Filippiiniläishoitajille luvattiin kielitaito parilla viikoittaisella Zoom-oppitunnilla – Suomi tarvitsee ulkomaalaisia tekijöitä, mutta kielen osaaminen on ongelma
Rekrytointiyritykset välittävät ulkomaisia hoitajia hoiva-apulaisiksi suomalaisiin hoivakoteihin. Hoitajat opiskelevat suomea ennen saapumistaan, mutta kielitaito voi jäädä luvattua heikommaksi, minkä ovat havainneet sekä työnantajat että hoitajat itse.
Suomen sote-alan työvoimapulan yhdeksi ratkaisuksi suunnitellaan ulkomaisia työntekijöitä. Tällä vuosikymmenellä ulkomailta pitäisi saada maahamme jopa kymmeniä tuhansia lääkäreitä ja hoitajia.
Yksi suurista esteistä suunnitelmille on suomen kieli. Vaikka Suomeen saapuvat hoitajat harjoittelevat suomea kielikursseilla, työssä vaadittavan kielitaidon saavuttaminen on vaikeaa.
Hoitajille voidaan luvata melko pikaisella opetuksella samantasoinen kielitaito, jota esimerkiksi maahanmuuttajien kotoutuskursseilla opetellaan yli tuhat tuntia.
Avun selvityksen perusteella seitsemän tänä vuonna Suomeen tullutta filippiiniläistä hoitajaa on saattanut saada ennen saapumistaan vain 64 tuntia kieliopetusta.
Myös Päijät-Hämeessä on huomattu, että hoitajien lähtömaassa tekemän kielitestin tulokset ovat olleet paremmat kuin Suomessa tehdyssä testissä saadut. Kielitaito on siis ollut odotettua heikompi.
Myös työntekijät itse toivoisivat välitysyrityksiltä kielikoulutusta, joka valmistaisi nimenomaan ammattiin. Filippiiniläishoitajien yhdistyksen mukaan hoitajat lähtevät monesti Suomesta englanninkielisiin maihin heikosti opetetun kielen vuoksi.
Suomeen töihin saapuvien hoitajien kielitaitoa valvoo vain näiden työnantaja. Ulkomaisten työntekijöiden rekrytointia sote-alalle ei myöskään säädellä mitenkään.
Kielitaito luvattiin kahdella viikkotunnilla
Yksi filippiiniläisiä sairaanhoitajia Suomeen tuonut työvoimanvälitysyritys on Finncare. Viime vuonna rekisteröidyn yrityksen tuomat hoitajat ovat työskennelleet Suomessa alkuun hoiva-avustajina ja opiskelevat oppisopimuksella lähihoitajiksi.
Finncaren ensimmäinen seitsemän hoitajan ryhmä saapui Suomeen alkuvuodesta. Suurin osa heistä työskenteli jo valmiiksi ulkomailla, kuten Dubaissa tai Saudi-Arabiassa. Suomen kielen oppiakseen he ostivat Finncaren yhteistyöyritykseltä Finncare Internationalilta suomen kielen kurssin.
Sillä luvattiin kahdessa viikoittaisessa etäoppitunnissa 32 viikon aikana toimiva peruskielitaito, jolla voi selviytyä arkielämässä. Virallisessa asteikossa tällaista osaamista kuvataan kielitaidon tasoksi B1.1.
Hoitajilta odotettu oppimistahti on aikamoinen.
Suomessa eläville maahanmuuttajille suunnattujen noin vuoden kestävien kotoutumiskurssien tavoitetaso on sama B1.1. Kotoutumiskursseilla käydään viisi kertaa viikossa noin viisi tuntia päivässä, ja niihin kuuluu yli kuukauden työharjoittelu.
Opetusta ja harjoitteluja on yleensä ainakin tuhat tuntia, eli yli 16-kertaisesti Finncaren opetustunteihin verrattuna.
Tuhat tuntiakaan ei useimmilla riitä sujuvan arkikielen saavuttamiseen: Jyväskylän yliopiston tekemässä tutkimuksessa vain noin viidesosa kurssilaisia saavutti täysin kotoutumiskurssilla tavoitellun B1-tason kielitaidon.
