Nuorten huumekuolemat lähes kaksinkertaistuivat Suomessa vuoden aikana.

22-vuotiaana kuolleen Siirin tarina osoittaa, mikä riippuvuuksien hoidossa ja huumeiden vastaisessa työssä on pielessä.

Hyvin menee. Käyn liikkumassa, opiskelen mutta vähän on tylsää. Näin viestitti yliopistossa opiskellut 22-vuotias Siiri siskolleen kevättalvella 2023 toiselta paikkakunnalta, jonne hän oli muuttanut kaksi vuotta sitten opintojensa perässä. Aiemmin Siiri oli valitellut tuntevansa itsensä välillä yksinäiseksi.

Seuraavana viikonloppuna Siiri matkusti kotikaupunkiinsa nähdäkseen lapsuudenystäviään ja juhlimaan. Pari päivää myöhemmin perhe sai musertavan tiedon.

Siiri oli kuollut. Ystäviensä sohvalle illanvieton aikana nukkumaan jätetty tyttö ei enää koskaan herännyt. Kuoleman olivat aiheuttaneet useat samanaikaisesti käytetyt lääkeaineet.

Tässä jutussa Siirin läheiset haluavat kertoa, mitä hänelle tapahtui, sillä sama voi käydä mille tahansa suomalaisperheelle. Viime vuonna huumeisiin kuoli melkein sata alle 25-vuotiasta nuorta, ja määrä lähes kaksinkertaistui edellisvuodesta. Siirin tapauksessa edes kaikki perheenjäsenet eivät tienneet hänen vuosia jatkuneesta lääke- ja huumeriippuvuudestaan.

Lisäksi he haluavat puhua huumeidenkäyttöön liittyvistä asenteista, joiden vuoksi Siiri tai hänen omaisena eivät esiinny jutussa omilla nimillään. Siirin kuoleman jälkeen osa perheen ystävistä on kaikonnut, eivätkä kaikki naapurit enää tervehdi. Riippuvuuteen liittyvä stigma on ilmiö, joka pahentaa suomalaista huumetragediaa entisestään.

Siiri oli viiden siskon sisaruskatraan nuorin tyttö ja koko suvun kuopus, joka sai osakseen paljon huomiota. Perheen vanhemmat työskentelivät tavallisissa keskiluokkaisissa ammateissa, äiti oli välillä pitkään kotona lasten kanssa. Myös isovanhemmat olivat tiiviisti mukana perheen arjessa, ja Siiri tykkäsi matkustella mummonsa kanssa. Lapsena Siiri harrasti musiikkia ja soitti selloa, isän mielestä hänellä olisi ollut lahjoja myös näyttelijäksi.

Vanhempi sisko kuvailee perhettä ja Siirin lapsuutta varsin normaaliksi. Kotona oli turvallista, lapset eivät koskaan joutuneet todistamaan vanhempien vakavia riitoja. Päihteitä kotona ei juurikaan käytetty. Sisko sanoo nähneensä isänsä humalassa ainoastaan kerran, kun oli itse kehottanut tätä lähtemään työpaikan juhliin.

– Yksi stereotypia päihdeongelmaisista ovat rikkonaisten kotien lisäksi sellaiset täydellisen perheen lapset. Mutta emme me olleet sellaisiakaan. Hyvin tavallinen suomalainen perhe.

Rauhallinen ja sovitteleva Siiri poikkesi luonteeltaan vanhemmista siskoistaan. Hän piti siivoamisesta ja rakasti esimerkiksi juhlakoristelujen tekemistä. Äiti muistaa Siirin olleen eläinrakas ja pitäneen kaikesta pienestä ja kauniista. Asioiden piti olla hyvässä järjestyksessä.

Itsesään Siiri ei halunnut tehdä numeroa. Kerran hän piiloutui pitkäksi aikaa portaiden alle, kun sisarukset olivat nauraneet hänelle joulupöydässä. Herkkyydestä ja ujoudesta huolimatta Siirillä kuitenkin oli aina ystäviä. Siskon mukaan tunnollinen Siiri oli myös ahkera työntekijä, jolla oli aina kesätyöpaikka mielessä.

