K-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, joka tunnetaan parhaiten välttämättömyydestään veren hyytymistekijöiden muodostumiselle. K-vitamiinin nimikin tulee saksankielisestä hyytymistä tarkoittavasta sanasta koagulation.
Hiljattain tutkimuksissa on alettu saada viitteitä myös K-vitamiinin saannin ja luiden tiheyden yhteydestä. K-vitamiini pitää huolta luiden kunnosta, sillä se auttaa sitomaan kalsiumia. Erään tutkimuksen mukaan naisilla, jotka saivat 110 mikrogrammaa K-vitamiinia päivässä, oli 30 prosenttia alhaisempi lonkkamurtumariski kuin muilla.
K-vitamiini on itse asiassa vitamiinien ryhmä, joka koostuu K1- ja K2-vitamiineista. K1-vitamiinia eli fyllokinonia saa kasviksista, kun taas ihmisen suolistobakteerit pystyvät tuottamaan K2-vitamiinia eli menakinonia. Eläinperäisistä ruoista saa molempia.
Ihmisen maksassa, lihaksissa ja ihossa on pienet K-vitamiinivarastot, mutta vitamiinia pitää saada silti jatkuvasti ruoasta.
Synteettisesti valmistettua K-vitamiinia kutsutaan menadioniksi. Elimistö kykenee muuttamaan sen biologisesti aktiiviseksi menakinoniksi.
Nyrkkisääntö on, että mitä tummemman vihreä vihannes, sitä enemmän siinä on K1-vitamiinia. Parsakaali, pinaatti, ruusukaali ja lehtikaali sisältävät paljon K-vitamiinia, ja erityisen paljon sitä on yrteissä.
Kuivattu basilika on kaikkein K-vitamiinipitoisin ruoka-aine, mutta tuoreesta basilikasta saa K-vitamiinia jopa kuivattua enemmän, koska sitä käytetään suurempia määriä. K2-vitamiinia saa erityisesti eläinkunnan tuotteista, kuten juustosta ja voista.
Vastasyntyneellä lapsella suoliston bakteerikanta ei ole vielä kehittynyt, eikä äidinmaidosta saatava K-vitamiini riitä kattamaan vauvan K-vitamiinin tarvetta. Sen takia vastasyntyneille annetaan Suomessa K-vitamiinipistos.
Suolistomikrobit alkavat kuitenkin tuottaa K-vitamiinia jo vauvan ollessa parin päivän ikäinen.
Aikuisilla K-vitamiinista voi olla puutetta lähinnä imeytymishäiriön takia. Koska K-vitamiinin puutos aiheuttaa veren hyytymistekijöiden puutteen, se oireilee nenäverenvuotoina, verenvuotoina ikenissä ja limakalvoissa sekä mustelmataipumuksena. Lisäksi K-vitamiinin puutos hidastaa haavojen paranemista.
K-vitamiinin vaikutuksia estävää lääkettä käytetään verenohennuslääkkeenä, kun halutaan ehkäistä veritulppien syntymistä. Tällöin on huolehdittava siitä, että ravinnosta saatava K-vitamiinin määrä pysyy mahdollisimman tasaisena.
Liiallinen K-vitamiinin saanti voi aiheuttaa punasolujen hajoamista ja maksavaurioita. Ravinnosta K-vitamiinia ei kuitenkaan voi saada liikaa.
Päivittäinen K-vitamiinin tarve on noin yksi mikrogramma elopainokiloa kohden. Suomessa ei kuitenkaan ole määritelty päivittäistä K-vitamiinin saantisuositusta tai saannin ylärajaa.
Teksti: Annukka Seppävuori
