Elvis-Jussi laulaa suuresta rakkaudesta, joka saattaakin hetkessä olla ohi: ”Tunsin erostani syyllisyyttä ja häpeää”
”Ero on kuin kuolema”, sanoo miesten eroaktiivina toimiva Jussi Andelin. Mutta aina erosta voi nousta uudelleen siivilleen ja löytää uutta, kuten Jussi, joka aikoo vielä kerran nousta lavalle Las Vegas -ajan Elviksenä.
Ei ole keski-ikäisen miehen helppoa alkaa Elvikseksi. Sen Jussi Andelin havaitsi kesällä 2024, kun hän kaivoi kaapista esiin vanhan esiintymispukunsa. Asiassa on pieni mutta. Mäntsälän Elviksen pitäisi mahtua 2000-luvun alun Elvis-pukuunsa.
– Sain puvun kesällä vedettyä päälle, mutta en uskaltanut liikkua yhtään, ettei se repeäisi. Se oli kuin tiukka makkarankuori tai kortsu. Silloin tuli mieleen, että Jussi, nyt olisi lenkkipolun syytä alkaa maistua.
Parikymmentä vuotta sitten Andelin oli rockin kuningas keravalaisen harrastajateatterin CC Rider 2003 -show’ssa. Kysyntä oli niin kova, että Elviksen legendaarisia 1970-luvun keikkoja kopioinut show venyi 18 konsertin kiertueeksi. Katsojia oli noin 10 000.
Sitten Elvis-Jussi katosi lavoilta aivan kuin Elviskin aikanaan. Elvis Presley siirtyi Hollywoodiin tekemään elokuvia, Jussi Andelin muutti Mäntsälään ja tienaamaan elantoaan myymällä työkaluja.
Mutta kuten rockin kuningas teki aikanaan komean comebackin, niin aikoo tehdä myös Elvis-Jussi. Edessä on uudelleen lämmitetty CC Rider, nyt vuosimallia 2025. Ympärille on koottu taas suuri porukka ja treenaaminen on kovassa käynnissä.
Luvassa on neljä konserttia ensi helmikuussa, jossa Elviksen valkoiseen American Eagle -pukuun pukeutunut Andelin laulaa Burning Lovea ja huitoo ilmaan karateiskuja.
Musiikki ei kuitenkaan ole ainoa asia, joka yhdistää Jussi Andelinia ja Elvis Presleytä. Molemmat ovat kohdanneet samanikäisinä elämän synkemmän puolen: äidin kuoleman ja oman avioeron. Jussi tiesi, jo varhain mistä rockin kuningas lauloi: elämästä, kaipauksesta ja rakkaudesta, mutta myös suuresta surusta. Elvis koki nuorena äitinsä kuoleman ja päätyi myöhemmin avioeroon. Ja niin kävi myös Andelinille.
Elvis oli 23-vuotias, kun hänen äitinsä Gladys Presley kuoli sydänkohtaukseen. Andelin oli vuotta nuorempi, kun hänen äitinsä kuoli. Se oli kova isku, kun elämän yksi tärkeimmistä ihmisistä lähti liian aikaisin, Jussi tuumaa.
Äidin kuolema osui yhteen pojan nuoruuden menovaiheen kanssa. Alkoholi maistui, ja Keravan ja Helsingin yöelämä tulivat tutuiksi. Juhlimisesta tuli Andelinille viikonloppujen rutiini.
– Se olisi voinut päättyä huonosti. Onneksi tajusin jossakin vaiheessa, että siinä hommassa ei ole mitään järkeä. Päätin lopettaa sen rallin.
Yksi alkoholin korvikkeista oli musiikki. Andelinilla oli pitkään ollut yksi haave yli muiden: hän ei halunnut vain kuunnella Elviksen musiikkia, hän halusi myös laulaa sitä. Ja elää sitä.
”Muistan, kun istuin äidin vieressä, kun hän selasi esitettä. Siellä oli kuva Elviksen kokoelmalevystä, ja pyysin äitiä tilaamaan sen.”
Jussi Andelinin rakkaus Elviksen musiikkiin syttyi 1980-luvun puolivälissä, kun lapsuudenkotiin hankittiin stereot. Laitteessa oli aikakauden uutuus: cd-soitin, mutta perheellä ei vielä ollut yhtäkään cd-levyä. Apuun tuli Valitut Palat -lehti, jota Andelinin äiti tilasi.
– Valitut Palat tarjosi tilaajalahjaksi yhtä tai kahta cd-levyä. Muistan, kun istuin äidin vieressä, kun hän selasi esitettä. Siellä oli kuva Elviksen kokoelmalevystä, ja pyysin äitiä tilaamaan sen.