– Hän löysi aina niitä mahdollisuuksia, työskenteli siivoojana tai jakoi lehtiä, eikä koskaan katsonut mitään työtä alaspäin.

Myös koulu sujui varsin hyvin. Siiri menestyi ylioppilaskirjoituksissa ja pääsi yliopistoon lukemaan haluamaansa alaa. Mutta samaan aikaan Siirin elämä oli saanut synkän käänteen.

Lukion ensimmäisellä luokalla ollessaan Siiri koki vakavaa seksuaalista väkivaltaa. Tapahtuneen myötä alkoivat ahdistuneisuusoireet, joihin Siiri haki apua ja sai lääkityksen. Mutta pian hänellä todettiin myös kaksisuuntainen mielialahäiriö. Siskon mukaan tässä vaiheessa ahdistusta varten määrätty lääkitys päätettiin lopettaa ”kuin seinään”.

Siirin kokema ahdistus kuitenkin jatkui, ja hän ryhtyi lääkitsemään itseään. Yksi helpotusta tuonut päihde oli kannabis. Sisko kertoo Siirin alkaneen käyttää myös katukaupasta helposti saavilla olevaa ksalolia, jolla on sama vaikutus kuin ahdistuneisuuslääkkeillä.

Tuhoisa riippuvuus oli alkanut hiipiä Siirin elämään.

Viime vuonna huumausaineisiin kuoli Suomessa 310 ihmistä, joka oli 60 enemmän kuin edellisvuonna. Eniten lisääntyivät nuorten, alle 25-vuotiaiden huumekuolemat. Vuonna 2023 huumeisiin kuoli 91 nuorta – keskimäärin yksi nuori joka neljäs päivä.

Tilastokeskuksen kuolinsyytilastoissa nuorten huumekuolemien määrä oli viime vuonna kaikkien aikojen korkein. Jo joka neljäs 15–24-vuotiaan kuolema aiheutui huumeista. Tilastojen valossa Suomi on huumekuolemien kärkimaita Euroopassa.

– Huumeisiin kuolleiden keski-ikä on Suomessa selkeästi, jopa kymmenen vuotta matalampi kuin muissa Euroopan maissa, sanoo THL:n erityisasiantuntija Sanna Kailanto.

Tilastoista huolimatta suomalaiset nuoret eivät erityisesti hakeudu huumeiden pariin. Kailannon mukaan huumeiden käyttö ja kokeilu alaikäisillä on täällä jopa keskimääräistä harvinaisempaa. Kuolemien määrää lisää huumeiden käyttökulttuuri, joka on Suomessa riskialttiimpaa.

– Meillä aineita käytetään enemmän pistämällä, jonka lisäksi monipäihdekäyttö on yleisempää.

Huumausaihekuolemat jaetaan neljään ryhmään: tapaturmaisiin myrkytyksiin, pitkäaikaiseen käyttöön liittyviin kuolemiin, itsemurhiin ja tahallisuudeltaan epäselviin tapauksiin. Viime vuoden tilastossa tapaturmaisten myrkytysten osuus lisääntyi eniten. Niiden osuus kaikista huumekuolemista oli jo 60 prosenttia.

Yleisimmin tapaturmainen huumemyrkytys aiheutuu useiden aineiden yllättävästä yhteisvaikutuksesta. Yksittäiset huumausaineet, esimerkiksi Subutex-nimellä parhaiten tunnettu, Suomessa erittäin yleinen buprenorfiini, eivät itsessään edes ole kovin vaarallisia. Mutta tilanne muuttuu, jos samaan aikaan otetaan esimerkiksi rauhoittavia lääkkeitä. Kuten yleensä otetaankin.

Huumekuolemien ikäjakauma EU-maissa

Tavallisesti puhutaan sekakäytöstä. Kailannon mukaan termi voi luoda virheellisen kuvan, jonka mukaan aineita otettaisiin aina tarkoituksella samanaikaisesti. Todellisuudessa aineita saatetaan ottaa silloin, kun edellisten vaikutuksen oletetaan loppuneen.

