Huumeriippuvainen Jere, 29, jäi viikoiksi ilman apua viranomaisten sekoilun vuoksi – Tarina osoittaa, mikä suomalaisessa päihdetyössä on vialla
Jeren kuukausia jatkunut yritys päästä irti huumeista tyssäsi yllättäen osoitteenmuutokseen. Hoitomerkinnät paljastavat karulla tavalla, kuinka pirstaleiseksi suomalainen päihdehoito on muuttunut.
Ammatillinen tukihenkilö Nina avaa oven ja astumme sisälle Jeren, 29, kotiin. Tuliaiseksi Nina on tuonut villasukat, jotka isäntä vetäisee heti jalkaan. Kahvi tuoksuu ja Jeren äiti vahtii, ettei uunissa paistuva toffeemutakakku pääse palamaan.
Tunnelma pienessä tuetun asumisen yksiössä ei silti ole lämmin tai mukava. Jere on yrittänyt hakea apua huumeriippuvuuteensa keväästä saakka, mutta avun saaminen on tyssännyt uskomattomalta tuntuvaan hallinnolliseen ongelmaan. Jere irtisanoi asuntonsa Punkalaitumelta, koska siellä ovat kaikki huumeita käyttävät kaverit, eikä raitistuminen siellä siksi ole onnistunut. Mutta nyt uudella paikkakunnalla hoitoasiat ovat jumissa, koska osoitteenmuutos Digi- ja väestötietovirastossa on kestänyt jo kuusi viikkoa.
Käytännössä Jere ei siis pääse huumevieroitukseen, koska hän ei ole virallisesti uuden asuinpaikkansa asukas. Digi- ja väestötietoviraston mukaan muuttoilmoitus saattaa ohjautua manuaaliseen käsittelyyn, jos tuettuun asumiseen osoitettua huoneistoa ei löydy valmiina järjestelmästä tai jos kotikunnan vaihtumisen edellytyksiä täytyy selvittää. Nämä voivat viedä aikaa.
Asiantuntijat korostavat nopean toiminnan tärkeyttä huumevieroituksen onnistumisessa: kun riippuvainen kertoo haluavansa irti aineista, olisi tukea oltava saatavissa heti – mieluiten samana päivänä. Viikkokausien limboon jäävä addikti onkin hyvä esimerkki siitä, mikä Suomen päihdetyössä on pielessä.
