Image

Kai Kaila: Samasta hedelmöittyneestä munasolusta voi kehittyä eri ympäristöissä erilaisia yksilöitä – huono-osaisimmista menestyjiin

Kai Kaila: Samasta hedelmöittyneestä munasolusta voi kehittyä eri ympäristöissä erilaisia yksilöitä – huono-osaisimmista menestyjiin
Neurobiologi ja professori Kai Kailan mukaan lähestymistapa, jossa esimerkiksi rikollisuutta tai koulukiusaamista pyritään selittämään perinnöllisillä tekijöillä, on täysin epätieteellinen.
Julkaistu: 30.5.2022

Viime vuosina medioissa on kirjoitettu paljon ihmisten ominaisuuksien ”geneettisyydestä”: esimerkiksi rikollisuuden, älykkyyden, koulukiusaamisen ja jopa siisteyden. Mitä ajattelet geeni-innostuksesta ihmis- ja yhteiskuntatieteissä?

Perinteisesti yhteiskuntatieteilijät ovat suhtautuneet varauksellisesti biologiaan, mutta jostain syystä geenit ovat taas alkaneet kiinnostaa. Hämmästyttävää on, että monet mediassa esitetyt kaikkein vakuuttavimmilta kalskahtavat väitteet geeneistä ja perinnöllisyydestä perustuvat täydelliseen tietämättömyyteen modernin biologian tutkimustuloksista. Jo kysymyksenasettelut ovat olleet lähtökohtaisesti virheellisiä. Suomen kielen sana perinnöllisyystiede on siinä mielessä harhaanjohtava, että maallikot kuvittelevat geenejä elementeiksi, jotka siirtävät monimutkaisia ominaisuuksia sukupolvesta toiseen. Geenit ovat yksilönkehityksen keskeisimpiä välineitä.

Mitä tämä tarkoittaa?

Aivojen hermosoluissa geenit saavat jatkuvasti palautetta ympäristöstään ja muuttavat kytkentöjään ja toimintaansa. Sosiaalinen ympäristö on ihmisen kehityksen kannalta ratkaiseva. Ihminen ei edes kehity ihmiseksi ilman muita ihmisiä. Ihmisen biologiaan kuuluu ratkaisevalla tavalla yhteisöllisyys, ja tähän liittyy kiinteästi myös geeniemme toiminta. Ei ole mitään sellaista dikotomiaa kuin geenit versus ympäristö.

Miten ihmisten väliset erot sitten selittyvät?

Suurin osa ihmisten välisistä eroista liittyy geenien ohjaamaan kehitykselliseen plastisuuteen, joka on viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana muuttanut radikaalisti käsityksemme geenitoiminnasta. Esimerkiksi lausahdus, että vaikkapa 60 prosenttia yksilön älykkyydestä johtuu perimästä ja 40 prosenttia ympäristöstä, kuvaa tietämättömyyttä nykyisen geneettisen ja kehitysbiologisen tutkimuksen lähestymistavoista ja tuloksista.

Mitä kehityksellinen plastisuus tarkoittaa?

Ihmisen perimä eli genomi on valtavan suuri tiedosto: siinä on dna:han koodattua informaatiota siitä, miten proteiineja koodataan ja lukulaitetta hallitaan. Genomissamme on monia säätelysysteemejä, jotka ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa oman toimintamme ja ympäristöolosuhteiden kanssa. Periaatteessa samasta hedelmöityneestä munasolusta voi eri ympäristöissä kehittyä täysin erilaisia yksilöitä – kaikkia huono-osaisimmista huippumenestyksekkäimpiin ihmisiin. Ihmisellä on elämänsä alussa edessään haarautuvien polkujen puutarha, ja se, mille polulle joutuu, riippuu omasta tietoisesta ja tiedostamattomasta toiminnasta sekä yhteisön toiminnasta, ympäristöstä. Geenit muodostavat perustan, jolle organismimme rakentuu, mutta ne eivät ennalta sanele esimerkiksi yksittäisiä psyykkisiä ominaisuuksia.

"Vastasyntyneen lapsen myöhempään stressinsietoon vaikuttavat erityisesti äidin raskaudenaikaiset stressikokemukset. "
Kai Kaila

Voisitko antaa jonkun esimerkin?