– Monelle nuorelle haaste on siinä, ettei ymmärretä aineen voivan vaikuttaa vaikkapa tunnin päästä, ja sitten otetaan lisää jotain muuta.

Myös yliannostuksista puhuminen on sikäli harhaanjohtavaa, että jopa lääkärin määräämä annos reseptilääkettä voi tappaa, jos samaan aikaan käytetään muita päihteitä.

Nuorten huumekuolemia voitaisiin estää jakamalla paremmin tietoa aineiden yhteiskäytön vaaroista. Mutta tässä tullaan Kailannon mukaan ongelman ytimeen.

– Olemme vuosien, jopa vuosikymmenten ajan yrittäneet ajaa sitä, että huumeista kerrottaisiin enemmän esimerkiksi peruskoulun terveystiedon tunneilla.

Yritys keskustella huumeiden turvallisesta käytöstä ja vaikkapa käyttöhuoneista kuitenkin herättää valtavaa vastustusta. Tällaisen pelätään normalisoivan huumeita ja kannustavan niiden käyttöön – asiantuntijoiden näkemyksistä huolimatta.

Huumeisiin ja myös huumeidenkäyttäjiin liittyvä stigma on Suomessa erityisen vahva. ”Narkkareista” puhuminen syyllistävään ja halventavaan sävyyn on yleistä. Huumeriippuvuus nähdään sairauden sijaan itseaiheutettuna ongelmana, omana valintana. Joltakin, joka ei koske elämässään pärjääviä, ”hyvästä kodista” tulevia nuoria.

Sellaisia kuin Siiri.

Ensimmäisen kerran Siiri haki apua päihdeongelmaansa jo lukion ensimmäisellä luokalla ollessaan vielä alaikäinen. Koulun terveydenhuollosta hänet ohjattiin päihdepalveluvastaanotolle. Sekä koulussa että päihdepalvelussa päätettiin, ettei alaikäisen Siirin vanhempiin ole syytä ottaa yhteyttä, koska hän ei itse halunnut sitä tehdä.

Myös viimeisenä lukiovuotena Siiri haki koulun terveydenhuollosta apua mielialaan liittyviin ongelmiin ja sanoi haluavansa irti huumeista. Kuraattori suositteli hänelle anonyymiä päihdepalvelua, johon Siiri ei kutenkaan hakeutunut. Huumeiden käyttö alkoi pian uudestaan.

Sama toistui myös yliopistossa. Siiri kertoi terveydenhuollossa mielenterveys- ja päihdeongelmistaan. Hän sai ohjeen hakeutua päihdeklinikalle, mutta ei sitä tehnyt. Seuraavana vuonna hän pääsi opioidiriippuvuuden vuoksi osastomuotoiseen huumevieroitukseen. Kotiutuksen jälkeen aineiden käyttö jatkui.

Viranomaisten raporteista selviää nopeasti, ettei Siirin mielenterveyden ongelmia suostuttu kunnolla hoitamaan päihderiippuvuuden vuoksi. Hoitojaksot olivat lyhyitä ja keskeytyivät syystä tai toisesta usein.

Kuoleman jälkeen sisko on lukenut Siirin päiväkirjaa, etsien syytä siihen, mitä tapahtui. Siskolleen Siiri oli kyllä jo kertonut riippuvuudestaan ja ongelmistaan, mutta paljon oli jäänyt myös pimentoon. Sisko ajattelee, että täysi-ikäisen ihmisen auttaminen on vaikeaa, koska ketään ei voi pakottaa hoitoon.

Päiväkirjassaan Siiri suunnitteli usein pääsevänsä eroon huumeista. Haluan eri elämän, lukee marraskuussa 2021 päivätyn merkinnän yllä korostetusti alleviivattuna. Siiri kertoo saaneensa työn lehdenjakajana ja säästävänsä rahaa lomareissuun. Ja aikovansa lopettaa aineet. For real this time.

