Kännykkä mullisti sosiaaliset suhteet sekä Intiassa että Suomessa – Ilmastokriiseissä puhelin pelastaa henkiä
Kännykät mullistivat intialaisen Jantan kylän sosiaaliset suhteet. Sama koettiin aiemmin Suomessa: nuoret saivat itsenäisyyttä. Tämän päivän huoli kännyköiden vaikutuksesta kouluopetukseen päätyi jopa uuteen hallitusohjelmaan. Huolipuhe teknologian vaikutuksesta ihmiseen ei kuitenkaan ole uutta. Televisionkin kohdalla pelättiin, että huvitamme itsemme hengiltä.
Kun Jyväskylän yliopiston antropologian yliopistonlehtori Sirpa Tenhunen teki kenttätöitä Intiassa länsibengalilaisessa Jantan kylässä vuonna 2005, hän näki, miten matkapuhelin mullisti kylän elämän. Kauppa vilkastui, asioiden hoitaminen tehostui, ihmisten verkostot vahvistuivat.
– Sukulaisuussuhteiden ylläpitäminen tuli helpommaksi. Jos perheenjäsen sairastui, puhelimella pystyi hankkimaan apua. Yksi kanafarmari viisinkertaisti myyntinsä. Hän pystyi myymään, vaikka oli viemässä kanoja asiakkaille.
Kännykkä vaikutti myös nuorten naisten elämään. Länsi-Bengalissa naiset oli yleensä naitettu kotikyläänsä ulkopuolelle, eivätkä he olleet pitäneet yhteyttä vanhempiinsa ainakaan vuoteen avioitumisen jälkeen. Näin morsiamen on ajateltu sopeutuvan uuteen perheeseensä.
– Kuulin yhden tuttavan puhuvan puhelimessa tyttärensä kanssa ja hän kehotti olemaan tottelematta anoppia. En ollut koskaan kuullut semmoista. Kävi ilmi, että anoppi teetätti tyttärellä aivan valtavasti töitä ja äiti oli huolissaan tyttärestä.
Ennen kännyköitä keskustelu ei olisi ollut mahdollinen, sillä äiti ja tytär eivät olisi voineet puhua keskenään miehen perheenjäsenten kuulematta. Kännykkä toi itsenäisyyttä ja itsemääräämisoikeutta.
”Aivan kuten naiset intialaisessa kylässä, nuoret Suomessa pystyivät ylläpitämään suhteita kavereihinsa vähän salassa vanhemmiltaan.”
2020-luvun suomalaiselle ajatus kännykän tuomasta itsenäisyydestä tuntuu hassulta, mutta sama kehitys koettiin meillä jo aiemmin. Samalla tavalla 30 vuotta sitten kännykkä mahdollisti nuorten itsenäisyyden.
– Nuoret saattoivat lähettää satoja tekstiviestejä päivittäin. Aivan kuten naiset intialaisessa kylässä, nuoret Suomessa pystyivät ylläpitämään suhteita kavereihinsa vähän salassa vanhemmiltaan. Se oli iso muutos.
Kännyköiden myötä saimme ilmiöt poissaoleva läsnäolo, mikrokoordinaatio ja hyperkoordinaatio.
Poissaolevalla läsnäololla Tenhunen tarkoittaa sitä, että fyysisesti joidenkin kanssa oleva ihminen voi viestitellä muiden, muualla olevien ihmisten kanssa.
– Se on tietysti vähän ärsyttävä piirre, mutta on tehostanut ja helpottanut asioiden hoitamista.
Mikrokoordinaatio tarkoittaa aikataulujen jatkuvaa säätämistä.
– Jos sopinut vierailusta tai tapaavansa jonkun jossain, niin välillä viestitellään muuttuneista suunnitelmista.
Hyperkoordinaatio on tunneilmaisua. Puhelimella voi koko ajan päivittää tunteitaan, tuntemuksiaan ja tunne-elämäänsä. Sillä on merkitystä ihmisten identiteeteille ja sosiaalisille suhteille.
Kännykän jatkuva läsnäolo elämässämme päätyi myös uuteen hallitusohjelmaan kirjaukseksi pyrkiä lainsäädännöllä rajoittaa mobiililaitteiden käyttöä kouluissa. Kännykkäparkista puhuminen ei kuitenkaan ole mikään uusi asia. Kotimaisten kielten keskus nimesi kännykkäparkin kuukauden sanaksi elokuussa 2013, Opettaja-lehdessä kännykkäparkin käyttöönottoa ehdotettiin jo 2007.
Huolipuhekin on vanhaa perua. Kehruu-Jenny, auto, jääkaappi, televisio. Kännykkä ei ole ensimmäinen teknologinen laite, jonka vaikutuksesta ihmiseen ollaan huolissaan. Kännykän kohdalla on palattu vuoteen 1985, jolloin amerikkalainen mediatutkija Neil Postman esitti ajatukseen siitä, miten televisiossa kaikki: uutiset, politiikka, kasvatus ja kaupankäynti, saa viihteellisen muodon ja tuhoaa ajattelumme. Postmanin visiossa, kirjansa otsikon mukaisesti, huvitamme itsemme hengiltä. Kirjassaan Postman viittaa Aldous Huxleyn Uljas uusi maailma romaaniin, jonka dystopiassa kansaa ei hallita sortamalla, vaan tuottamalla sille nautintoa.
”Kännykät ovat tärkeitä ihmisille, jotka joutuvat lähtemään liikkeelle vaikkapa hirmumyrskyn jälkeen.”
Sirpa Tenhusen katse on digitaalisessa kuilussa ja siinä, miten ilmastonmuutoksen vaikutuksista kärsivät ihmiset ovat käyttäneet matkapuhelimia.
– Kun palvelut viedään verkkoon, joudutaan ratkomaan saavutettavuuden ongelmaa, sitä, että palvelut olisivat mahdollisia juuri niille, joille ne on tarkoitettu.
– Kännykät ovat tärkeitä ihmisille, jotka joutuvat lähtemään liikkeelle vaikkapa hirmumyrskyn jälkeen. Ihmiset tarvitsevat puhelimia järjestääkseen itselleen työpaikan ja asunnon ja ylläpitääkseen suhteita kotiseudulle jääneisiin ihmisiin. Puhelin auttaa ihmisiä selviämään tämmöisistä kriiseistä.
Kuuntele Se Avun Kysymyspodcast: Miten kännykkä mullisti elämämme, antropologi Sirpa Tenhunen?
