Vaikuttaja vaanii julkisilla paikoilla ja haluaa sinut sisällökseen – Pränkkääjien piilokameravideot ovat pyllykuvia suurempi vitsaus
Internetin piti tuoda meille demokratian voittokulku mutta tulikin huomionkipeitä sisällöntuottajia, kirjoittaa Tuija Siltamäki.
Joitakin viikkoja sitten seisoin Helsingin Piritorilla sukat märkinä tekemässä sitä, mitä Piritorilla nyt tehdään: kyselemässä, onko täällä näkynyt mitään uusia synteettisiä opioideja, millaisia ne ovat ja mistä peräisin.
Rauhallinen iltapäivä Helsingin huumekaupan keskuksessa keskeytyi, kun torille ilmestyi mustavalkoiseen toppatakkiin pukeutunut sekavasti käyttäytynyt nuori mies, joka huusi kovaan ääneen "mä pääsin duuniin" ja säntäili ympärinsä kerjäämässä yläfemmoja. Reitille osunut vanha mies näytti ensin luulevan, että huutaja aikoo lyödä, mutta vastasi kuitenkin läpsyyn. Rollaattorinsa päällä istunut kasvoista kellastunut mies tyytyi tuijottamaan tunkeilijaa tyrmistyneenä.
Vieressäni seisonut päihdetyöntekijä suhtautui myönteisemmin: mukava kuulla täällä välillä hyviäkin uutisia, hän sanoi.
”Kävi ilmi, ettei mies ollutkaan vaikeasti sairas, vaan Kotkamies-nimimerkkiä käyttävä 'sisällöntuottaja'.”
Joitakin päiviä myöhemmin istuin kotona tekemässä töitä eli huokailemassa ja kyttäämässä tuttujen Instagram-julkaisuja läppäriltäni. (En ole vielä suostunut luovuttamaan ja asentamaan sovellusta takaisin puhelimeen.)
Entinen koulukaverini oli jakanut "tarinaansa" videon, jossa mustavalkoiseen toppatakkiin pukeutunut nuori mies häseltää Piritorilla ja huutaa "mä pääsin duuniin". Kamera kuvaa hämmentyneen ja hieman pelokkaan näköisten ihmisten reaktioita. Videon lopussa mies katsoo kameraan ja näyttää tyytyväiseltä itseensä. Toisessa kädessä on pieni mikrofoni.
Kävi ilmi, ettei mies ollutkaan vaikeasti sairas, vaan Kotkamies-nimimerkkiä käyttävä "sisällöntuottaja". Hän julkaisee tileillään "kannabinoidi tuotteita" ja nikotiinipusseja myyvän kaupan mainoksia, kuvia itsestään ja etenkin "hauskoja" videoita, joissa hän "pränkkää" ihmisiä.
Tunnetuimmissa teoksissaan hän esimerkiksi ottaa elintarvikkeita ihmisten ostoskärryistä ja esittää pieraisevansa niiden päälle. Yli 11 minuuttia pitkässä Pilasin Animetapahtuman - YouTube-videossa hän häiriköi lintunaamari päässä animetapahtuman osallistujia, joista monet näyttävät olevan alaikäisiä. Video on lähinnä ahdistava ja myötähävettävä, ja ymmärrettävästi kommenttikentässä monet kertovat tulleensa videosta pahalle mielelle ja pyytävät sen poistamista. Heille "Kotkamies" vastaa vittuilemalla.
”Milloin tahansa saattaa tahtomattaan joutua jonkun oman elämänsä päähenkilön henkilöbrändin rakennusmateriaaliksi.”
Internetin piti johtaa demokratian, tiedon ja tieteen voittoon, mutta kun 2010-luvulla ihmiset alkoivat miettiä, mitä annettavaa minulla olisi demokratialle, maailmalle, jne, yhä useampi päätyi siihen, että minun naamani, minun perseeni ja minun loputon höpötys itsestäni.
Se on johtanut kiinnostaviin eli kauheisiin tilanteisiin, kuten päättymättömään "yhteiskunnalliseen keskusteluun" vaikuttajien vaikutusvallasta.
Jos vaikuttajien ja sisällöntuottajien työtä arvostelee hieman hupsuksi ja erehtyy väittämään, että maailmassa on raskaampiakin kohtaloita kuin myydä turhaa paskaa netissä, voi varautua voimakkaaseen vastaiskuun ja kymmeniin kalvosulkeisiin, joissa luennoidaan, että vaikuttaminen on kovaa työtä ja vaikutusvaltaisen ammattikunnan väheksyminen naisvihaa. (Ihmeellistä kyllä, vaikutusvalta ja vastuu katoavat usein sillä hetkellä, kun vaikuttajilta kysyy, miksi he käyttävät valtaansa pikamuodin tai muiden epäeettisyyksien mainostamiseen.)
Ongelmaksi on muodostunut myös se, että jossain vaiheessa narsistisinkin sisällöntuottaja saattaa alkaa kaivata vaihtelua omaan naamaansa ja etsiä kontenttia ulkomaailmasta. Sen seurauksena siviilit joutuvat elämään kuntosaleilla, kylpylöissä, ravintoloissa, klubeilla ja keikoilla alituisessa vaikuttajan pelossa. Milloin tahansa saattaa tahtomattaan joutua jonkun oman elämänsä päähenkilön henkilöbrändin rakennusmateriaaliksi.
Nousuhumalaisen itsensä löytäminen tuntemattoman ihmisen videolta on toki epämiellyttävää, muttei mitään verrattuna siihen, että päätyisi jonkun hauskuudestaan ja itsestään humaltuneen "pränkkäilijän" uhriksi. Piilokameraperinteestä "ammentavat" humoristit häiriköivät ihmisiä julkisilla ja puolijulkisilla paikoilla, kuvaavat heidän kiusallisia reaktioitaan ja julkaisevat niitä netissä saadakseen itse huomiota ja tykkäyksiä. Vaikea tämän lajin selviytymiseen on uskoa.
”Voisi kai silti toivoa, että huomionkipeät ihmiset miettisivät, onko kaikki sallittu myös tarpeellista.”
Kuten sisällöntuottajat tapaavat huomauttaa, yleisillä paikoilla kuvaaminen on Suomessa sallittua. Niin pitää vapaassa yhteiskunnassa ollakin, eikä vapautta pidä ryhtyä rajoittamaan siksi, että jotkut käyttävät sitä tahdittomasti tai typerästi. Voisi kai silti toivoa, että huomionkipeät ihmiset miettisivät, onko kaikki sallittu myös tarpeellista.
Näin Instagramissa joskus videon, jossa aikuinen ihminen kuvasi ikkunastaan päihdeongelmaisia ja selosti heidän toimintaansa kuin luontodokumentissa. Pyörän alle murskaantuneen kotilon ruumista syöviä toisia kotiloita lukuun ottamatta olen harvoin nähnyt mitään yhtä inhottavaa.
Positiivisena ja ratkaisukeskeisenä ihmisenä osaan kuitenkin katsoa asioita monelta kannalta. Huumoritubettaja opetti, etteivät perseinfluensserit ole sittenkään pahinta, mitä internetistä löytyy. He sentään vahingoittavat lähinnä itseään.
Ja tavallaan episodi toimii todisteena siitä, että on olemassa jotain häiritsevämpää kuin häiritsevänä pidetyt päihteidenkäyttäjät: heitä häiritsevät sisällöntuottajat.