– Hän näki oman elämänsä niin, että hän on nyt jonkin aikaa huumeidenkäyttäjä ja menee sitten töihin, hankkii lapsia ja cockerspanielin. Tällaisista asioista hän haaveili. Toisaalta välillä hän kirjoitti, että todennäköisesti hän kuolee yliannostukseen, eikä haluaisi loukata perhettään.

Vähitellen unelmat toisenlaisesta elämästä alkoivat kariutua. Terveydenhuollon alaa opiskellut Siiri oli joutunut ongelmiin jäätyään kiinni päihteistä työharjoittelun aikana. Opintojen loppuun saattaminen alkoi näyttää vaikealta ja haave oman alan työstä luisui yhä kauemmaksi. Tulevaisuus näytti yhä mustemmalta.

Viimeisen 15 kuukauden aikana poliisi kirjasi Siirille useita huumeiden hallussapito- ja käyttörikoksia. Siiri joutui lukuisia kertoja sairaalahoitoon myrkytysoireiden vuoksi, mutta ei vieläkään sitoutunut päihdepalveluihin.

Kohtalokkaana viikonloppuna Siiri ilmestyi myöhään illalla ystäviensä ovelle sekavassa tilassa. Ystävät herättelivät lattialla makaavaa Siiriä ja lopulta nostivat tämän sohvalle nukkumaan. Seuraavana päivänä paikalla olleet huomasivat Siirin olevan eloton, ja soittivat hätäkeskukseen.

Ensihoidon raportin mukaan Siirissä oli löydettäessä havaittavissa toissijaiset kuoleman merkit, eli hän oli ehtinyt maata sohvalla kuolleena vähintään useita tunteja ennen ambulanssin saapumista. Siirin verestä löydettiin buprenorfiinia, bentsodiatsepiinejä ja kipulääke gabapentiiniä sekä kannabista.

Kuolema kirjattiin onnettomuudeksi, vaikka Siirin perheen mielestä tapahtunut olisi pitänyt tutkia tarkemmin. Sisko uskoo kavereiden pelänneen viranomaisia, jonka vuoksi he eivät uskaltaneet kutsua Siirille ambulanssia tai soittaa hänen vanhemmilleen.

Itsetuhoisuudesta ja aiemmista myrkytyksistä huolimatta sisko uskoo, ettei Siiri halunnut kuolla ainakaan tuona iltana. Hän olisi halutessaan voinut tehdä sen rauhassa kotonaan ja paljon suuremmilla lääkemäärillä.

Heinäkuussa 2024 Onnettomuustutkintakeskus julkaisi raportin teematutkinnasta, joka käsitteli nuorten huumekuolemia edellisvuonna. Tutkinnassa haluttiin selvittää nuorten huumekuolemien taustalla olevia seikkoja sekä hoidon ja nuorten saaman tuen onnistumista. Raportissa koottiin yhteen nuorten huumemyrkytystapauksia, joista viittätoista tarkasteltiin tarkemmin.

Mukana oli myös Siirin kuolema.

Yksi häntä koskevan raportin keskeisistä havainnoista oli, että tieto Siiriä hoitaneiden lukuisten toimijoiden välillä ei kulkenut kunnolla. Tiedonsiirto oli puutteellista jopa saman organisaation eri osastojen – esimerkiksi psykiatrisen osasto- ja avohoidon välillä, koska niillä oli erilliset potilastietojärjestelmät.

Siskon mielestä on uskomatonta, ettei kellään auttajista ollut kunnollista kuvaa Siirin ongelmista.

– Kuoleman jälkeen tehty raportti taisi olla ensimmäinen kerta, kun joku kasasi nämä tiedot yhteen.

Samanlaista pirstaleisuutta havaittiin myös muissa tutkituissa kuolemissa. Raportti päätyy suosittamaan, että nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluista tulee kehittää yhtenäinen kokonaisuus.

Tutkinnassa havaittiin, että suurimmassa osassa tapauksia kuoleman aiheutti bentsodiatsepiinien ja opioidien samanaikainen käyttö – aivan kuten Siirin kohdalla. Raportin mukaan näiden aineiden yhtäaikaisen käytön vaaroja ei ole tunnistettu riittävästi.

