Apu

Johanna Korhonen: Onni tulee kurotuksesta


Suomalaisilla on tätä nykyä edellytykset olla vaikka maailman onnellisin kansa. Varsinainen toteutus on omalla vastuulla.
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto

Kuuluisaksi tulleen tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat maailman onnellisin kansa. Sehän ei juuri näy päällepäin. Marraskuun tuhnuisuudessa puskemme eteenpäin naamat rutussa. Osa valittaa kiirettä ja kuormitusta, osa joutenoloa ja tuskastumista. Rahapulan valittaminen onnistuu kaikilta.

YK:n tekemässä maailman onnellisuusvertailussa olennaisinta lieneekin se, että suomalaisilla on tätä nykyä edellytykset olla vaikka maailman onnellisin kansa. Varsinainen toteutus on omalla vastuulla.

Kysyin kahdelta tutulta, miksi he jatkoivat työssä, josta eivät pitäneet, ja vieläpä työpaikassa, jossa moni asia oli kehnosti. Asuntolaina, vastasi toinen. Jotainhan tässä pitää työkseen tehdä, vastasi toinen.

Kumpikin vaikutti itse asiassa aika tyytyväiseltä.

Keskitysleiriltäkin saattoi selvitä

Keskitysleiri lienee pahin mahdollinen olosuhde hyvän elämän miettimiselle. Kuitenkin nimenomaan keskitysleirillä itävaltalainen psykiatri Viktor E. Frankl (1905–1997) onnistui ajattelemaan, että elämä on hyvää, jos sillä on jokin itsen ulkopuolelle ulottuva tarkoitus.

Natsien johtamassa tuhoamisleirissä osa vangeista luhistui, osa raaistui, osa sopeutui ja valtaosa kuoli. Parhaiten selviytyivät ne, jotka jaksoivat ajatella, että heillä on vielä maailmassa jotain tehtävää: huolehtia perheestä, löytää sodassa kadonnut läheinen, saattaa jokin työ loppuun, tehdä taidetta. Vaikka maailma oli pettänyt heidät, heillä oli vielä annettavaa maailmalle.

Frankl selvisi hengissä ja kehitti teoriaansa logoterapia-nimiseksi hoitomuodoksi, tarkoituskeskeiseksi psykologiaksi ja filosofiaksi. Hän teki terapiatyötä ja kulki luennoimassa vanhuuteensa saakka.

Mistä sisältöä elämälle?

Sodan jälkeen  Frankl  alkoi uumoilla, että länsimaisia, koko ajan paremmin voivia yhteiskuntia vaivasi eräänlainen tyhjiö. Vanhat arvot ja perinteet eivät enää kantaneet, mutta uusiakaan ei tullut tilalle.

Koska ihmiset eivät tienneet, mitä varsinaisesti halusivat, heistä tuli aloitekyvyttömiä. Koska he eivät muuta keksineet, he alkoivat matkia toisiaan. Massatuotantoon ja -kulutukseen tämä sopi tietysti hyvin. Shoppailusta saa elämänsisältöä ainakin hetkeksi, ja tottahan on hienoa omistaa kaikkea samaa kuin muillakin on.

Franklin ajatuksista järisyttävimpiä on itse asiassa se, että niin kauan kuin ihminen on elossa, hänellä on vaihtoehtoja. Keskitysleirilläkin voi valita vähintään sen, miten tilanteeseen suhtautuu ja miten itse kohtelee ympärillä olevia.

Ihminen voi sekä toimia että kestää

Nykyihmisen elämänkulkuun kuuluu jonkinlainen vaihtoehdottomuus. Kaavaan kuuluvat opiskelu, työ, perhe, vanhemmuus, asuntolainan maksaminen, lasten harrastukset, asunnon sisustus oman yhteiskuntaluokan mukaisella tavalla, eläkkeelle jääminen, vireän eläkeläisen pirteät harrastukset, poistuminen näyttämöltä aiheuttamatta vaivaa kenellekään. Kaava elää vahvana ja tuottaa painetta, vaikka sen muotopuhdas suorittaminen onnistuu harvalta.

Kulttuurimme ytimessä on keskittyminen itseen, vaikka Franklin mukaan tarkoitus ja merkitys löytyisivät nimenoman kurotuksesta itsen ulkopuolelle. Voi tehdä tai luoda jotain; esimerkeiksi kelpaavat tavallisen työtehtävän hyvä tekeminen tai villasukkien neulominen. Voi ottaa vastaan elämyksiä, kuten katsella kaunista luontoa tai kuunnella musiikkia.

Kolmas, vaativin, kurotuksen muoto on suhtautuminen omaan elämään ja niihin rajoituksiin, joihin ei voi vaikuttaa. Missä tahansa tilanteessa on edelleen vaihtoehtoja. Ihminen voi sekä toimia että kestää.

Se kuuluisa onnellisuus lienee toimimisen ja kestämisen yhdistelmä. Semmoistahan tässä räpistelemme koko ajan.

Apu 47/2018

Julkaistu: 13.11.2018