Areenat muuttavat väistämättä ympäristönsä luonnetta pelkällä koollaan. Tämä on omiaan herättämään lähialueiden asukkaiden ja yritysten vastustusta.

– Kaupunkisuunnittelun mittakaavan on oltava mielekäs ja on harkittava tarkkaan, millaiseen ympäristöön areena soveltuu. Vaikka kestävä kaupunkikehitys lähtee tiivistyvästä kaupungista, on paljon eroa sillä, onko kaupunki matala ja tiivis vai korkea ja tiivis.

Tampereella areenan mittasuhteet ovat kahtalaiset, Laine huomauttaa. Toisaalta se soveltuu yliopiston ja muiden korkeiden rakennusten keskelle, mutta jättää kokonsa puolesta varjoonsa naapuritontin vanhan puutalon sekä pienen ortodoksikirkon.

Laine korostaakin kaupunkien ohjausta.

– Kaupungeilla on yksinoikeus kaavoitukseen, ja siksi kaupunkien pitäisi olla tiukempia suhteessa massiiviseen rakentamiseen.

Samalla kun kaupunki vauhdittaa itselleen hyödyllisiä hankkeita, Laine muistuttaa huolellisesta suunnittelusta, ei ”pikavoittojen” tavoittelusta.

– Tekemisen pitää olla laadukasta, koska hallista tulee aina maamerkki. Halutaanko kaupunkiin nopeasti pöhinää ja rakennusalan työpaikkoja vai luodaanko kaupunkiympäristöä, jossa ihmiset oikeasti viihtyvät?

Lopuksi on kysyttävä: onko Suomeen mahdotonta rakentaa monitoimiareenaa ilman jääkiekkopainotusta?

– Jääkiekko on Suomen suosituin yleisölaji, ja sen vetovoimaan luotetaan. Toki viime aikojen kansainvälinen menestys myös jalkapallossa ja koripallossa voi myöhemmin muuttaa tätä näkemystä. Toki jo nyt Tampereen seuraava suuri urheiluhanke on jalkapalloon keskittyvä Tammelan uusi stadion ja kolmas monilajinen Hakametsä Sport Campus, joka tulee Kaupin urheilukeskuksen ja Kauppi Sport Centerin läheisyyteen.