Jotain rotia kansanedustajien vallanhimoon!
Ensi vuonna käydään taas kunta- ja aluevaalit. Pahoin pelkään, että kansanedustajat ja ministerit asettuvat taas joukoittain ehdolle siitä huolimatta, että eivät ehdi kolmoisrooliaan kunnolla hoitaa, kirjoittaa päätoimittaja Marja Aarnipuro.
Mitäs minä sanoin! Kirjoitin syyskuussa 2021 kunta- ja aluevaalien alla Avun pääkirjoituksessa näin: Nyt pitäisi miettiä, miten järkevä kansanedustajan kolmoisrooli oikein on. Moni heistä istuu jatkossa päätyönsä ohella myös kuntansa valtuustossa ja lisäksi vielä aluevaltuutettuna. Palveleeko tällainen kolmen tason päättäjämalli demokratiaa?
Ilta-Sanomat selvitti heinäkuussa, miten aktiivisesti ministerit ovat osallistuneet kotikuntiensa ja hyvinvointialueidensa valtuustojen kokouksiin. Tulos ei ollut mairitteleva. Aluevaltuuston työhön osallistuminen on osoittautunut mahdottomaksi peräti seitsemälle ministerille, ja he ovat luopuneet valtuuston jäsenyydestä, vaikka kansa heidät sinne äänesti.
”Suomi on ollut kaksoisroolien kärkimaita Euroopassa, ja nyt valtaa hamutaan jo kolmelta tasolta.”
Kunta- ja aluevaalit käydään taas ensi vuonna. Syön hattuni, elleivät johtavat poliitikot ole taas tarjolla jokaiseen mahdolliseen valtuustoon, vaikka heillä ei ole aikaa hoitaa tehtäviään. Sellainen äänten kalastelu ei ole moraalista tai kestävää.
Jos samat ihmiset istuvat eduskunnassa, aluevaltuustossa ja kunnanvaltuustossa, valta keskittyy liikaa. Oman äänestysalueen suosiminen saattaa houkutella turhan paljon, kun kuntapäättäjä panee päähänsä aluevaltuutetun tai kansanedustajan hatun.
Joissakin Euroopan maissa kaksoisroolit ovat kiellettyjä. Suomi on ollut kaksoisroolien kärkimaita Euroopassa, ja nyt valtaa hamutaan jo kolmelta tasolta. Jokin roti pitäisi olla.