Kun levy tuli postissa, peli oli selvä: Elviksestä tuli Andelinin elämän tärkein artisti.
Oltiin 2000-luvun alussa, kun ajatus vei vieläkin pidemmälle. Andelin päätti esiintyä rockin kuninkaana. Andelin oli aktiivinen harrastelijanäyttelijä Keravan teatterissa ja sai muut teatterilaiset vakuutettua siitä, että he voisivat toteuttaa tarkan kopion Elviksen konserteista. Lopulta CC Rideriksi nimetyn projektin työryhmä paisui 45 henkeen, joista 25 oli soittajia ja laulajia.
Lavalla kaikki oli samalla tavalla kuin 1970-luvun Las Vegasissa: musiikki, puvut ja koreografiat. Tai melkein kaikki: Andelin päätti heti, ettei yrittäisi imitoida Elvistä vaan laulaisi omalla äänellään.
CC Rideria esitettiin vuosina 2003 ja 2004. Yleisön pyynnöstä kiertue jatkui huomattavasti aiottua pidempään.
Harjoitusten lomassa Andelin huomasi katselevansa usein yhtä taustalaulajatarta, jota hän ei tuntenut. Lähelläolo sai sydämen tykyttämään.
– Tajusin, että siinähän oli projektin, Keravan ja maailman kaunein nainen.
Vaikka juttuhetket naisen kanssa tuntuivat sujuvan, ei tämä aluksi kiinnittänyt Andeliniin huomiota toivotulla tavalla. Show’n solistilta meni aikaa ennen kuin sinnikäs piirittäminen alkoi tuoda tulosta.
– Lopulta neiti lämpeni. Mutta mitäpä Elvis ei saisi, hänellähän oli elämässään kaikki.
Kiertueen lopuksi Andelin muutti tuoreen tyttöystävänsä kanssa Keravalta Mäntsälään, mistä löytyi sopuhintaan suurikokoinen maatalo. Perheeseen syntyi kaksi lasta, maatilalle hankittiin eläimiä, ja pihassa seisoi upouusi työsuhde-Audi.
Mäntsälän Elviksellä oli kaikki, ja sen hän menetti.
Vuodet kuluivat, ja parisuhde alkoi rakoilla. Näin jälkikäteen Andelin pystyy hyvin analysoimaan, miksi. Monen miehen tavoin Andelin ajatteli, että kaikki on hyvin, kun ulkoiset asiat ovat kunnossa. Hän oli menestyvä myyntimies. Oli auto, oli talo. Andelin oli myös nimitetty firman paikallisjohtajaksi, mikä hiveli itsetuntoa.
– Vaikka olin 35-vuotias, olin kuin pikkupoika. En ymmärtänyt sitä vastuuta ja velvollisuuksia, joita aikuisella miehellä on parisuhteessa, hän sanoo.
Hän sanoo pitäneensä puolisoaan itsestäänselvyytenä. Ei huomioinut häntä riittävästi, eikä tehnyt parisuhteen eteen tarpeeksi.
– Suhde kylmeni puolin ja toisin, mikä sai minut etsimään lohtua toisen naisen sylistä, hän myöntää.
Edessä oli avioero. Pettäminen ei ollut eron lopullinen syy, sillä ongelmat olivat paljon syvemmällä.
Entinen puoliso jäi asumaan perheen kotiin, ja Andelin muutti lähistölle. Mieli oli mustana, ja rintaa puristi. Työtkään eivät luonnistuneet normaaliin tapaan, ja kaiken lisäksi paikallisjohtajan pesti oli erittäin vaativa.
– Siinä olisi pitänyt olla Super-Jussi selvitäkseen, mutta Jussi oli pahasti pakkasella.
Andelin sai potkut.
– Tunsin syyllisyyttä erosta, mutta myös häpeää. Häpeää siitä, että olin menettänyt talon, auton, perheen ja työn. Olin takertunut materiaan. Sehän on se menestyksen merkki, jota Suomessa arvostetaan.
Nyt hän oli isä, eronnut isä.
Avioeron kokeneet miehet etsivät harvoin ulkopuolista apua ongelmiinsa, mutta Andelinilla oli voimia tehdä toisin. Kun hän oli muuttanut uuteen kotiinsa, hän avasi Googlen. Hakukenttään Andelin kirjoitti sanat ”avioero” ja ”apua”.
Hakutulosten kärjessä oli Miessakkien mainos, jossa kerrottiin eroryhmän alkamisesta. Yhdistyksen ryhmät perustuvat keskusteluihin ja muilta ryhmän miehiltä saatuun vertaistukeen.
Andelin ilmoittautui ja pääsi mukaan.