Pikkulapsesta harjoitelleiden ammattimuusikoiden aivoissa on havaittu suuria rakenteellisia muutoksia, jotka ovat kehittyneet esimerkiksi viulunsoiton opiskelun yhteydessä. Tämä perustuu hermosolujen kehitykselliseen plastisuuteen. Sama periaate toteutuu meidän kaikkien aivojen kohdalla: rakennamme oman toimintamme ja kokemustemme pohjalta omat yksilölliset ja ainutlaatuiset aivomme. Lisäksi jos menettää näkönsä varhain tai syntyy sokeana, aivokuoren näköalueet rupeavat palvelemaan muun muassa muistitehtäviä. Tällainen käsittämätön muovautuvuus on aivojen perusominaisuus. Sen perustana olevia molekyylibiologisia mekanismeja tutkimme omassakin laboratoriossani hermosolujen geenitoimintaa suoraan muuttavilla menetelmillä, jotka olisivat vielä parikymmentä vuotta sitten kuulostaneet science fictionilta.

Miten selität kaksostutkimuksissa kuvatut tulokset, joiden mukaan eri perheissä kasvaneiden identtisten kaksosten ominaisuudet ovat lähempänä toisiaan kuin ei-identtisten?

Arkikokemusten tasolla on toki selvää, että identtiset kaksoset muistuttavat toisiaan enemmän kuin ei-identtiset, mutta ympäristövaihtelu kaksostutkimuksissa on ollut mitättömän pientä. Kaksostutkimusten perusongelma on, että niissä on usein käytetty käsitettä periytyvyys eli heritabiliteetti tavalla, joka on johtanut valtavaan käsitteelliseen sekamelskaan ja harhapäätelmiin. Heritabiliteetti on tilastollinen mittaluku, joka on hyödyllinen vaikkapa kasvien jalostuksessa, mutta sen käyttö johtaa harhaan, jos tehdään virheellinen oletus, että geenien ja ympäristötekijöiden vaikutukset voidaan esittää prosentteina. Lisäksi suuressa osassa kaksostutkimuksia ajatellaan, että sana synnynnäinen tarkoittaa perinnöllistä. Näin ei ole. Jo ennen syntymää ja jopa juuri synnytyksen aikana voi tapahtua paljon koko elämänkaareen vaikuttavaa kehityksellistä plastisuutta. Esimerkiksi vastasyntyneen lapsen myöhempään stressinsietoon vaikuttavat erityisesti äidin raskaudenaikaiset stressikokemukset.

Mitä tiedämme ihmisen psyykkisten ominaisuuksien perinnöllisyydestä tutkimuksen perusteella?

Moderni biologinen tutkimus ei tue ajatuksia psyykkisten ominaisuuksien perinnöllisyydestä. Esimerkiksi hoivakäyttäytyminen rotilla ei periydy geneettisesti vaan siirtyy kehityksellisen plastisuuden kautta yli­sukupolvisesti. Jos tehdään poikasten vaihto emolta toiselle, käyttäytyminen ”periytyy” hoitavalta emolta, mutta ei geenilinjan vaan emon käyttäytymisen kautta. Monia tällaisia ei-geneettisiä mutta ylisukupolvisia ilmiöitä on kuvattu tieteellisessä kirjallisuudessa myös ihmisillä. Lisäksi genomilaajuiset niin sanotut gwas-analyysit ovat osoittaneet, että psyyken sairauksiin liittyy tuhansia altistavia geenimuunnoksia. Nämä geenimuunnokset puolestaan tuottavat kehityksellistä plastisuutta.

Miksi sellainen tutkimus, jossa ihmisten eroja pyritään selittämään geenien avulla, vaikuttaa olevan nyt niin kiinnostavaa?

Ajatussuuntana geneettinen determinismi syntyi 1800-luvulla palvelemaan näkemystä, että jotkut ihmiset ja ihmisryhmät – käytännössä tietenkin asianomainen itse – ovat synnynnäisesti arvokkaampia ja parempia kuin toiset. Mutta ihmiset eivät ole fundamentaalisesti erilaisia. Ihmiset ovat fundamentaalisesti samanlaisia. Ihmisten välisten oletettujen geneettisten erojen sijaan pitäisi miettiä esimerkiksi, millainen olisi koulu, jossa kiusaamista ei synny. Rikollisuuden, heikon koulumenestyksen ja huono-osaisuuden pitäminen perinnöllisinä ominaisuuksina on täysin epätieteellistä ja pahentaa entisestään yhteiskunnasta syrjäytyneiden ihmisten ja heidän lähiomaistensa kärsimystä.

Avaaja-palstalla asiantuntija aloittaa keskustelun ja taustoittaa ilmiötä.

Neurobiologi. Kai Kailan laboratoriossa on tutkittu muun muassa poisto- ja muuntogeenisten jyrsijöiden aivojen kehitystä.
1 kommentti