Pakko saada hyvä perse, vaikka henki menisi
Nykyihmisen arvojärjestyksessä Instagramissa jaetut pyllykuvat ovat hengissä pysymistä tärkeämpää, kirjoittaa Tuija Siltamäki
Mistä tietää, että ajat ovat muuttuneet? Esimerkiksi siitä, että on alkanut tuntua kovin vanhanaikaiselta syyttää ihmisiä oman navan tuijottelusta.
Suomalaiset ovat jo vuosia sitten kääntäneet katseensa napaa syvällisempiin seikkoihin – suolistoon ja sen saloihin – ja sittemmin katsetta on siirretty parikymmentä senttiä alemmas ja kymmenestä kymmeniin senttejä ulommas. Tuskin koskaan ovat ihmiset olleet yhtä kiinnostuneita perseistään kuin nyt.
Helsingin Sanomat kertoi helmikuussa some-vaikuttaja Vivianna Eksymästä, joka matkusti kauneusklinikalle Turkkiin vaihtamaan rintoihin uudet silikonit, poistamaan rasvaa leuastaan ja vatsastaan ja lisäämään sitä takapuoleensa.
Reisille meni. Noin kahdeksan tonnia maksaneiden operaatioiden tulokset olivat vaatimattomia, eikä ennen-jälkeen-kuvissa, jotka Suomen johtava kuluttaja-asiamiesjulkaisu toki julkaisi, takapuoli näytä juurikaan turpeammalta.
Se oli tietenkin suuri pettymys, sillä Eksymä meni leikkaukseen siksi, että "näyttäisi sosiaaliseen mediaan julkaisemissaan kuvissa hyvältä jokaisesta kulmasta, koska ei halua käsitellä hänestä otettuja valokuvia". Tällaisia asioita voi nykyään sanoa maan suurimmassa sanomalehdessä ilman, että kukaan kysyy, oletko sinä ihan tosissasi.
Mutta sellainen on nykyihmisen arvojärjestys: persekuvien julkaiseminen Instagramissa on tärkeämpää kuin hengissä pysyminen.
Toisinaan ihmisiä kuolee pyllynkohotusta seuraaviin komplikaatioihin, ja ulkomailla tehtyjen operaatioiden oikeusturva on usein olematon. Silti menijöitä riittää.
Epäonnistuneet kauneuskirurgiamatkat kaukomaihin herättävät samanlaista epäuskoista hämmennystä kuin vanhusten verkkohuijaukset. Nuorten on vaikea ymmärtää, miten vanhat ihmiset voivat langeta kankeimpaankin Facebook-kiertokirjeeseen ja syytää eläkevaroja Nigerian kuningasperheen elinkustannuksiin, mutta tuskinpa mummikaan aivan täysin käsittää, miten lapsenlapsi voi olla niin pölijä, että maksaa tonneja kirurgille, josta tietää vain etunimen.
”Anteeksi. Kommentoin juuri puolitodellisen henkilön ulkonäköä. Se ei ole fresh.”
Yksilötasolla molemmat kokemukset ovat tietysti valitettavia, eikä vahingoniloinen tyhmyyden ja sakottamisen välisten syy-yhteyksien osoitteleminen ole järin rakentavaa.
(Myös ei-rakentavaa mutta vähän-huvittavaa oli se vimma, jolla osa Helsingin Sanomien lukijoista haukkui Eksymän uudistunutta persettä ja kehotti menemään kirurgin sijaan salille.)
Koska olen tutustunut Sitran rakentavan yhteiskunnallisen keskustelun Erätauko-menetelmään ja melkein suorittanut sovittelujournalismin opintoja, rohkenen linjata: Ymmärrän molempia osapuolia! Onhan esimerkiksi brasilialaisen kauneuskuningattaren tekoperseen mätäneminen jotenkin viehättävän raamatullinen rangaistus turhamaisuuden synnistä.
Myönnän myös kokeneeni sekä kauhua että riemua, kun suosikkiohjelmassani 90 Day Fiancé vihdoin paljastettiin "Jasminen" 10 000 dollaria maksanut perse (johon tietämättään 8000 dollaria sijoitti hänen nykyinen ja tietoisesti 2000 dollaria hänen entinen miehensä!), joka muistutti muodoltaan mehevän persikan sijaan pikemminkin häiriintynyttä kuutiota.
Anteeksi. Kommentoin juuri puolitodellisen henkilön ulkonäköä. Se ei ole fresh.
Aihe on minulle arka. Poistin hiljattain Instagramin puhelimestani, ensisijaisesti loputtoman reelsien selaamisen aiheuttaman voimakkaan itseinhon takia, toissijaisesti muiden ihmisten säälittävän huomionkipeyden herättämän raivon takia.
Hävettää elää ajassa, jossa teiniksi taantuneiden aikuisten narsismia ei enää pilkata, vaan kiitellään rohkeudesta. Vituttaa, kun tuttuni tykkäävät tyhmien pissisten kuvista. Ärsyttää, että olen itse niin takakireä nössö, etten kehtaa kerjätä kuvilla huomiota silloinkaan, kun pinnallinen imartelu olisi balsamia pahalle mielelle.
”Minäkin olen meikannut niin kauan, etten mielestäni näytä ihan "itseltäni" ilman meikkiä.”
Oikeastaan perseensä edustavuutta eri kuvakulmista pohtiva Eksymä on asian ytimessä. On kiinnostava kysymys, miten ihmisten todellinen ja virtuaalinen ulkonäkö irtautuvat toisistaan.
Ihmiset ovat niin tottuneita katsomaan kauneuskirurgialla, meikillä ja filttereillä paranneltua ulkonäköään puhelimen näytöltä, että todellisesta ulkonäöstä on tullut toissijaista ja vähemmän totta. Ihminen ei välttämättä koe luonnollisia kasvojaan "omikseen". Minäkin olen meikannut niin kauan, etten mielestäni näytä ihan "itseltäni" ilman meikkiä.
Dude, she looked nothing like her pictures ei enää ole vain Tinder-deittailijan naisvihamielinen purkaus, vaan ihan osuva analyysi yhteiskunnasta, joka koostuu entistä enemmän vain virtuaalisesti toisilleen viestivistä avatareista.
Etelä-Koreassa toimii jo pop-bändejä, joiden kaikki jäsenet ovat virtuaalisia, ja tekoälyn luomat vaikuttajat vievät töitä ihmisvaikuttajilta. Me pidämme sitä kehityksenä emmekä rappiona.
Nykyihmisen sielu saattaa olla tyhjä, mutta ainakin perse on täynnä.