Kuinka paljon kielenopetusta lopulta oli?
Finncaren toimitusjohtaja Christine Tiljan mukaan suomalaiset työnantajat ovat olleet tyytyväisiä hoitajien kielitaitoon. Hänen mukaansa ulkomailla opiskelevat edistyvät nopeasti, koska he ovat motivoituneita.
– He opiskelivat 64 tuntia opettajan johdolla Zoomissa, mutta yhteensä he opiskelivat oikeastaan 300 tuntia digitaalisella alustallamme sekä Duolingon, sanastoharjoitusten sekä videoiden parissa, Tilja kertoo englanniksi.
Duolingo on ilmainen kielenoppimissovellus.
Leijonaosa opiskelusta oli siis itsenäistä. Hoitajat opiskelivat lähtömaassa töidensä ohessa, eikä keskusteluharjoituksia alkuun ollut.
Kun hoitajien puhetaito ei viidessä kuukaudessa kehittynyt, Finncare palkkasi Suomesta ihmisiä käymään keskusteluharjoituksia verkossa. Hoitajilta meni 6–9 kuukautta tavoitetason saavuttamiseen, Christine Tilja kertoo. Kielikurssin maksu palautettiin kurssin läpäisseille.
Tiljan mukaan yritys muutti syyskuussa 2022 käytäntöjään ja alkoi tarjota 200 tuntia keskusteluharjoituksia opettajan johdolla. Kun Apu-lehti kysyi Tiljalta, kuinka monta oppituntia Suomeen tammikuussa saapuneet hoitajat lopulta ehtivät opiskella pätevän kielenopettajan johdolla ennen maahan tuloa, Tilja ei vastannut.
Tilja kertoi Avulle maaliskuussa 2023 yrityksen keskeyttävän hoiva-avustajien kansainvälisen rekrytoinnin hankkeen kohtaamien vaikeuksien vuoksi.
Työvoimaa tarvitaan, säätelyä ei ole
Suomi tarvitsee työ- ja elinkeinoministeriön Temin loppuvuodesta uutisoidun arvion mukaan 200 000 sote-alan työntekijää vuoteen 2030 mennessä. Tilannetta ratkomaan on tarkoitus tuoda ainakin 20 000 hoitajaa ja lääkäriä myös ulkomailta.
Valtiontalouden tarkastusviraston joulukuussa julkaistun tarkastuskertomuksen mukaan sote-alan kansainvälistä rekrytointia ei säädellä tai ohjata mitenkään, vaan alalla toimitaan rekrytointiyritysten luomilla säännöillä.
Temistä vahvistetaan, että rekrytointiyritysten tarjoamia suomen kursseja ei valvota. Mikään taho ei seuraa sitä, kuinka paljon ja millaista opetusta kursseilla tarjotaan, tai mikä opettajien pätevyys on. Aiheesta ei ole myöskään suosituksia. Vain työnantaja valvoo sitä, millainen kielitaito Suomeen saapuvilla todellisuudessa on.
Filippiiniläisten hoitajien motivaatio on kova
Todellista kielitaitoa onkin vaikea selvittää, ennen kuin hoitajat ovat jo Suomessa, sanoo Päijät-Hämeen hyvinvointialueen ostopalvelujohtaja Ismo Rautiainen.
Päijät-Häme toi STT:n marraskuisen selvityksen mukaan viime vuonna hyvinvointialueista suurimman määrän ulkomaisia hoitajia. 46 viime vuonna saapunutta filippiiniläistä hoitajaa työskentelee hoiva-avustajina vanhustyössä ja opiskelee oppisopimuksella lähihoitajiksi.
Suomeen rekrytoitavat hoitajat päätyvät usein alkuun hoiva-avustajiksi, koska toisin kuin esimerkiksi sairaanhoitaja, hoiva-avustaja ei tarvitse Valviran myöntämää ammattioikeutta tai kielitutkintoa.
Hoiva-avustaja huolehtii asiakkaiden perustarpeista esimerkiksi vanhusten tai vammaisten palvelutalossa. Kyse on ruokailussa, pukeutumisessa, liikkumisessa ja peseytymisessä auttamisesta ja siivoamisesta. Lääkeluvan saanut hoiva-avustaja voi myös antaa valmiiksi jaettuja lääkkeitä, mutta ei saa olla työvuorossa yksin.
