Hitlerin kansanautosta syntyi legenda – Näin Porsche nousi raunioista maailmanmaineeseen

Nyt pannaan pakki päälle, ja matkataan 1930-luvun Saksaan. Adolf Hitler on päässyt valtaan, ja tällä pienellä ja kieroutuneella, mutta tarmokkaalla herralla on vireillä monia muitakin suureellisia hankkeita kuin maailmanvalloitus. Yksi niistä on Saksan kansan nostaminen pyörille. Ja nyt ei puhuta hevoskärryistä vaan ihan autoista.

Ensinnäkin autoille tarvitaan kunnon tiet. Mitkään kylästä toiseen kulkevat kärrypolut eivät enää natsihallinnolle kelpaa. Niinpä Saksaan aletaan rakentaa kattavaa moottoriteiden verkostoa. Moottoritie on saksaksi Autobahn, kuten useimmat meistä tietävät. Termi on tuttu myös syntetisaattoripoppia esittäneen Kraftwerk-yhtyeen ohjelmistosta. Yksi bändin kuuluisimmista kappaleista on nimenomaan Autobahn.

Saksa oli 1930-luvulla pinta-alaltaan paljon isompi maa kuin nykyään. Itä-Preussin maakunta levittäytyi pitkälle nykyisen Puolan alueelle, ja myös Venäjälle nykyään kuuluvaan Kaliningradiin. Tuon alueen oikea, historiallinen nimi on Köningsberg. Ajelin noilla ikivanhoilla Preussin tanhuvilla vuonna 1992. Hämmästys oli suuri, kun äkkäsimme valokuvaaja Kimmo Kienasen kanssa jossain ties missä ihka aidon pätkän saksalaista 1930-luvun moottoritietä. Se oli betonia, ja varustettu erikoisilla liittymillä. Baanalla ei ollut ramppeja, vaan jos halusi poistua vasemmalle, piti taittaa ensin oikealle, ja ylittää sitten se baana. Vaarallista!

Moottoritiet ovat tyhjän panttina, jos niille ei saada autoja surraamaan. Hitler esikuntineen tiesi tämän, ja niinpä käynnistettiin hanke Kraft durch Freude Wagenin synnyttämiseksi. Tuo termi oli natsien propagandaa. Vapaasti käännettynä voitaisiin puhua autosta, joka tuottaa voimaa ilon kautta.

Auton suunnittelun sai tehtäväkseen yhtiö, jolla oli erittäin komea nimi: Dr Ing. h. c. F. Porsche GmbH. Tuo kertoo, että tekniikan kunniatohtori Ferdinand Porsche oli yhtiön kantava voima. Hän perusti firmansa Etelä-Saksan Stuttgartiin vuonna 1931 yhdessä Anton Piëchin ja Adolf Rosenbergerin kanssa. Työ Volkswagenin suunnittelun parissa lähti hyvin käyntiin, ja prototyyppejäkin valmistui. Syksyllä 1939 Hitler päätti kuitenkin hyökätä Puolaan, ja työ sittemmin Volkswagen Kuplana tunnetun auton parissa keskeytyi. Tekniikka oli kuitenkin valmiina, ja sen perustalle rakennettiin armeijan käyttöön kymmeniä tuhansia niin sanottuja Kübelwageneita ja Schwimmwageneita. Ne olivat maastureita, joista jälkimmäiset osasivat nimensä mukaisesti ylittää vesistöjä, eli uida.

Hävityn sodan jälkeen Saksa oli aivan raunioina. Volkswagenin tehdas jäi Brittien miehitysvyöhykkeelle, ja vähitellen Kuplien tuotanto saatiin käyntiin.

Joulukuussa 1945 Ferdinand Porsche pidätettiin epäiltynä sotarikoksista. Vankilassa vierähti 20 kuukautta, mutta herraa ei tuotu koskaan oikeuden eteen.

Sillä aikaa, kun isä istui tiilenpäitä lukemassa, hänen poikansa Ferry Porsche päätti aloittaa omien autojen valmistuksen. Toimintaa käynnisteltiin hyvin vaatimattomissa oloissa Itävallan Gmündissa. Ferry oli sitä mieltä, että myynnissä olevista autoista mikään ei kelvannut hänelle, joten oli pakko tehdä sopiva kulkupeli omakätisesti. Protojen pohjilta kehitettiin auto, joka sai nimekseen Porsche 356. Tätä mallia pidetään ensimmäisenä oikeana Porschena. Malli sai hyväksynnän tieliikennekäyttöön vuonna 1948. Vuonna 1950 toiminta oli jo niin vakaalla pohjalla, että isä-Porsche otti pojan hankkeen yhtiönsä siipien suojaan.

