Apu

Islanti, satujen saari - erikoisempaa luontokohdetta saa hakea

Islanti, satujen saari - erikoisempaa luontokohdetta saa hakea

Merenalaisten laavapurkausten synnyttämä Islanti on ollut olemassa vain viitisen miljoonaa vuotta, ja maisema muuttuu jatkuvasti.
Teksti Juho Rahkonen
Kuvat Juho Rahkonen
Mainos

Kun suomalainen matkailija saapuu Islantiin, tunnelma on oudon tuttu. Minkäänlaista kulttuurisokkia ei synny, onhan kyseessä Pohjoismaa. Voi jopa sanoa, että Islanti on suomalaisempi kuin Suomi.

Islanti on maailman pohjoisin valtio, eli sen eteläraja on pohjoisempana kuin minkään muun maan. Suomi on tällä mittapuulla toiseksi pohjoisin. Suomi tunnetaan alhaisen väestötiheyden maana, mutta islantilaiset panevat siinäkin paremmaksi. Saaren pinta-ala on yllättävän suuri, noin kolmasosa Suomesta, mutta Islannissa on asukkaita vain reilut 300 000.

Islantilaiset näyttävätkin ihan suomalaisilta. Islannissa on siistiä ja puhdasta, yhteiskunta on hyvin demokraattinen ja järjestäytynyt. Värikkäät puutalot koristavat hiljaista maisemaa. Koteihin tullessa kengät otetaan jalasta ja jätetään eteiseen. Useiden majapaikkojen ovet ovat auki yötä päivää.

Islanti on täynnä toinen toistaan näyttävämpiä vesiputouksia. Tämä luola löytyi maastoautoretkellä syrjäisiltä takamailta, kaukana maanteistä.

Islannin alkoholipolitiikka on niin tiukkaa, että Pekka Puska hieroisi käsiään tyytyväisyydestä: marketeissa ei myydä edes keskiolutta, vaan kaikki paria prosenttia väkevämmät alkoholijuomat on hankittava – suolaiseen hintaan – valtion monopoliin kuuluvista Vínbúð-myymälöistä. Näitä kauppoja on harvassa, ja ne ovat auki vain muutaman tunnin arkipäivisin.

Jos Suomi vaikuttaakin kalliilta korkean verotuksen maalta, Islannin-matkan jälkeen kotoinen Härmämme alkaa tuntua melkein veroparatiisilta!

Puutonta laavakenttää

Islannin luonto on puolestaan niin eksoottinen kuin olla ja voi. Suomi tunnetaan kaikkialla kasvavista metsistään, Islanti on lähes kokonaan puutonta laavakenttää. Suomen kallioperä kuuluu parin miljardin vuoden ikäisenä maailman vanhimpiin, Islannin saari on ollut olemassa vain 5–6 miljoonaa vuotta.

Amerikka loittonee joka vuosi senttikaupalla Euroopasta ja Afrikasta, ja valtameri avautuu näiden mantereiden väliin. Islanti on syntynyt Atlantin keskiselänteen kohdalle merenalaisten laavapurkausten seurauksena.

Atlantin keskiselänne kulkee pääkaupunki Reykjavikin kohdalla ja jatkuu lounas–koillinen-suunnassa saaren keski-

osien halki pohjoiseen. Selänteen kohdilla ovat Islannin aktiivisimmat tuliperäiset alueet.

Syksyllä ja talvella Islannissa näkee usein revontulia, vaikka se ei ole arktinen maa. Islanti sijaitsee Napapiirin eteläpuolella, suunnilleen Oulun korkeudella. Meren läheisyyden vuoksi lämpötilat ovat melko leutoja ympäri vuoden, joskin tuulet pureutuvat luihin ja ytimiin.

Goðafoss

Islannin yhteiskunnan historia ulottuu reilun tuhannen vuoden taakse, jolloin Norjasta lähteneet siirtolaiset alkoivat asuttaa maata. Islannissa on maailman vanhimmaksi sanottu kansanedustuslaitos, vuonna 930 perustettu Allting.

Islanti sijaitsee maailman rikkaimpiin kuuluvien kalavesien äärellä, ja kalastus olikin pitkään maan tärkein elinkeino. Vuonna 2008 Islantiin iski pankkikriisi, joka pani maan taloudellisesti polvilleen.

Kriisistä selviytymisen jälkeen Islannissa on satsattu turismin kehittämiseen ennennäkemättömällä tavalla. Islannissa käy maan asukaslukuun suhteutettuna huimasti turisteja – vuosittain jopa kaksi miljoonaa. Silti tyhjää tilaa ja luonnonrauhaa riittää vaikka millä mitalla, etenkin saaren asumattomissa sisäosissa.