– Avioero on prosessi, joka alkaa aina jostakin ja päättyy johonkin. Joiltakin se vie vain kolme kuukautta, toisilla kolme vuotta. Minulla se kesti vuoden.
Eroryhmässä Andelin tajusi, että haluaisi toivuttuaan auttaa muita kohtalotovereita. Hän kouluttautui ryhmänvetäjäksi ja sai heti vastuulleen Hyvinkään ja Riihimäen alueen eroryhmät.
Andelinilla on nyt yli kymmenen vuotta kokemusta eroryhmänohjaajana ja siksi paljonkin sanottavaa siitä, miten miehet voisivat parhaiten erosta selvitä. Hän vertaa avioeroa 100 metrin juoksuun.
– Yleensä on niin, että nainen on jo 50 metrin kohdalla, kun mies vasta sitoo piikkarien nauhoja. Nainen on jo käsitellyt eroa, kun miehelle se tulee täytenä yllätyksenä.
Andelinin mukaan naiset selviävät avioerosta usein paremmin, sillä he keskustelevat ihmissuhdeasioista ystäviensä kanssa ja saavat neuvoja sekä tukea usein jo ennen eroa. Miehillä sosiaalisia suhteita on vähemmän, ja keskustelun aiheet usein ”lätkää ja formulaa”.
Andelin antaakin kokeneen miehen neuvon eron kokeneiden miesten ystäville: menkää käymään ja kysykää, miten kaveri voi.
– Ero on kuin kuolema: siihen ei tahdo löydy lohduttavia sanoja. Mutta ei sanoja tarvita, pelkkä läsnäolo riittää.
Erityisen hankalia eronneelle ovat joulunpyhät ja isänpäivä, mikäli ne joutuu viettämään yksin. Andelinin ryhmissäkin on ollut miehiä, jotka eivät koskaan tapaa lapsiaan isänpäivänä. Syitä on monia: lapset saattavat asua kaukana tai suhde entiseen puolisoon on niin tulehtunut, ettei tapaamisesta päästä sopuun.
– Isänpäivässä on kuitenkin se hyvä puoli, että sitä voi viettää juhlistamalla omaa isää. Onneksi meillä on isänpäivä, ei sitä aina ole vietetty.
Synkimmistäkin ajatuksista voi Andelinin mukaan päästä yli, jos vain hakee apua. Etenkin yksi eroryhmässä käynyt mies on jäänyt hänen mieleensä. Tämä oli niin masentunut, että Andelinin teki mieli soittaa parikin kertaa perään ja sanoa: ”Älä tee itsellesi tyhmyyksiä.”
Pari viikkoa sitten Andelin törmäsi sattumalta saman miehen valokuvaan sosiaalisessa mediassa.
– Kaveri seisoi Balilla polviaan myöten rantavedessä ja vieressä oli vastavihitty vaimo. Mies näytti maailman onnellisimmalta.
Vapaaehtoistyö vie oman aikansa, mutta vielä kiireisempi Andelin on ollut CC Rider -projektinsa kanssa, jota hän suunnitellut keväästä 2022 saakka. Voi vain kysyä, miten ihmeessä hän ehtii myydä työkaluja, auttaa eronneita ja rakentaa Elvis-show’ta. Andelinilla on lapsi myös nykyisen puolisonsa kanssa, joten pitäisi vielä ehtiä olla isä kolmelle lapselle ja huolehtia parisuhteesta.
– Olen tehnyt parin vuoden ajan kahta täyttä työpäivää. Kun tulen päivätöistä, alkaa työt CC Riderin parissa. Joskus pääsen nukkumaan vasta puoli kahdelta yöllä, Andelin sanoo.
– Onneksi puoliso ja työnantaja ovat olleet projektissa tukena.
Andelinin on pitänyt hankkia esitysoikeuksia kappaleisiin, kasata työryhmä, etsiä esiintymispaikat, tehdä viestintää ja harjoitella muusikoiden kanssa. Ja kaikki tämä vain neljän konsertin takia, sillä enempää ei tule, vaikka kysyntää olisi.
– Silloin 20 vuotta sitten meidät olisi haluttu jopa Tukholmaan, mutta 45 ihmisen aikataulut eivät niin vain veny”, Andelin kertoo.
– Minullekin tuli vuosikausia soittoja, että tulisinko Elviksenä laulamaan häihin tai bileisiin. Sanoin aina ei. Esiintymässä on joko 25 ihmistä tai siellä ei ole yhtäkään. Se on kaikki tai ei mitään.
CC Rider ’25 -konsertit 1. ja 2. helmikuuta 2025 Kerava-salissa Keravalla sekä 8. ja 9. helmikuuta Suomen Komediateatterin Peacock-näyttämöllä Helsingissä.
