Toimittaja Venla Rossi oli vakuuttunut, että häntä ei voi hypnotisoida – Toisin kävi

Ullakkohuone on hämärä ja pehmustettu tuoli mukava. Kun hypnoterapeutti Markus Sundblom kehottaa nojaamaan taaksepäin ja sulkemaan silmät, teen sen mielelläni. Sitten hän pyytää minua nostamaan oikean käteni eteen suoraksi ja keskittymään hengitykseeni.

Sundblomin tasainen ääni kertoo, että kädestäni tulee nyt hetki hetkeltä painavampi ja painavampi ja pai… na…. vam… pi.

Ja mikä kummallisinta, niin siinä tuntuu tapahtuvan. Pian käsi painuu alas ja minä olen jossain omituisen rennossa tilassa, unen ja valveen rajamailla. Onko tämä nyt hypnoosia?

Olen tullut helsinkiläiseen Eiran sairaalaan kuulemaan, miten lääketieteen tohtori ja hypnoterapeutti Sundblom hoitaa asiakkaitaan täällä, yksityisessä lääkärikeskuksessa. Hän on luvannut antaa minulle myös lyhyen käytännön näytteen. Tilanne on sikäli keinotekoinen, että yleensä hypnoosia ei käytetä vielä ensimmäisellä tapaamiskerralla. Sitä ennen vastuullinen ammattilainen kartoittaa asiakkaan tilanteen ja varmistaa, ettei hänellä ole mitään sellaisia tekijöitä, jonka vuoksi hypnotisoiminen voisi olla riskialtista. Niitä voivat olla esimerkiksi taipumus psykoottisuuteen tai itsetuhoisuuteen.

Kaikki ihmiset eivät ole yhtä helposti hypnotisoitavissa. Suggestioherkkyys on Markus Sundblomin mukaan samalla tavalla epädemokraattisesti jakautuva ominaisuus kuin vaikkapa musikaalisuus. Jos ihmisellä on taipumus esimerkiksi niin sanottuun flow-tilaan – eli keskittyneeseen mielentilaan, jossa ajan ja paikan taju häviävät – voi tämä olla merkki suggestioherkkyydestä.

Minä muistan sellaisia kokemuksia lähinnä lapsuudesta, kun saatoin piirtää tuntikausia tajuamatta ulkomaailmasta mitään. Nykyisessä arjessani olen liiankin tietoinen siitä, mitä kello on ja mitä asioita milloinkin pitäisi ehtiä hoitamaan. Puoliso sitä paitsi epäilee etukäteen, että olen liian skeptinen henkilö hypnotisoitavaksi. Pian käy kuitenkin ilmi, että se ei ole totta.

Hypnoosi on hyvin vanha ilmiö, jota on hyödynnetty eri tavoilla historian aikana. Jo 1900-luvun vaihteessa ja alkupuolella monet lääkärit Suomessakin käyttivät hypnoosinkaltaisia menetelmiä esimerkiksi kivunlievitykseen. Myös monet psykoterapian pioneerit hyödynsivät sitä, muun muassa lääkäri Sigmund Freud. Sen jälkeen hypnoosi kuitenkin sai huonon maineen, joka ei ole vieläkään täysin poistunut. Se voi tuoda ihmisille mieleen manipulaation tai aivopesun.

Tietyssä mielessä hypnoosi on kuitenkin aika arkinen asia, Markus Sundblom sanoo.

– Aivotutkimuksissa on havaittu, että esimerkiksi flow-tila, mediaatio ja mindfulness-harjoitukset voivat aiheuttaa samankaltaisen tilan kuin hypnoosi, Sundblom sanoo.

– Se ei siis todellakaan tarkoita, että ihminen olisi koko ajan niin sanotusti taju kankaalla. Päinvastoin, esimerkiksi vaikeaa teosta keskittyneesti soittava konserttimuusikko tai kilpailuun osallistuva rallikuski voivat aivojen toiminnan näkökulmasta olla hypnoosissa.