Virallista vaatimusta siitä, millainen kielitaito hoiva-avustajan työssä tarvitaan ei ole. Työ vaatii kuitenkin kykyä kommunikoida huonossakin tilassa olevien vanhusten kanssa.
Ismo Rautiaisen mielestä on olennaista, että työnantaja varmistaa saapuvien hoitajien kielitaidon Suomessa.
– Meillä on huomattu, että välitysyrityksen lähtömaassa tekemä kielitesti, ja täällä tehty kielitesti poikkesivat, ja tulokset täällä olivat huonompia, hän sanoo.
B1-tason saavuttaneillekin kieli on haaste, jossa moni tarvitsee tukea työpaikkaohjaajalta ja työyhteisöltä. Esimerkiksi yhdessä vanhusten ryhmäkodissa voi olla töissä kerrallaan vain yksi tai kaksi suoraan ulkomailta Suomeen rekrytoitua ihmistä, Rautiainen sanoo.
– He vaativat sen verran ohjausta, neuvontaa ja tukea, että jos heitä on liikaa yhdessä yksikössä, se käy liian raskaaksi yksilön henkilöstölle.
Rautiaisen mielestä filippiiniläiset hoitajat ovat kuitenkin vaikeuksista huolimatta erittäin motivoituneita.
"Hän ei pystynytkään sanomaan mitään"
Pohjoismaiden filippiiniläishoitajien yhdistyksen puheenjohtaja Floro Cubelo peräänkuuluttaa rekrytointiyrityksiltä asiallista suomen kielen opetusta pätevän suomi toisena kielenä -opettajan vetämänä.
Yhdistys on nostanut kannanotossaan kielenopetuksen puutteet yhdeksi syyksi, jonka takia filippiiniläiset hoitajat lähtevät Suomesta eteenpäin englanninkielisiin maihin. Eräs toinen mainittu syy on jatkuva kielitaitoon kohdistuva kritiikki töissä ja muualla.
Cubelo on itse valmistunut Filippiineillä sairaanhoitajaksi ja opiskellut Suomessa terveystieteen maisteriksi. Parhaillaan hän toimii Oulun ammattikorkeakoulun hoitotyön tutkinto-ohjelman tutkintovastaavana ja tekee väitöskirjaa. Graduaan varten hän haastatteli filippiiniläisiä hoitajia Suomessa.
Tyypillisesti hoitajat jättävät työnsä opiskellakseen suomea kokopäiväisesti rekrytointiyritysten kurssilla ennen maahan tuloa. Kurssien kesto on puolesta vuodesta ylöspäin.
Moni sanoi, että kielikoulutus ei silti ollut riittävää ja että se keskittyi liiaksi peruskommunikaatioon.
– He halusivat perehdytystä siihen kieleen, mitä tarvitaan työn arjessa: miten pärjätään vanhainkodissa, miten vaihdetaan vaippa tai miten pestään potilas. Mutta ammattiin sopiva kielenopetus ei ollut kovin tehokasta, Cubelo kertoo.
Lisäksi verkko-opetus turhautti, samoin se, ettei kieltä päässyt harjoittelemaan. Erityisen hankalaa oli niillä hoitajilla, jotka päätyivät ulkomailta suoraan töihin paikkakunnille, joilla puhutaan vahvaa murretta.
Cubelo kertoo kohdanneensa työkeikalla hoitokodissa pari kuukautta aiemmin saapuneen filippiiniläisen hoitajan, joka ei puhunut suomea, vaikka oli läpäissyt rekrytointiyrityksen kielikurssin. Hän teki lähinnä siivoustyötä, hoiti pyykkiä ja avusti keittiössä.
– Hän oli hämmentynyt, kun oli opiskellut kuukausia suomea, mutta ei pystynytkään sanomaan mitään, Cubelo sanoo.
Juttua varten on haastateltu myös TEM:n erityisasiantuntija Laura Ruuskasta sekä tutkija Päivi Vartiaista.
