Tämä klassikkoravintola opetti kainuulaiset syömään katkarapuja ja oliiveja – Viime syksynä siitä tarjottiin huutokaupassa 200 euroa

Kajaanin keskustassa joen rannan tuntumassa sijaitseva Casa Bianca näyttää ulkoisesti samalta kuin mikä tahansa ovensa äskettäin sulkenut liiketila: kyltit yhä seinässä, verhot ikkunassa ja kalusteet vielä paikoillaan pimeässä. Mikään ei ole vielä rapistunut näkyvästi kadulle, eikä rapistukaan, sillä kiinteistö löysi etsimänsä uudet omistajat. Kiinteistön hankki sotkamolainen yrittäjäpari Kaisa ja Craig Tyler. Kainuussa heidät tunnetaan Haapala-panimoravintolastaan ja -majoituspalveluistaan.

Casa Biancan tulevaisuus näyttää onnelliselta kuin kodin saaneella rescuekoiralla, mutta toisenlaisiakin vaiheita on vuoden 2022 jälkeen ollut. Se ehti nimittäin kokea valtakunnan uutisiin nousseen huutokaupan, jossa sitä ei halvasta hinnasta huolimatta halunnut kukaan.

Koivukoskenkadun ja Brahenkadun kulmassa oli ensin sekatavarakauppa, sitten sähkö- ja radioliikenne. Sitten tuli ravintola, joka mullisti kajaanilaisen ruokakulttuurin vuonna 1981. Jos Casa Biancan uuni osaisi puhua, sillä riittäisi tarinoita. Kivet uunista on vaihdettu, mutta muuten se on palvellut vuosi toisensa jälkeen, ja palvelee varmaan tulevaisuudessakin.

Seppo Sopanen on mies, joka toi pizzan Kajaaniin. Casa Bianca ehti ensin, vaikka Kajaani sai samana vuonna toisenkin pizzerian.

– Ravintolaa rakennettiin kuin Iisakinkirkkoa. Minä ja rakennusmestariksi valmistunut vaimon siskon mies sitä teimme. Otimme kolmannen kaverin siihen, että saimme enempi aikaiseksi, Sopanen muistelee.

Kolmikko teki kolme kuukautta ahkerasti töitä. Kattoon haettiin vanhoja puhelinpylväitä. Kadulta ilmastointikanavaan pudonnut lasten pieni lapio sai merkittävän tehtävän. Vuodesta 1978 Oulussa pizzoja paistellut Sopanen rappasi sillä seinät luodakseen paikkaan italialaista tunnelmaa.

– Sillä lasten lapiolla minä läpsyttelin. Niihin aikoihin Kajaanissakin ruokakulttuuri ja ulkona syömisen kulttuuri vasta heräili.

Nopeasti kajaanilaiset oppivat, ja saivat pizzoissa usein ensimmäiset makukokemuksensa vaikkapa oliivista, katkaravusta tai sinisimpukasta. Asiakasuskollisuuden ketju alkoi rakentua: vanhemmat tulivat lastensa kanssa, lapset kasvettuaan tyttö- tai poikaystäviensä kanssa ja myöhemmin omien lastensa kanssa.

Ihastellussa avokeittiössä pizzaa tehtiin iloisesti ja tarmokkaasti, ja kauppa kävi. Tunnelma oli välitön.

– Sitä halusimme luoda sellaisilla tervetuloa- ja hei, hei -huudoilla. Se oli pizzamestarin tehtävä, jota harrastivat myös tarjoilijat. Jos lähtevää asiakasta ei huomattu, saattoipa asiakas jäädä hei, hei -huutoa odottelemaankin. Se oli tärkeä tapa hengenluonnin ja kodikkuuden tunteen kannalta.

Kunnes vuonna 1992 Sopanen joutui valuuttalainan ”niskaan rysähtämisen” seurauksena aloittamaan monen muun yrittäjän tavoin nollasta. Myös Casa Bianca vaihtoi omistajaa. Sitä edeltävä vuosi oli Casa Biancan paras.

– Se oli kulta-aikaa.

Sopasen työtä seuraavat 25 vuotta jatkanutta miestä pyydettiin haastateltavaksi tähän juttuun, mutta hän kieltäytyi kohteliaasti. Sen sijaan Sopasen sydän on elänyt ravintolan mukana myöhemminkin.

– Casa Bianca on ollut rakas paikka, koska se oli omin käsin tehty alusta loppuun. Yhdessä välissä mielen veti surkeaksi. Hieno homma, että nyt jatkuu, hän viittaa uusiin omistajiin.

Sopanen oli töissä Casa Biancassa itsekin, mutta enimmäkseen arkea pyörittivät muut osaajat.

– Vaikka työskentelin pääasiassa Oulussa, muistin uskollisimpien asiakkaiden vakiopizzan. Jos en nimeä tiennyt, pizzan ainakin. Katsoin vaan, että jaahas, Pescatore tulee ja aloin valmistella pizzoja.

Kajaanista kotoisin olevan Olli Kolehmaisen ja Casa Biancan yhteiselo alkoi 2017. Kolehmainen kasvoi ravintola-alalle tiskarista ravintolapäälliköksi, ja sen jälkeen kokeilematta oli vielä alan yrittäjyys. Kolehmainen perusti Caravan Kitchen Grillin Vuosaareen. Sitä hän pyöritti kaksi vuotta.