Kuten todettu, kaikilta se ei kuitenkaan onnistu samalla tavalla. Harjoittelemalla kuka tahansa voi päästä jonkinasteiseen hypnoosiin, mutta vaikutukset ovat yksilöllisiä. Hypnoterapeuttisessa hoitoprosessissa Sundblom opettaa asiakkailleen itsehypnoosia ja sitä, miten he voivat käyttää tekniikkaa hyväkseen arjessa. Hypnoosin avulla on mahdollista paitsi rentoutua, myös korjata vinoutuneita mielikuvia itsestä tai omista toimintatavoista.

Jotkut ajattelevat, että hypnoosi on homeopatian ja aromaterapian kaltainen vaihtoehtohoito, eli jotain, mikä ei ole ihan oikeasti totta. Hypnoosia on kuitenkin tutkittu tieteellisesti jo pitkään. On todistettu, että sillä on aidosti vaikutusta hoidettavien ihmisten aivoissa tapahtuviin muutoksiin. Useissa tutkimuksissa on myös havaittu, että hypnoosiavusteinen terapia on tehokas hoitomuoto esimerkiksi moniin toiminnallisiin vaivoihin, kuten ärtyvän suolen oireyhtymään. Sillä voidaan hoitaa myös monia henkisen puolen ongelmia, kuten stressiä, univaikeuksia, erilaisia fobioita tai paniikkikohtauksia.

Sundblom tapaa asiakkaitaan yleensä vähintään viisi kertaa. Joskus prosessit voivat olla pitkiä. Lentopelon, esiintymisjännityksen tai uniongelmien takaa voi paljastua jotain paljon monimutkaisempia asioita, jotka vaativat pidempää hoitoa.

Me teemme tänään vain lyhyen hypnoosiharjoituksen.

Palataan Markus Sundblomin hämärään vastaanottohuoneeseen. On kulunut noin 10 minuuttia. Sundblomin pehmeä ääni on johdatellut minua eteenpäin hypnoosiharjoituksessa. Olen kulkenut mielikuvissani vuoroin portaita ja vuoroin käytävää. Välillä on laskettu yhdestä kahteenkymmeneen. Hetkittäin Sundblom on myös hiljaa, mutta silloinkin hän etukäteen antaa ohjeen, mihin tuntemukseen tai mielikuvaan voin keskittyä.

Jos hypnoosi on tällaista, niin se on aika mukavaa, ajattelen nojatuolissa. Kokemus muistuttaa hieman joogatunnin loppurentoutusta. Saa kelliä mukavassa, rauhallisessa tunteessa ja seurata samalla Sundblomin puhetta. Minulla on kuitenkin sellainen olo, että olen ihan tietoinen tilanteesta. Jos haluaisin, voisin avata silmät ja nousta ylös tuolista. Ei tämä niin kummallista ollutkaan, ajattelen harjoituksen keskivaiheilla.

Sundblom on lääkäri ja väitellyt neurotieteistä. Hypnoterapian oppeja hän opiskeli ulkomailla ja Suomessa jo parikymmentä vuotta sitten, ja on ehtinyt soveltaa niitä ammatissaan pitkään.

Hypnoosia käyttävät terveydenhuollon ammattilaiset korostavat, että menetelmä on oikein toteutettuna turvallinen ja tehokas. Mutta ongelma on, että tällä hetkellä Suomessa hypnoterapiaa tarjoavat myös maallikot. ”Hypnoterapeutti” ei ole suojattu ammattinimike, ja googlaamalla erityisesti suuremmilta paikkakunnilta löytää suuren määrän hypnotisoijia, joilla ei ole minkäänlaista lääketieteellistä ammattitaitoa.

Ylilääkäri ja työelämäprofessori Hannu Lauerman mielestä se on kestämätön tilanne. Hän kertoo, että kohtasi vähän aikaa sitten potilaan, joka oli saanut maallikkohypnoosista vakavia komplikaatioita. Se ei ollut ensimmäinen kerta. Vuonna 2016 Lauerma ja hänen kollegansa Jorma Oksanen kirjoittivat Lääkärilehteen tapauksesta, jossa keski-ikäinen, aiemmin terve nainen sairastui heti maallikkohypnoosin jälkeen akuuttiin, skitsofreenistyyppiseen psykoosiin. Lauermalla on tiedossa myös useita tapauksia, joissa hypnoosin käyttöön on liittynyt epäeettistä toimintaa.