– Meidän pitää unohtaa ajatus ja stigma siitä, että huumeisiin kuolleet nuoret tulisivat päihdetaustaisista perheistä tai vaikeista oloista. Nuorten huumekuolemat koskettavat meitä kaikkia. Näistä nuorista osa menestyi hyvin koulussa tai sen ulkopuolella omalla alallaan, totesi tutkinnanjohtaja Hanna Tiirinki raportin julkaisun yhteydessä kesäkuussa.

Sisko ei halua syyttää Siirin kuolemasta erityisesti ketään – ei hoitojärjestelmää tai itseään ja muuta perhettä.

– Jokaisella meistä on omat ongelmansa ja elämänsä. Toivoisin kuitenkin, että systeemi ottaisi sen yksilön paremmin huomioon. Näkisi, että tällä ihmisellä menee huonosti, ja että hän haluaisi voida paremmin.

Siirin kuoleman jälkeen sisko on kuitenkin usein miettinyt kysymystä: entä jos? Entä jos Siiri olisikin saanut kunnollista apua ahdistukseensa jo lukioiässä? Entä jos päihderiippuvuuden hoito olisi paremmalla tasolla niin, että jollakin olisi ollut aikaa katsoa Siirin ongelmia kokonaisuutena?

Entä jos samoissa kotibileissä olleet nuoret olisivat Siirin huonon kunnon havaittuaan uskaltaneet soittaa hätäkeskukseen tai tämän vanhemmille, ilman pelkoa huumesyytteistä?

Miksi huumeet ovat Suomessa niin iso tabu, että esimerkiksi turvalliseen käyttöön liittyvästä valistuksesta ja käyttöhuoneista puhuminen on niin vaikeaa? Sisko ajattelee itse, että huumeiden käytön vaaroista kertominen varmasti vähentäisi vaaroja.

– Mutta sitten jotkut poliittiset puolueet ajattelevat sen kannustavan käyttöön. Onko huumeiden käyttö muka vähentynyt tällaisilla valitse elämä -jutuilla? Kyllähän alkoholinkin vaaroista kerrotaan, hän miettii.

Myös THL:n Sanna Kailanto uskoo huumeisiin liittyvän tiedon voivan vähentää nuorten huumekuolemia. Aiemmin käyttäjät saivat tietoa eri aineiden vaaroista kokeneemmilta käyttäjiltä. Nykyisin tätäkään tietoa ei enää tule, kun nuoret voivat tilata aineet itse verkon kautta ja käyttää niitä omissa oloissaan.

Siirin kaltaiset tapaukset, joissa päihdeongelmien taustalla on erilaisia mielenterveyden haasteita, ovat huumekuolemia tutkiessa varsin yleisiä. Moni olisi kaivannut tukea esimerkiksi masennuksen tai ahdistuksen hoitoon.

– Kokonaispalvelujen saaminen on aina ollut meillä haastavaa. Sanotaan, että mielenterveyden ongelmia ei voi hoitaa ennen kuin päihteiden käyttö on saatu pois. Eihän se onnistu, nämä pitäisi hoitaa käsi kädessä.

Suomessa omien terveystietojen jakamisen voi myös kieltää, mikä tuo auttajille lisää haastetta. Jos ei halua tulla autetuksi, voi sen tehokkaasti estää.

– Se on tietysti surullista, jos haluaa tulla autetuksi, eikä silti saa apua.

Siiri yritti saada itselleen apua lukuisia kertoja vuosien aikana, mutta lopulta riippuvuus vei hänen tahdostaan voiton. Sisko toivoo jokaisen ymmärtävän, että näin voi käydä kenelle tahansa.

– Meistä siskoistakin kuka tahansa olisi voinut ajautua tuohon tilanteeseen ja jäädä lääkekoukkuun. On hullua, että ihmiset ajattelevat olevansa tämän yläpuolella, että heille ei voisi käydä näin.