Islannin-matkailun erikoisuus on se, että luontokohteisiin ei ole pääsymaksuja eikä siellä juuri rajoiteta ihmisten liikkumista. Viranomaiset ovat ottaneet linjan, että Islannissa luotetaan vierailijoiden terveeseen järkeen. Ainakin toistaiseksi homma on toiminut hienosti.

Ilmeisesti ne matkailijat, jotka lähtevät Islantiin asti, osaavat kunnioittaa luontoa. Ryyppääjät ja rellestäjät suuntaavat mieluummin muihin kohteisiin.

Väentungosta toki esiintyy suosituimmissa kohteissa, mutta sitä voi välttää matkustamalla Islantiin muulloin kuin kesä-, heinä- ja elokuussa, joka on kaikkein ruuhkaisinta aikaa.

Sana geysir tulee islannista

Islannin sana geysir tarkoittaa purskauttamista, ja se on vakiintunut ympäri maailman tarkoittamaan ilmiötä, jossa maaperän aukosta syöksähtää aika ajoin kuumaa vettä ja vesihöyryä.

Maailman noin tuhannesta geysiristä useimmat sijaitsevat Yhdysvalloissa Yellowstonen kansallispuistossa ja Venäjällä Kamtšatkan niemimaalla. Myös Chilessä ja Uudessa-Seelannissa on merkittäviä geysiralueita.

Se ”ainoa ja oikea”, Islannissa sijaitseva Suuri Geysir, on tunnettu jo 1200-luvun lopulla. Geysir aktivoitui ilmeisesti maanjäristysten seurauksena, ja vuosisatojen ajan se on vetänyt uteliaita matkailijoita Islantiin.

Basalttipylväät ovat muodostuneet kuuman laavan ja vulkaanisen tuhkan jäähtyessä. Pylvään läpileikkaus on usein kuusikulmainen.

Suuri Geysir kuitenkin sammahti vuonna 1915, ja nykyisin se on vain varjo entisestään. Geysireiden toimintaa ovat häirinneet paitsi luonnolliset maanjäristykset, myös lähistölle rakennetut geotermiset voimalaitokset. Myös ihmisten heittämät kolikot ja roina ovat tukkineet geysireitä.

Nykyisin Islannin komein ja aktiivisin geysir on alkuperäisen Suuren Geysirin lähellä sijaitseva Strokkur eli Kirnu. Jopa kymmenien metrien korkeuteen syöksyvä vesilähde purkautuu noin viiden minuutin välein.

Islanti tarjoaa luonnonystävälle niin paljon ihasteltavaa, että on oikeastaan vaikea päättää, mitkä kohteet maassa ovat kaikkein vaikuttavimpia. Laavakentät ja kuumat lähteet ovat nähtävillä jo Keflavikin niemellä, kansainvälisen lentokentän vieressä.

Islannin ympäri kiertää reilun 1 300 kilometrin mittainen kehätie Hrinvegur, jonka varrella avautuvat niin tulivuorten huiput, vesiputoukset, maasta höyryävät kuumat lähteet kuin mustahiekkaiset merenrannat.

Myös jäätiköt ovat olennainen osa Islannin maisemakuvaa. Maassa on muutama iso jäätikkö, joista mahtavin on saaren eteläosassa sijaitseva Vatnajökull. Se on koko Euroopan suurin jäätikkö ja peittää kahdeksasosan Islannista.

Vatnajökull-jäätikön juurella on paikka, jossa jäävuoret lohkeilevat ja lipuvat hiljalleen kapean salmen kautta mereen. Jökulsárlón-niminen jäätikkölaguuni syntyi vasta noin 60 vuotta sitten, ja siitä on tullut Islannin suosituimpia nähtävyyksiä.

Paikalla näkee usein hylkeitä. Tämän tästä jostain kuuluu tykinlaukausta muistuttava pamaus, kun talonkorkuinen jäävuori lohkeaa ja jäämassat putoavat veteen. Laguuni on laajentunut nelinkertaiseksi 1970-luvulta lähtien.

Jökulsárlón on näkyvä osoitus siitä, kuinka Islannin luonto muuttuu jatkuvasti. Haaveilen jo siitä, että ehkä vuoden tai parin kuluttua pääsen Islantiin uudelleen. Todennäköisesti moni tuttu paikka on silloin hieman erinäköinen.

Julkaistu: 24.3.2018