– Esimerkiksi sellaista, että maallikkohypnotisoija on kohdistanut potilaaseen seksuaalista väkivaltaa.

Lauerma on pitkään toiminut Tieteellinen hypnoosi ry -yhdistyksessä. Se ottaa jäsenikseen vain lääkäreitä, hammaslääkäreitä ja psykologeja ja kouluttaa näitä käyttämään hypnoosia yhtenä työkaluna muiden joukossa. Yhdistyksen kanta on, että hypnoosin tulisi olla samalla tavalla säädeltyä kuin muunkin suomalaisen terveydenhuollon.

– Monessa maassa, muun muassa Ruotsissa, on määritelty, että hypnoosia saavat sairauksien hoitoon käyttää ainoastaan terveydenhuollon ammattilaiset. Toivoisin meillekin jonkinlaista lakimuutosta, Lauerma sanoo.

Vuonna 2007 peruspalveluministeri Paula Risikko asetti työryhmän pohtimaan niin sanotun ”puoskarilain” valmistelua, jolla erilaisia vaihtoehtoisia hoitomuotoja olisi otettu entistä enemmän säätelyn piiriin. Lauerma on pettynyt, että lakimuutos ei edennyt käsittelyyn asti.

– Silloin sanottiin, että lakia ei voida edistää pidemmälle, koska asia ei ole hallitusohjelmassa. Sen jälkeiset hallitukset taas ovat olleet kiireisiä esimerkiksi koronan kanssa. Laille olisi kuitenkin edelleen tarvetta.

Aika näyttää, saadaanko hypnoosia Suomessa valvonnan piiriin. Lakimuutosta odotellessa Tieteellinen hypnoosi ry -yhdistys jatkaa toimintaansa. Heidän jäsenmääränsä on ollut nousussa. Suomessa yhdistyksen tarjoaman koulutuksen on suorittanut jo yli 350 terveydenhuollon ammattilaista, sanoo yhdistyksen sihteeri, oikeuspsykologi Pia Puolakka.

– Meidän omien koulutustemme lisäksi Helsingin yliopistolla aloitettiin muutama vuosi sitten psykoterapiakoulutus, jossa hypnoterapia on yhtenä osa-alueena. Siellä on kouluttamassa yhdistyksemme jäseniä, Puolakka kertoo.

Viidentoista minuutin jälkeen on aika herätä hypnoosista. Markus Sundblom johdattelee minua ensin hienovaraisemmin takaisin kohti vastaanottohuonetta. Lopuksi hän komentaa napakalla äänensävyllä: Avaat silmät ja olet hereillä!

Minä toimin ohjeiden mukaan. Olen edelleen sitä mieltä, että en ole ollut hypnoosissa. Mutta mitenköhän on?

– Huomasitko mitään erikoista siinä kohtaa, kun laskettiin kahteenkymmeneen?”, Sundblom kysyy.

Pakko myöntää, että en kyllä huomannut.

– Niin, minähän jätin sanomatta numeron 18, Sundblom toteaa ja hymyilee hiukan.

Tarkistan asian jälkikäteen haastattelunauhalta. Ja toden totta, numeroa 18 ei lausuta ääneen. Normaalissa mielentilassa olisin varmasti kiinnittänyt asiaan huomiota. On siis pakko myöntää, että harjoituksella on ollut vaikutusta. Ehkä minä oikeasti olin hypnoosissa, mutta en vain tajunnut sitä itse. Koska kokemus ei vastannut ennakkokäsityksiäni.

Jälkikäteen se tuntuu vain hyvältä. Kehossa on useamman tunnin ajan rauhallinen, pehmeä olo. Ja yksi asia on muuttunut lopullisesti. En enää ajattele, että minä olisin immuuni hypnotisoimiselle.