Apu

Jäähyväiset ajokortille – nämä merkit kertovat, että ikäihmisen on aika luopua ajamisesta

Jäähyväiset ajokortille – nämä merkit kertovat, että ikäihmisen on aika luopua ajamisesta

Myös omaisilla on vastuu seurata seniorin taitoja.
Teksti Riitta Heimonen
Kuvat Fotolia
Mainos

Iäkäs kuljettaja kääntyy moottorien liittymästä väärään suuntaan. Ikätoveri täräyttää kolmion takaa päin vastaan tulevaa autoa. Jälki on rajua.

Tuollaiset uutiset eivät ole harvinaisia. Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnan raportit paljastavat, että vuosien 2014–2016 kuolonkolareista noin 15 prosenttia oli yli 65-vuotiaiden aiheuttamia. Ajanjakson aikana ikäluokka oli syypäänä yhteenajoihin vajaassa neljänneksessä kaikista kolareista.

EU:n raportin mukaan yli 75-vuotiaiden kuljettajien liikenteeseen liittyvä kuolemanriski on yli viisi kertaa keskimääräistä korkeampi ja loukkaantumisten määrä kaksinkertainen. Liikennelääketieteen emeritusprofessori Timo Tervo kertoo Kalevan haastattelussa, että laskelmien mukaan ikäkuljettajat aiheuttavat parinkymmenen vuoden kuluttua mahdollisesti puolet kuolemaan johtavista liikenneonnettomuuksista, ellei asiaan tartuta.

Tällä hetkellä 240 000:lla yli 70-vuotiaalla on ajokortti. Lähivuosina luku nousee 400 000:een suurten ikäluokkien ikääntyessä.

Ajotaidot eivät rapistu pelkästään iän vaan myös sairauksien vuoksi. Lain mukaan ajokortti on voimassa 70-vuotiaaksi, sen jälkeen ajo-oikeutta voidaan jatkaa lääkärintodistuksen perusteella viideksi vuodeksi kerrallaan. Lääkärin on ilmoitettava ajoneuvoviranomaisille, kun potilas menettää ajokykynsä pysyvästi.

– Viisi vuotta on ikäihmiselle usein aivan liian pitkä aika, sanoo raisiolainen geriatri ja ylilääkäri Minna Löppönen.

Huomioi nämä vaaratekijät

Aivojen ja kehon vaivat vaikuttavat yhdessä ajokykyyn. Ikääntyvän ihmisen toiminnot hidastuvat, reaktioajat pitenevät, niska ei enää käänny, silmät alkavat vaivata, kuulo heikkenee ja hämäränäkö tekee pimeässä ajamisesta vaarallista.

Kohtausriski vaikuttaa ajokykyyn – on kyseessä sitten rytmihäiriö, pyörtyily, huimaus, epileptinen kohtaus tai diabeetikon verensokerin lasku. Muisti- ja silmäsairaudet sekä älyllisten toimintojen heikentyminen kertovat, että kortista olisi ehkä syytä luopua. Myös yleinen hidastuminen kaikissa arjen toiminnoissa vihjaa, että ratin taakse ei kannata enää istuutua.

Yksi sairaus ei yleensä vielä heikennä ajokykyä, mutta useiden sairauksien yhteisvaikutus voi johtaa toimintakyvyn heikkenemiseen. Monilääkitykselläkin voi olla vaikutusta ajokykyyn, tarkkaavaisuuteen ja vireyteen.

Liikennevakuutuskeskuksen vuoden 2016 Ajoterveysraportissa analysoitiin hieman yli tuhat kuolemaan johtanutta onnettomuutta vuosina 2009–2013. Lähes joka toisessa kolarissa välitön syy tai taustariski oli kuljettajan huono terveydentila kuten sydän- ja verisuonisairaus, aivotoiminnan muutos tai diabetes.

Hoksottimia voi testata

Miten ikääntynyt vanhempi pärjää ratissa? Omaiset huolestuvat, kun ikä alkaa näkyä arjessa. Geriatri Minna Löppönen antaa kolme vinkkiä tilanteisita, joissa kannattaa seurata ikäihmisen ajotaitoa ja hoksottimien toimivuutta.

Reaktio- ja päätöksentekonopeus ovat tärkeitä kriteereitä. Esimerkiksi risteyksissä kuljettajan on otettava huomioon monta liikkuvaa tekijää ja tehtävä nopeita päätöksiä.

Toinen huomionarvoinen tekijä on kaistalla pysyminen pitkällä matkalla. Ei näytä hyvältä, jos ajolinja lähtee liukumaan vasemmalle naapurikaistan puolelle.

Kolmas tekijä on ikäihmisen kyky ajaa rampeissa ja liikenneympyröissä. Niissä on osattava sekä pysyä omalla kaistalla että vaihtaa kaistaa. Myös ahtaisiin paikkoihin pysäköiminen on hyvä testi.

– On harkinnan paikka, jos alkaa tulla peltiruttuja tutun kaupan parkkipaikalla tai ovenkarmit irtoavat, kun ajaa omasta tallista ulos tai peruuttaa sisään.

Ahtaaseen paikkaan ajaminen ja peruuttaminen vaikeutuvat usein iän karttuessa. Pää ei käänny yhtä notkeasti kuin ennen, ja vahinkoriski kasvaa, jos peilien käyttö on vaivalloista.

Kun ajo-ongelmia alkaa tulla, ajokilometrit vähenevät, ja matkat tehdään tuttuja reittejä pitkin: kauppaan, terveyskeskukseen, kirkolle tai kesämökille. Onnettomuusriskiä vähentää myös se, että autoa käytetään vain päivisin, poutasäällä ja silloin, kun muuta liikennettä on vähän. Myös pitkä ajokokemus tuo turvaa.