356 rakentui hyvin pitkälti samoille ideoille kuin Kupla. Siinä oli ilmajäädytteinen nelosbokseri takana. Myös alustassa käytettiin Kupla-peräistä tekniikkaa. Vähitellen Volkswagen-peräiset osat korvattiin hienostuneemmilla, Porschen omilla komponenteilla. Ferdinand Porsche kuoli vuonna 1951, mutta hänen perustamansa yhtiö oli hyvissä käsissä. Vuonna 1954 356 sai kokonaan uuden moottorin, jolla ei ollut mitään tekemistä Kuplan bokserien kanssa.

Porsche keräsi menestystä kilparadoilla aseenaan muun muassa 550 Spyder. Vähitellen 356 alkoi vanhentua käsiin, ja niinpä oli aika aloittaa ihan uuden mallin suunnittelu.

Asia tietenkin ymmärrettiin kunnolla vasta jälkikäteen, mutta nyt oli tulossa putkesta se auto, joka loi Porschen todellisen maineen. Siinä oli samaa pyöreyttä kuin Kuplassa ja 356-mallissa. Se oli kuitenkin isompi. Moottori oli takana – edelleen. Kone oli ilmajäähdytteinen bokseri, mutta nyt sylintereitä oli kuusi kappaletta.

Aluksi uutuus sai nimen 901. Peugeot omisti kuitenkin oikeudet kaikkiin kolminumeroisiin mallimerkintöihin, joissa oli nolla keskellä. Niinpä Porschen piti vähän säätää. Näin syntyi legendaarinen Porsche 911. Vuosi oli 1964. Loppu on historiaa.

Ja jos joku ei vielä tiedä, että miten klassinen 911 käyttäytyy, niin voi ottaa vasaran käteen. Heittää sitä kahva edellä. Vasara pyörii, miten sattuu. Porsche riistäytyy käsistä, jos ei pidä kaasua pohjassa. Jos muistaa painaa kaasua, niin 911 istuu tiessä kuin se kuuluisa tatti.

911 on edelleen tuotannossa, toki sivistyneempänä versiona. Siinä on edelleen takamoottori. Tässä välissä on tehty monta etumoottorista Porschea. Nykyään merkillä on ohjelmassaan myös sähköautoja.

Ne ovat paljolti samoja kuin vastaavat Audit. Tämä ei ole mikään ihme, sillä kummatkin merkit kuuluvat Volkswagen-konsernin leiriin. Samassa porukassa on myös Lamborghini. Eli hyvässä seurassa ollaan.

Tavataan linjalla puoli seitsemältä

Toukokuu 2003. Herätyskello soi. Nyt on kiire. Pitää ehtiä linjalle kello 06:30 mennessä. Hommat odottavat. Ai mitä?

Boxstereita pitäisi tehdä. Paikka on Uudenkaupungin autotehdas. Uskomatonta mutta totta. Ukisssa oli tehty Boxstereita jo vuodesta 1997 lähtien. Minä kiilasin joukkoon sen takia, että halusin nähdä linjan toiminnan.

Homma oli hauskaa. Asensin vaihdelaatikoita Boxstereihin. Tai siis nostin paikoilleen. Automaatti laitettiin eri tavalla kuin manuaali. Vanhemmat setämiehet opastivat kivasti.

Tein myös kojelautakaapeleihin liittyviä vetoja. Aina oli joku veteraani maisemissa, joka opasti. Ehkä vakituinen henkilökunta tajusi, että tässä on joku kokeilu menossa. Tehtiin niitä hommia parhaan tiedon mukaan. Lounas oli päivän kohokohta. Kahtena päivänä tarjottiin parasta kotimaista – keitetyt kuoriperunat ja ruskea läskisoossi. Suolakurkkuja oli lisukkeeksi. Tämä lienee nykyään kielletty ateriakokonaisuus.

Kyllä se vaan 22 vuotta sitten hyvältä maistui!

Kahden päivän räpeltämisen jälkeen pääsin kehityskeskusteluun työnjohtajan kanssa. Hänen nimensä olen valitettavasti unohtanut. Hän oli kuitenkin aloittanut niin sanotusti lattiatasolla, ja kohonnut vaativiin esimiestehtäviin. Niinpä arvostan erittäin paljon hänen sanojaan. Palaute oli nimittäin suora ja avoin: ”Kyllä sä Lauri pääset hommiin!” Alkupalkka on noin 1500 euroa – ota tai jätä!

En ottanut paikkaa.

PS. Vuosina 1997–2011 Uudenkaupungin autotehtaalla tehtiin yhteensä 227 890 Boxsteria ja Caymania. Kättä lippaan!