Mieli halasi isompaa. Kolehmainen kuuli, että Casa Bianca voisi olla myytävänä. Kaupat tehtiin.

– Ensimmäisen pizzani olen syönyt nuorena poikana Casa Biancan ylätasanteella. Sen jälkeen myöhemminkin muutamat kerrat tuli käytyä siellä pizzalla. Olin etelässä 12 vuotta. Kun tämä tila löytyi, se oli kotiin päin muuton paikka.

Tuoreen kajaanilaisen ravintolayrittäjän taivalta helpotti, että Casa Biancalla oli maineensa – ja hyvä olikin. Kolehmaista hymyilyttää, kun hän muistelee yhtä asiakkaiden suosikkipizzaa. Pizzan nimi oli Ragnarök, ja sen täytteenä oli kymmenen kokin valitsemaa ainesta.

– Se oli tosi suosittu. Sellainen kokin valitsema makumatka.

Kolehmainen muistelee lämpimästi asiakkaita, joista suurin osa oli 30–40-vuotiaita. Käynti Casa Biancassa oli monelle perinne tai nostalgiamatka.

– Niitä, jotka olivat asuneet Kajaanissa joskus 80-luvun puolivälissä tai lopussa ja muistivat silloin käyneensä ensimmäisiä kertoja – niitä tarinoita kuulin paljon. Paljon oli myös niitä, jotka kulkivat etelästä Lappiin lomareissulle ja olivat jonkin kymmenen vuoden ajan pysähtyneet tässä pizzalla. Osa pysähtyi mennessä ja tullessa.

Myös muualta Kainuusta tultiin alku- aikoina ihmettelemään pizzeriaa. Kolehmainen sai kuulla paljon tarinoita hääpizzoista ja muista unohtumattomista hetkistä, joihin Casa Bianca oli tarjonnut puitteet ja syötävän. Ei ihme, että hänellekin paikan merkitys Kajaanin tai miksei Kainuunkin ravintolaelämässä on suuri.

– Se on ollut ensimmäinen pizzeria ja Kajaanin vanhin yhtäjaksoisesti pyörinyt ravintola. Onhan sillä merkityksensä.

Kolehmaisen ja Casa Biancan yhteiselo sujui pitkään mallikkaasti. Ensimmäinen koronavuosikin meni mutkattomasti, koska kotiinkuljetuspalvelu oli jo olemassa. Toisena koronavuotena yritys ei enää saanut mitään tukia, sillä myynti oli pudonnut kolme prosenttia liian vähän.

Tilanne oli sama kuin monella muullakin yrittäjällä noina aikoina.

– Myynti laski, emme saaneet mitään tukia, emme saaneet pankista mitään. Kassa alkoi tyhjentyä. Sitten ei voinut mitään muuta, Kolehmainen sanoo ja vakavoituu.

Toukokuussa 2022 Casa Bianca sulki ovensa. Jälkikäteen Kolehmainen sanoo ajatelleensa, että lopettaa olisi pitänyt jo vuoden alussa, mutta hän yritti saada kurssia käännettyä.

– Silloin oli laskupinkka jo niin paksu, ettei enää pärjännyt.

Vaikka järkisyyt puolsivat lopettamista, haikeus hiipi mieleen.

– Tarkoitus oli, että pyöritän kymmenen vuotta, jotta saan firman velattomaksi. Jäin puoleenväliin. Ottihan se aivoon, mutta ei sille mitään voi.

Casa Biancaa yritettiin kaupitella huutokaupallakin. Paras tarjous oli niin naurettava, että siitä tuli valtakunnallinen uutisen aihe: 200 euroa.

– Hintahan olisi ollut todella halpa, mutta ehkä siinä oli ne velat, jotka pelottivat. Ehkä sellaista innokasta pizzeriayrittäjääkään ei kylältä löytynyt.

Nykyiset omistajat ostivat kiinteistön lopulta 1 600 eurolla, mutta saivat samalla maksettavakseen lähes 16 000 euron maksurästit. Ravintola on tarkoitus avata remontin jälkeen kesällä 2024.

Kolehmaista ilahduttaa, että uudet yrittäjät jatkavat kiinteistön tarinaa.

– Toivon, että kaikki menisi putkeen ja että ihmiset löytäisivät sinne. Toivon, että Brahenkadun ja Koivukoskenkadun kulma lähtisi uuteen nousuun. Se olisi mahtavaa.

Kolehmainen on työllistynyt naapurissa sijaitsevaan leipomo-konditoriaan. Yrittäjävuosiltaan hän muistelee erityisen lämpimästi asiakaspalautteita. Niihin palaamisesta tulee edelleen hyvä mieli ja hymy kasvoille.

– Kun asiakkaat sanovat kiertäneensä maailmaa ja syöneensä pizzaa siellä ja täällä ja kertovat huomanneensa, että ei tarvitse edes lähteä noin kauas, koska täältä saa paljon parempaa pizzaa. Tai kun Italiassa asunut asiakas sanoi pizzamme olleen Suomessa lähimpänä italialaista pizzaa.

Asiakaspalveluammateissa venyttiin myös toiveiden mukaan, kun pizzalista oli uudistunut.

– Silloin tuli asiakkaita, jotka olivat ajat sitten muuttaneet Kajaanista, mutta alkaneet miettiä, mikä olikaan se pizza, jota oli tullut syötyä. Jos sitä ei silloin listalla ollut, kaiveltiin vanhoja menuja ja tehtiin suurin piirtein samanlainen.