Puoliso tukee usein ajamista

Navigaattori on monelle hyvä apu. Usein ajamista tukee oikealla puolella istuva ”luonnonnavigaattori” eli puoliso.

– Ajamisen jatkaminen on riskirajalla, jos eksyy tutulla reitillä kesämökille, jonne on ajettu 30 vuotta. Pääsääntöisesti varhaisessa muistisairaudessa voidaan myöntää ajokortti tapauskohtaisesti vuodeksi kerrallaan, mutta arviointiin tarvitaan aina omaisten näkemys, Löppönen sanoo.

Kun ikäkuljettaja haluaa uusia ajolupansa, hän ei välttämättä kerro hänelle epäedullista tietoa lääkärille. Jonkun muun on se tehtävä. Jos omaiset ovat asiasta huolissaan, huolen saattaminen ajoterveysarviota tekevän lääkärin tietoon on äärimmäisen tärkeää liikenneturvallisuuden kannalta.

Toinen juttu on, miten asia hoidetaan hienotunteisesti. Löppönen on saanut omaisilta vuosien varrella kirjeitä, sähköposteja ja puhelinsoittoja, jotka usein päättyvät lauseeseen: ”Ei saa kertoa, että olen ottanut yhteyttä.”

– Lääkärin on toimittava avoimin kortein. En tee potilaan selän takana mitään, vaan kysyn, sopiiko kysyä potilaan terveydestä vaimolta tai muulta lähiomaiselta.

Naisille on usein tyypillistä rajoittaa ajamistaan, usein suotta. Ajotaitoja kannattaisi pitää yllä.

– Menkää vaikka kurssille, jos ette ole olleet ratissa pitkään aikaan! Taidolle voi olla kysyntää, jos kumppani joutuu luopumaan ajokortista.

Ratkaisuksi terveysperusteinen ajokoe

Tilanne on kieltämättä hermostuttava. ”No jos saisi ajokortin vielä uusittua, kun maalla on hankala liikkua ilman autoa. Ja ikänäni en ole yhtään kolaria ajanut”, iäkäs potilas sanoo. Jos lääkäri ei myönnä ajolupaa, kortin uusija livahtaa toisen luo.

– Tuttu tilanne. Jotkut lääkärit ovat tiukempia, ja maine kiirii kylillä. Meillä lääkäreillä on yhtenäiset ohjeet ajoterveyden arvioinnista, mutta terveydentilan arviointi ja suhteuttaminen ajotilanteisiin on haastavaa, Minna Löppönen kertoo.

Uuden lääkärin vastaanotolle ei silti kannata vaivautua. Tie nousee pystyyn, sillä esimerkiksi Omakanta.fi-tietojärjestelmä antaa lääkärille mahdollisuuden tarkistaa ajokorttia hakevan terveystiedot ja lääkkeiden käytön.

Jos ajoterveyden arviointi on vaikeaa ja kriteerit täyttyvät niukin naukin, ratkaisu voi löytyä terveysperustaisesta ajokokeesta. Lääkäri voi edellyttää sitä ennen ajoluvan myöntämistä. Jos ajokoe menee hyvin, ikäkuljettaja saa luvan vuodeksi tai korkeintaan kahdeksi. Sen jälkeen on uusi tarkastus.

Usein ikäihmistä kypsyttää joutua ajokokeeseen joka vuosi uudestaan. Silloin kortista luopuminen käy luonnostaan.

– En anna terveellekään 90-vuotiaalle ajolupaa viideksi vuodeksi. Siinä iässä se on liian pitkä aika. Kun myönsin 90-vuotiaalle ajoluvan vuodeksi edellisen kerran, siihen tarvittiin myös silmälääkärin lisälausunto.

Ajokortista pitää joskus ymmärtää luopua

Minna Löppönen korostaa jokaisen omaa vastuuta ajoterveydestä. Ajokortti ei ole ihmisoikeuskysymys eikä subjektiivinen oikeus. Siitä pitää myös ymmärtää luopua, jos terveys ja muut edellytykset eivät ole kunnossa. Lainsäädäntö ja liikenneturvallisuus ovat kehykset, joissa toimitaan.

– Vastuullinen suomalainen aavistaa, milloin alkaa olla aika luopua kortista. Jotkut myöntävät tulleensa lääkärin vastaanotolle vielä kerran kokeilemaan kepillä jäätä, jos kortin vielä saisi.

Vanhuuteen varautuminen on asia, jota Löppönen pitää kansalaisvelvollisuutena. Vanhusten määrä kasvaa koko ajan, joten asia on myös suuri yhteiskunnallinen kysymys.

Ikääntymisestä seuraa kremppoja ja aistien heikkenemistä. Muuttaminen toiseen asuntoon voi tulla ajankohtaiseksi, jos vanha koti ei salli esteetöntä liikkumista. Vähitellen tarvitaan myös kuljetusmahdollisuuksia, kun itse ei enää aja.

– Vanhuuteen kuuluu konservatiivisuus, pitäytyminen vanhassa ja tutussa. Se voi joskus estää olemasta aktiivinen, mikä on sääli. Uusi elämänvaihe vaatii suunnittelua ja keskusteluja hyvissä ajoin ja muuallakin kuin lääkärin vastaanotolla.

Jos muutokset tapahtuvat ainoastaan pakosta, vanhuutta ei ole osattu suunnitella psyykkisten voimavarojen kannalta rakentavasti. Ihmisen autonomista elämää pitäisi tukea siten, että hänellä itsellään olisi oman elämänsä langat käsissään.

Julkaistu: 7.7.2018