Vesisänky oli nousukauden loiskuva symboli, joka lupasi seksiä ja hyviä unia – Mihin se katosi?
Vesisänky koki vahvat pari vuosikymmentä, sitten se hävisi valtavirrasta. Miten sille kävi?
Jos eli vähintään lapsuuttaan 1980-luvulla, vesisänky tuli varmasti tutuksi. Siis vaikkei sellaista olisi omistanut, tai sellaisessa edes nukkunut. Vesisänky oli osa ajankuvaa, jotain uutta, eksoottista ja ylellistäkin.
Nyt suurin osa suomalaisista tuskin muistuttamatta muistaa koko keksintöä.
Mistä vesisänky tuli ja miksi se katosi makuuhuoneista? Ja onko vesisänkyjä enää edes myynnissä?
Viimeiseen kysymykseen on suoraviivaisinta vastata. Vesisänkyjä myydään edelleen, myös Suomessa. Mutta kaikesta päätellen niiden osuus myydyistä sängyistä ja patjoista on varsin pieni. Parin lehtijutun perusteella vesisängyillä on harvalukuinen mutta uskollinen käyttäjäkunta, joka ostaa silloin tällöin esimerkiksi uusia patjoja sänkyihinsä.
Nykyaikaiset vesisängyt ovat aika toisenlaisia kuin vaikkapa 1980-luvulla myydyt. Nykyään vesipatja ei välttämättä vaadi massiivista ja jäykkää tukirakennetta. Se ei myöskään enää aaltoile samoin kuin varhaisemmat mallit. Veden liikkeitä voidaan rajoittaa esimerkiksi jakamalla patja osastoihin.
Vesisänky ei siis ole hävinnyt. Mutta suosio on valunut vähiin. Yhdysvalloista vesisänkyjen suosiosta on tilastoja. Siellä huippuvuonna 1987 joka viides myyty sänky oli vesisänky. Nyt ehkä joka kahdeskymmenes.
Erilaisia vesipatjakonsepteja oli hahmoteltu ja rakennettukin aiemmin, mutta modernin vesisängyn kehitti Charles Hall. Hall opiskeli San Franciscon osavaltionyliopistossa ja esitteli sängyn lopputyönään vuonna 1968.
Todellinen innovaatio oli siinä, että Hall valmisti vesipatjan lujasta ja vedenpitävästä vinyylistä ja lisäsi mukaan lämmittimen, joka piti veden miellyttävän lämpöisenä.
Hallin keksinnöstä tuli nopeasti hitti. Vesisänky sai hyvin nopeasti kylkeensä eroottista värettä, ehkä ajan vapaata rakkautta korostavan ilmapiirin vuoksi, tai sitten ihan vain siksi, että seksi myy.
Niinpä esimerkiksi Playboy-moguli Hugh Hefner hankki valtavan vesisängyn, joka oli päällystetty kettukusun nahkalla. Kettukusu on australialainen pussieläin.
Aavistuksen paheentuoksuisesta lähdöstä huolimatta vesisänky levisi parin vuosikymmenen sisällä ihan tavallisiin amerikkalaisiin koteihin. Kuten myös Suomeen, jossa siitä tuli vähän samantyyppinen nousukauden symboli kuin leipäkoneesta tai pörssissä pelaavista nurkanvaltaajista.
Seksi ei vesisängystä laimentunut Suomessakaan kokonaan, vuonna 1996 silloinen eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen kirjoitti kohun nostaneissa muistelmissaan: ”Vesisänky on suurenmoinen; se ei natise – ja sitä naimisen loisketta.”
Tuohon aikaan vesisänky oli Suomessakin jo menettänyt suosiotaan. Selvää syytä tälle ei ole. Vesisängyssä on toki omat hankaluutensa: se pitää täyttää ja veteen on lisättävä säännöllisesti kemikaaleja, jotka ehkäisevät esimerkiksi levän muodostumisen. Ja tietenkin sänky voi vuotaa, vaikkei riski suuri olekaan.
Saattaa kuitenkin olla, että aika yksinkertaisesti ajoi vesisängyn ohi. Vielä 1980-luvulla suomalaisasuntojen sänkyjen normaalit patjat olivat yleensä ohuita ja monelle melko epämukavia. Jos halusi patjan, joka jotenkin muotoutui omaan vartaloon, vesipatja oli ainoa vaihtoehto.
1990-luvulta eteenpäin muut patjat kehittyivät vauhdilla: joustinpatjojen jousia lisättiin ja kehiteltiin erilaisia vyöhykkeitä vartalon eri kohdille. Petauspatjoista tuli paksumpia ja käyttöön tuli vartaloon muotoutuvia muistitäytteitä.
Makuuhuoneessa ei enää ollut tarvetta sadoille kiloille vettä.
Lähteet: The Atlantic, Ilta-Sanomat, ABC News
Mihin jännään kysymykseen tarvitset vastauksen? Laita sähköpostia osoitteeseen sammeli.heikkinen@a-lehdet.fi ja yritämme auttaa.
