Mikael Fogelholmin työ on yksi iso myyräpeli. Rei’istä nousee öttiäisiä, Fogelholm mäiskäisee. Mitään ei tapahdu. Öttiäinen jatkaa möllöttämistään.

Öttiäiset ovat trendiruokavalioita, paleoita ja gluteenittomia, ja reiät tietenkin nettikeskustelut ja media.

Fogelholm taas on ravitsemustieteiden professori Helsingin yliopistosta.

”Keskustelu valuu kuin vesi hanhen selästä”, hän sanoo. ”Ne, jotka uskovat vahvasti, että me ja ravitsemussuositukset olemme väärässä, uskovat niin senkin jälkeen, kun me lyödään faktat pöytään.”

Mitä vähemmän ihmiset tietävät, sen tiukemmin he pysyvät omassa kannassaan. Ja mikä vielä pahempaa, hyvästä olosta on tullut miltei myyttinen tavoittelun kohde.

Ravitsemussuositusten ainoa tavoite on kuitenkin niinkin arkinen asia kuin pitkäaikaissairauksien ehkäisy.

”Ihmiset saavat kertoa, että olen kokenut tämän hyväksi asiaksi, mutta se ei tarkoita sitä, että oma lyhytaikainen kokemus kumoaisi suositukset.”

Siksi pelistä nousee öttiäisiä aina vaan.

”Hyvässä olossa ja onnellisuudessa on kyse enemmän psykologiasta kuin fysiologiasta. Jos lähdettäisiin tästä logiikasta, kannattaisi varmaan suositella viinaa ja huumeitakin, kun monet huumeet tuntuu varmasti ihan helvetin hyvälle ja pienessä tuiskeessakin on kivaa.”

Suomen ravitsemussuositukset tehdään pohjoismaisen ministerineuvoston teettämän asiantuntijaselvityksen ja väestötutkimusten pohjalta, ja ne ovat liki samanlaiset kuin kaikissa länsimaissa. Vihreät asiat, täysjyvät, öljyt ja kala ovat hyväksi, liha, vaalea vilja ja virvoitusjuomat pahaksi. Lopputulos on ruokapyramidi, jonka sisällöstä lähes kaikki maailman ravitsemustutkijat ovat samaa mieltä.

”Virvoitusjuomia kukaan ei sano terveellisiksi, lihasta vähän kiistellään, mutta useimmat sanovat, että pitäisi vähentää. Maito jakaa mielipiteitä, koska tutkimusnäyttö on loppujen lopuksi ristiriitainen. Siitä parhaat hyödyt on tällä tietoa saatu kakkostyypin diabeteksen ehkäisyssä.”

Sen verran pyramidi kuitenkin eroaa aiemmasta, että enää margariinit ja öljyt eivät ole pyramidin huipulla.

”Nyt viimeistään voidaan sanoa, että ravitsemussuositukset eivät kehota vähärasvaisuuteen”, Fogelholm sanoo.

Silti lupa mättää pekonia puuttuu. Ja sekös suututtaa. Siksi Fogelholmista ja Pekka Puskasta on tullut karppikahjojen ja safkatutkalaisten viholliset yksi ja kaksi.

Vaihtoehtoruokavalioita yhdistää yleensä se, että jos hiilihydraatit eivät ole pahasta, viljat ainakin ovat. Eläinrasvat sen sijaan ovat hyvästä. Tiede osoittaa molemmissa kohdissa päinvastaista, vaikka myöntääkin vähähiilihydraattisen ruokavalion tehon laihdutusapuna.

”On ajatusvirhe, että jos se tuottaa lyhyellä aikavälillä terveyttä, niin se tuottaa pitkällä aikavälillä vielä enemmän terveyttä. Näille vähähiilarityypeille se sitten osoittaa, että ravitsemussuositukset ovat muutenkin de facto väärässä.”

Samaan Fogelholm törmää jatkuvasti: tutkimuksia kyllä yritetään lukea, sillä ravitsemustiede ei ole kvanttifysiikkaa.

”Sitten ihmiset kuvittelee, että ne tajuaa”, Fogelholm sanoo. ”Maallikolta puuttuu kyky laittaa tutkimukset kontekstiin. Kun sitä ei ymmärrä, käy niin, että jos jokin on omien ajatusten puolesta, niin sitten se on korkealaatuinen.”

Media on antanut viime vuosina tilaa myös niille rasva-aktivisteille, jotka peittävät foliolla muutakin kuin paahtopaistinsa.Heidän mukaansa ravitsemustieteilijät ovat osa elintarvike- ja lääketeollisuuden salaliittoa, joka myrkyttää ihmiset lisäaineilla ja teollisilla rasvoilla.

Fogelholm ei voi kuin nauraa.

”Puuttuu logiikka, miksi margariiniteollisuus on se, joka on onnistunut meitä lahjomaan. Puuttuuko lihateollisuudelta rahat? Ja meijereiltä? Ja virvoitusjuomateollisuudelta? Mikseivät ne onnistu lobbaamaan meitä?” ■