Erämaan seikkailijasta tuli tähti – Suomen luontokohteiden kartoittaja Jouni Laaksonen ja Nissan Sunny
Suomalainen seikkailija tarvitsee autoa, sillä kairanmaa alkaa usein pitkän metsäautotien päästä. Siitä eteenpäin moottorin avustuksella pääsee vain Lapin asukas.
Auto on tärkeä työkalu seikkailijalle.
”Monet luontokohteet ovat siellä viimeisen metsäautotien päässä, kun lähempää valtatietä metsät on joko hakattu tai ojitettu. Eli kyllä: usein tulee lähdettyä autolla, ajettua niin pitkälle kuin mahdollista”, Jouni Laaksonen kertoo.
Laaksonen on harvinaisuus – suomalainen seikkailija, joka kartoittaa kotimaisia luontokohteita. Häntä voi verrata myös Suomessa erittäin tunnettuun, mutta kotimaassaan Norjassa jopa supertähteyttä nauttivaan Lars Monseniin.
Monsenin lähialueiden seikkailuita Pohjois-Kalotilla on nähty vuosi toisensa perään Suomessa televisiossa YLE:n kanavilla. Laaksonen puolestaan julkaisee raporttinsa kaukakorvesta kirjoina, joita on ilmestynyt jo reilut parikymmentä. Viime vuonna niitä ilmestyi peräti kaksi, Pitkät vaellukset – Kuukausiksi retkelle (SKS) sekä Kainuun ja Koillismaan retkeilyopas (Minerva).
”Sen auton tärkein ominaisuus oli, että se oli opiskelijan kukkarolle sopiva. Kun myin auton, pärjäsin hyvin ilman sitä.”
Laaksosen ensimmäinen auto oli punainen Nissan Sunny, 1.5. Se ei ollut ikimuistoinen, olipahan vaan joku auto. Sellainen kun piti nuorella miehellä olla.
”Farmari se ei ollut. Mielestäni takaovetkin oli, eli neliovinen. Istumapaikkoja oli viisi.”
Muistiin Laaksoselle ovat jääneet lähinnä sen edellisen omistajan asentamat tuning-tyyliset "kummalliset" penkkiverhoilut, plyysiset ja pehmeät.
”Sen auton tärkein ominaisuus oli, että se oli opiskelijan kukkarolle sopiva. Opiskelin pääkaupunkiseudulla ja huomasin nopeasti, että pääsen kaikkialle junalla ja bussilla. Kun myin auton, pärjäsin hyvin ilman sitä.”
Laaksonen työskenteli rakennusinsinöörinä ennen ammattimaisen seikkailijan uraansa. Hän jopa muutti ammattinsa perässä Helsingistä Kainuuseen, josta Suomessa on kaikkialle yhtä lyhyt – tai yhtä pitkä – matka.
”Siellä ei päivittäisessä elämässä pärjää ilman autoa, se on selvää.”
Auton ohella Laaksonen käyttää kuitenkin paljon julkista liikennettä, sillä se mahdollistaa pitkät erämaaosien läpikävelyt. Näin reitistä ei tarvitse autolle lähtöpisteeseen palatakseen tehdä rengasta.
”En ole täyssähköautoa uskaltanut vielä Kainuussa ostaa. Eikä niissä kohteissakaan siellä erämaan laidalla ole latauspisteitä.”
Vaikka metsäautotiet ovat tulleet tutuksi, Laaksonen ei aja nelivedolla.
”Ei ole tarvinnut. Mutta en myöskään ole täyssähköautoa uskaltanut vielä Kainuussa ostaa. Eikä niissä kohteissakaan siellä erämaan laidalla ole latauspisteitä.”
Alla Laaksosella on nykyisin plug-in-hybridi, Hyundai Ioniq.
Laaksonen ei pidä Suomen tiestön kuntoa kovin huonona, joskaan ei hyvänäkään.
Viime kesänä hiekkatietä ajaessa pohjan muovipanssarilevy täyttyi hiekasta ja repsotti tietä pitkin.
”Onneksi eräällä maatilalla oli nostolaitteet ja kyky sen korjaamiseen.”
Suomessa maastossa ei saa yleisesti ajaa. Lapissa vain paikalliset pääsevät huristelemaan mönkijöillä ja maastoautoilla ”vakiintuneita uria pitkin” – ja kaikki niillä perillä erämaassa kävelleet tietävät, että niitä vakiintuneita uria vakiinnutetaan koko ajan lisää.
Laaksonen ei silti kaipaa tässä asiassa tasa-arvoa.
”Niitä moottoriajoneuvojen jälkiä on jo nyt metsässä paljon, vaikka kulku pitäisi olla vain asian kanssa menemistä. Jokainen hakee kuitenkin esimerkiksi kosteikkopaikoissa omaa pitävämpää uraa ja jäljet leviävät soilla laajalle. Hyvä että sitä säännellään edes jollain lailla.”
Nissan Sunny
Tilaihmeenä pidetty Nissan Sunny tuotiin Euroopan markkinoille 1981. Se oli likeinen versio aiemmalle, yhtä mehukkaasti nimetylle Cherrylle, mutta vain suurempi. Sunnyä tehtiin valtavia määriä eri korimalleilla, kaikkina variaatioina kaksiovisesta viisioviseen. Sunny-nimellä automallia valmistettiin vuoteen 1995 asti, jolloin sen korvasi Almera. Sunny eli pitkään 2010-luvulle tuning-autona ja peltoautokäytössä.
