Apu

Kari Väänänen: Ihmisen terveydellä rahastaminen on halpamaista ja ala-arvoista

Kari Väänänen: Ihmisen terveydellä rahastaminen on halpamaista ja ala-arvoista
Kari Väänänen muistuttaa kolumnissaan, että kun viime sote-vääntöä käytiin, ei terveydenhoito ollut tärkein asia listalla, vaan kahden suuren puolueen oman edun tavoitteleminen. Toinen yritti sementoida valtansa maakunnissa, ja toinen pyrki siirtämään miljardeja euroja yksityisille hoivajäteille.
Julkaistu: 12.11.2020

Vanhuus ei tule yksin. Sen mukana tulevat vaivat. Kun ihminen vanhenee, niin kuin jokaiselle käy, jopa rikkaalle, hänen kroppansa haperoituu väistämättä, liikkeet käyvät hitaammiksi ja jäykemmiksi ja riski teloa itsensä kasvaa.

Kyllähän me sen tiedämme, vaikka allekirjoittaneelle se ei välttämättä kaaliin uppoa, vaan edelleen pitää yrittää leiskua kuin nuori kolli. Siinä sitten pamahtelee luita poikki, ja muutenkin kroppa alkaa esittää vastalauseitaan moista kohkaamista vastaan.

Niinpä piipaa-auto saa taas antaa kyytiä lasaretin hellään huomaan. Vaikka niinhän sitä sanotaan, että jos ikäihmisellä aamulla herätessä ei jotakin paikkaa kolota, niin on varmaan kuollut.

"Pitäisi kuulemma ottaa esimerkkiä suuresta Lännen Maasta, jossa pilleristä saat pulittaa satasen, kun sama pilleri meillä maksaa noin euron."

Meillä on eturyhmiä, jotka sinnikkäästi yrittävät mustamaalata julkista terveydenhuoltoamme saadakseen yleisen mielipiteen uskomaan yksityisen terveydenhuollon autuuteen ja kaikkivoipaisuuteen.

Alalla liikkuu miljardeja euroja, joihin yksityiset terveysjätit haluaisivat ahnaat sormensa upottaa. Pitäisi kuulemma ottaa esimerkkiä suuresta Lännen Maasta, jossa pilleristä saat pulittaa satasen, kun sama pilleri meillä maksaa noin euron.

Ja kun vakuutusrahat on kulutettu, sinut heitetään kylmästi hospitaalista kadulle. Selviä siellä miten parhaaksi koet, raihnainen vanhus. Siitäkö esimerkkiä?

Minusta ihmisen terveydellä rahastaminen on kertakaikkisen halpamaista ja ala-arvoista. Ei ihminen, ei varsinkaan vanha ihminen, voi olla ahneiden saalista.

Kun viime sote-vääntöä käytiin, oli enemmän kuin selvää, että terveydenhoito ei ollut se tärkein asia listalla, vaan kahden suuren puolueen oman edun tavoitteleminen. Toinen yritti sementoida valtansa maakunnissa, ja toinen pyrki siirtämään miljardeja euroja yksityisille hoivajäteille. Eli taas ihmisten terveydellä pelattiin poliittista rulettia.

"Ennenaikaan ei suolaa saanut, vaikka polvillaan rukoili. Sanottiin, että se on epäterveellistä ja että tämä on sairaala eikä suolaamo."

Kokemukseni suomalaisesta julkisesta terveydenhoidosta on aina ollut erittäin hyvä. Henkilökunta on osaavaa ja erittäin ystävällistä, ja ruoka on hyvää, ja sitä on riittävästi. Paitsi suolaa. Sitä täytyy sairaalasapuskaan lisätä, sillä sitä säästellään terveyssyistä.

Mutta ystävällinen hoitsupa hommasi minulle ihan oman suolasirottimen, kun asiasta mainitsin. Ennenaikaan ei suolaa saanut, vaikka polvillaan rukoili. Sanottiin, että se on epäterveellistä ja että tämä on sairaala eikä suolaamo.

Ja ne laitteet! Minuakin kuvattiin sisältä ja ulkoa laitteilla, jotka olivat varmasti maksaneet miljoonia. Sitä varten me maksamme veroja, Wahlroos. (Aivoni näyttävät muuten saksanpähkinältä.) Sen, joka valittaa tällaisesta huolenpidosta, on syytä mennä vinkumaan kalliisiin yksityissairaaloihin.

Koko ajan joku kyseli vointiani ja piti huolta, että kaikki oli hyvin. Ja hoitsut hymyilivät. Eräskin hoitaja vei melkein sydämeni ihanilla silmillään ja hymyllään. Voi pojat! Terveisiä vain sinne osastolle.

Ei ole koskaan mukava olla sairaalassa, sillä jokinhan on silloin vinksallaan. Kokemuksena se on silti miellyttävä, siinä ei ole mitään valittamista. Ainakaan minulla. Hoitajat tekevät liian pienellä palkalla tärkeää ja hyvää työtä. Meillä on yksi planeetan parhaista terveydenhuolloista. Kiitos siitä henkilökunnalle ja jaksamista. ●

14 kommenttia