Mihin sinä laittaisit jätteesi, jos jätehuoltoa ei olisi?
Dieselrekka ajoi tieltä ja kaatui. Tuhansia litroja dieseliä valui maahan, koska tietä ei suolattu. Hups. Ei tainnut luonto tykätä, Katja Ståhl kirjoittaa.
Rakastan luontoa. Metsät, järvet, niityt, niemennotkot ja saarelmat, eläimet – ne ovat kaikki ihania. Jokunen ihminen on myös ihan okei. Yritän siis sanoa, että vastakkainasettelun äärellä olen luonnon puolella. Niin tekee luontoihminen. Tiedänkö kuitenkaan aina, mikä on luonnon kannalta paras ratkaisu?
Esseisti ja tietokirjailija Pentti Linkola (1932–2020) pisti kunnolla kroppansa likoon ja eli koko elämänsä luonnon puolella. Se tarkoitti kaikkien mukavuuksien puuttumista elämästä, ja toisaalta myös melko raakaa suhtautumista työtoveriin, joka sattui olemaan hevonen.
Yksi jos toinenkin hevonen uupui järjettömän taakkansa alla ja kuljetettiin pois Linkolan mailta. Se oli varmaankin kokonaisuuden kannalta luonnolle hyvä juttu, mutta yksittäiselle hevoselle ihan hirveä. Myös itse Linkola kärsi ainakin elämäkertakirjan perusteella aika paljon ratkaisuistaan. Pentin elämäntavan puritaanisuus ajoi perheen pois hänen luotaan, eivätkä myöhemmätkään puolisot meinanneet jaksaa kyydissä mukana. Tuli masennusta ja vaivoja.
Toivottavasti tämän kaiken tähden sentään jokunen puu jäi vielä metsässä pystyyn.
Ennen kuin aletaan raivota luonnon puolesta, mietitään hetki, mitä halutaan pelastaa ja miksi.
Kuuntelin sunnuntaina Kansanradiota. Siellä eräs soittaja kertoi, että teiden suolaaminen on ainakin jossain päin Suomea lopetettu luonnonsuojelullisista syistä. Tämän ratkaisun johdosta dieselrekka ajoikin sitten tieltä ja kaatui, ja valutti maahan tuhansia litroja dieseliä.
Hups. Ei tainnut luonto tykätä. Olisikohan tätä asiaa voinut miettiä hetken enemmän?
Kumpi on huonompi: tien suolaus vai mahdolliset ympäristötuhot?
Onhan se selvää, että tuhoon tässä ajaudutaan koko sakki. Vaikka sivistyneet ihmiset kuinka jaksaisivat lajitella ja kierrättää, löytyy jostain päin maapalloa isokin porukka, jotka eivät edes tiedä mitä on lajittelu. Tai sitten tietävät, mutta siihen ei ole mahdollisuuksia.
Grönlannissa reissatessani pikkukylässä näin, kuinka merenrantaan kipattiin kaikki jätteet banaaninkuorista jääkaappiin. Siinä oli ikävä taivastella, että eihän tuolla tavalla voi tehdä, kun systeemi uupuu. On jätteitä, mutta ei niiden huoltoa. Mihin sinä laittaisit jätteesi, jos jätehuoltoa ei olisi?
Hiljattain Finlandia-ehdokkaana olleessa Ida Turpeisen Elolliset-kirjassa murehditaan sukupuuttoon kuolleita eläimiä.
Tarina tiivistyy Stellerin merilehmän ympärille. Se katosi kartalta jo 1800-luvulla. On vaikea syyllistää merimiehiä, jotka surmasivat surutta sympaattisia mereneläviä, sillä ukot olivat haaksirikkoutuneet ja heillä oli nälkä. Mikä olisi ollut vaihtoehto? Veikkaan, että he yrittivät syödä ihan kaiken sellaiseksi kelpaavan.
Niin kehittynyt kuin tämä ihmislajimme onkin, meillä on aika paljon opittavaa luonnolta.
Ennen kuin aletaan raivota luonnon puolesta, mietitään hetki, mitä halutaan pelastaa ja miksi. Sekin tulipalo voidaan sammuttaa väärin. Kaikkeen emme mekään luomakunnan kruunut pysty, mutta yrittäminen on ehdottoman sallittua.
