”Jätän niille valot päälle ja sanon sitä panovaloksi” – Tällaista on eläintilalla, jossa kaneja kasvatetaan syötäväksi
Söisitkö kania? Jotkut syövät, koska kotimainen kaninliha on ekologista ja suhteellisen eettisesti tuotettua. Silti tuotantomäärät ovat vielä pieniä ja putosivat koronan aikana entisestään.
Kanilan pesäkopista kurkistaa kolme uteliasta päätä. Ruokakupilla rapisee, ja pian porukan hitaammatkin ovat sännänneet apajille. Turvat tutisevat, kun pelletit katoavat herkkusuiden vatsoihin. Voi mitä söpöläisiä!
Turkulaisen Patakani Oy:n yrittäjä ja kaninkasvattaja Hanna Tuomikoski ohjaa meidät sisätiloihin, jossa hän tuo tarjolle ruokaa. Lihapala lautasella näyttää kanankoivelta, mutta on tietysti kania, ei kanaa. Paistia on haudutettu uunissa rakuunan, rosmariinin, valkosipulin, kasvisliemen ja piripiri-mausteseoksen kera.
– Maistuu vähän kanalta, on miedon makuista. Kanaan verrattuna kanissa on kuitenkin mukavampi koostumus. Siinä missä kana helposti murenee, kani ei kypsennettäessä kuivu samalla tavalla, Tuomikoski tuumii ruokaa lautaselta haarukoidessaan.
