Juha Hurmeen käsikirjoittama ja ohjaama rock-näytelmä Syd Barret meni viime keväänä suoraan hyllylle odottamaan ensiesitystä. Koronakriisi iski taiteilijaan siinä missä muuhunkin kansaan. Nyt hän vastaa muutamaan kysymykseen.
Olet kertonut teoksissa Niemi ja Suomi maamme historiasta tuhansien vuosien ajalta. Millaista oli keskittyä vain yhden vuoden tapahtumiin?
Oli mukavaa pysyä yhden mutta sitäkin merkillisemmän vuoden sisällä, ja selvitellä omiakin ajatuksia kirjoittamalla vaikutelmista ja taustoista.
Muistelevatko vuoden 2020 eläneet sitä vielä vuosikymmentenkin päästä?
Vuotta 2020 muistelevat jopa ne, jotka eivät ole vielä syntyneetkään. Meistä nykyisistä riippuu, muistelevatko tulevaisuuden ihmiset tätä historiallista vuotta käänteenä parempaan vai huonompaan.
Koronakurimuksesta täytyy ottaa opiksi
Osaammeko kääntyä kohti parempaa?
Niin yksilön kuin yhteisön, jopa ihmiskunnan, elämä on keskeytymätön oppimistapahtuma. Koronakurimuksesta on revittävä oppi irti sekä yksilöllisellä että globaalilla tasolla.
Miten meidän pitäisi aloittaa?
Ihmislajin on opittava suhteuttamaan toimintansa volyymi planeetan kantokykyyn. Ei tässä muu auta. Korona, ilmaston lämpeneminen ja biodiversiteetin romahdus ovat saman ongelman erilaisia oireita.
Voiko muutokseen ryhtyä saman tien?
Mikään ei ole helpompaa kuin muutos. Omalla kohdalla voi aloittaa opiskelemalla, ottamalla koronarokotuksen heti kun oma vuoro koittaa, äänestämällä viisaasti kuntavaaleissa ja tervehtimällä naapureitaan iloisesti.
Ennen ei ollut paremmin
Olet käsikirjoittanut tänä vuonna Kansallismuseon uutta perusnäyttelyä, jossa kerrotaan Suomen historiasta. Miltä koronapandemia vaikuttaa, kun sitä peilaa menneeseen maailmaan?
Nälkä ja kulkutaudit tappoivat ihmisiä Suomessa kasoihin vielä 1860-luvulla. Ja kaikkina aikaisempina aikoina. Asiat ovat ihmisten maailmassa vuonna 2020 monella tavalla erittäin hyvin.
Mikä korona-ajan Suomessa on ollut erityisen suomalaista?
Minulla ei ole aavistustakaan, mitä suomalaisuus on. Se voi olla mitä vain. Minun suomalaisuuteni on sitä, että luen rinnan Shakespearen alkuperäisnäytelmiä ja Paavo Cajanderin suomennoksia niistä ja teen vertailuja.
Luuletko, että ihmisten elinolojen erot ovat kasvaneet koronakriisissä?
Maailma ei ole ikinä ollut reilu, mutta se on esimerkiksi Suomessa muuttunut ajan myötä reilummaksi, inhimillisemmäksi ja tasa-arvoisemmaksi. Koronan mullistama todellisuus tarjoaa meille uusia näkymiä, joiden avulla kehittää yhteiskuntaamme paremmaksi.
Vieläkö joskus seuraamme teatteriesityksiä kylki kyljessä toistemme kanssa?
Ei välttämättä. Sitten vain harvennetaan. Sen vuoksi ei kannata vetistellä, vaan keksiä uudet keinot elävälle esitystaiteelle.
Pelottaako koronaviruspandemia?
Pelkääminen on tässä tapauksessa energian joutavaa hukkaamista. Vastustuskyky säilyy parempana, kun ei pelkää.
Onko vuosi 2021 parempi?
Me ihmiset emme vain ajelehdi todellisuuden pyörteissä. Meillä on keinoja vaikuttaa todellisuuden laatuun ja kulkuun. Vuosi 2021 on parempi kuin 2020, jos teemme siitä paremman. Tehtävä on melko helppo, koska vuosi 2020 ei ollut kummoinen.
Tekstisi suuresta pandemiasta alkaa päänahkasi hilseilystä. Miksi ihmeessä?
Ei tällaista kirjoitusta voi muuten aloittaa. Koronaviruksessa ei ole mitään mystistä. Se on ihmisen ymmärrettävissä oleva ongelma, ei sen kummempaa. Oikeastaan hyvinkin arkinen asia.
Juha Hurme
61-vuotias käsikirjoittaja, ohjaaja ja kirjailija.
Sai kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon Niemi-teoksestaan 2017.
Niemen jatko-osa Suomi ilmestyi lokakuussa.
Asuu Tampereen Pyynikillä puolisonsa ja pienen poikansa kanssa.
