Profiili ja asetukset
Tili
Hallinnoi tiliä
Kirjaudu ulos
Kolumni

”Haes poika meille kahvia!” – Näin alkoi Tuulilasin kesätoimittajan ura 40 vuotta sitten

Päätoimittaja huusi meille joka päivä, kun vietimme lakisääteiset tauot kottikärryssä maaten. Huutaminen oli tietysti hyvää harjoittelua edessä häämöttävää armeija-aikaa varten, muistelee Lauri Larmela.

26.8.2025 Tuulilasi

Haes poika meille kahvia! Tämä oli ensimmäinen ohje, jonka sain, kun aloitin Tuulilasin kesätoimittajana kesäkuussa 1985. Eihän tuosta ole kuin 40 vuotta aikaa!

Toimin autoalalla jo edellisenä kesänä. Silloin työskentelin pari kuukautta Konalan Scan-Auton tilapäisenä kiinteistönhuoltajana.

Työmme olivat verrattain yksinkertaisia – ruohonleikkuuta ja haravan ynnä luudan heiluttelua. Lakisääteiset tauot vietimme kottikärryssä maaten. Tämä tapa ei ollut esimiehemme mielestä korrekti. Niinpä hän huusi meille päivittäin kovalla äänellä. Tämä oli tietysti hyvää harjoittelua edessä häämöttävää armeija-aikaa varten. Mieletön huutaminen kun kuuluu olennaisena osana varusmiespalvelukseen. Joko huudat itse, tai sitten sinulle huudetaan. Tärkeintä on, että huudetaan – oli syytä tai ei.

Kesällä 1984 olin 16-vuotias, eli ajokorttia ei vielä ollut. Tästä huolimatta ajelimme ihka uusilla Saabeilla Scan-Auton tontilla sijaitsevassa autotarhassa. Myös Lada Niva tuli koeponnistettua. Sellainen hökötys kuului firman kalustoon siltä varalta, että hienot Saabit eivät lähtisi käyntiin. Jos kyseessä oli manuaalivaihteinen yksilö, niin Nivalla vedettiin Saab käyntiin ihan perinteisellä tyylillä. Automaattivaihteiset tapaukset pistettiin käyntiin kaapeleilla. Jotta Nivan laturista saatiin riittävästi tehoja irti, niin Laatokan moottoria huudatettiin kaasu pohjassa.

Ai että autolehden kesätoimittaja, jolla ei ole ajokorttia!

Takaisin Tuulilasin toimitukseen. Kun olin hakenut kahvia keskuskeittiöstä, sain ankarat moitteet, koska olin laittanut mustan tehojuoman väärään termoskannuun. No kyllä sedät Juntunen, Ketonen, Vaahtola ja Järvi sitä sumppia kuitenkin hörppivät. Päätoimittaja Raukko sytytti kahvin kyytipojaksi tupakan toiseensa jälkeen. Niinpä ahdas, ikkunaton kokoushuone muistutti kaasukammiota.

Kun maanantaiaamun kokouksesta oli selvitty, toimittaja Ketonen kaappasi minut mukaansa. Oli kuulemma lähdettävä hakemaan vertailuautoja ties mistä Malmilta. Tässä kohtaa korvani alkoivat punottaa, koska minulla ei vielä ollut ajokorttia. Olin kyllä päässyt inssistä läpi, mutta se kuuluisa kortti pyöri vielä byrokratian rattaissa. Kun Ketonen kuuli tämän karun faktan, niin hän repesi nauramaan: ”Ai että autolehden kesätoimittaja, jolla ei ole ajokorttia!”

Seuraa Apu360:n WhatsApp-kanavaa

Koska jokaisella tarinalla on merkitystä.

Kommentit
Ei kommentteja vielä
Katso myös nämä
Uusimmat
Tilaa uutiskirje tästä

Tulossa vain kiinnostavia, hauskoja ja tärkeitä viestejä.

terve
KäyttöehdotTietosuojaselosteEvästekäytännöt