Apu

Helena Petäistö: Kyläkaupan komea paluu "Raution malliin"

Helena Petäistö: Kyläkaupan komea paluu "Raution malliin"
Helena Petäistö kirjoittaa, että äärimmilleen keskitetyn kaupan Suomessa eivät kylät voi enää luottaa muuhun kuin itseensä.
Julkaistu: 20.7.2021
Kuluvan kesän hienoimmaksi tapahtumaksi jää ehdottomasti mökkipaikkakunnan kyläkaupan paluu. Loppukesän merkittävätkin juhlat kyllä kalpenevat sen rinnalla. Vai kuinka usein olette itse saaneet vastaavan kutsun? Nyky-Suomessa saa helpommin kutsun satavuotissynttäreille kuin kyläkaupan avajaisiin.
Kun jättiketju hylkäsi pohjoispohjalaisen Raution kylän toissa keväänä, kiukustuneet kyläläiset ottivat ohjat omiin käsiinsä – tuloksena menetettyä upeampi kauppa.
Sale-parakki oli jo kylän rumistus, mutta siitä kyläläisten talkoilla remontoima oma kyläkauppa on oikein hyvännäköinen ja houkutteleva. Samalla kylä sai taas postin palvelut, apteekin etäpisteen sekä kahvilan terasseineen. Tilaa on vielä pop-up-cornereitakin varten. Sellaisista ei jättiketjun komennossa olisi voinut uneksiakaan.

Remontti tehtiin lähes kokonaan talkoovoimin

Operaatio on ollut valtava ponnistus runsaan 1 000 asukkaan kylältä. Enemmistö kotitalouksista on osakkaina osuuskunnassa, ja monia ulkopuolisiakin on tullut mukaan hankkeeseen. Lähes koko remontti rötisköstä kaunottareksi on onnistuttu tekemään kyläläisten talkoovoimin, ammattiosaamista löytyi omasta takaa joka lähtöön.
Joka kerta kaupassa käydessäni paikalla on asiakkaita. Kahvila vetää varsinkin lounasaikaan, ja terassin sähkönsiniset tuolit houkuttelevat jäätelölle hellepäivänä. Kopio vanhan nuorisoseurantalon näyt­tämön yllä komeilleesta freskosta tekee kahvilasta omannäköisen. Ketjukaupan tylsä samanlaisuus on muisto vain.
”Le commerce, c’est la vie!” “Kauppa tuo elämää!” kuuluu Ranskan lähikauppojen iskulause.
Rautiossa aistii selvästi sen, että kyläläisille kauppa on kaikkien yhteinen kylän sydän. Asiakkaat juttelevat innostuneesti keskenään. Sisukkuus, talkoohenki ja kyläyhdistyksen aktiivisuus ovat tuottaneet tuloksen, josta jokainen voi olla ylpeä.
Runsas vuosi ilman omaa kauppaa antoi opetuksen, ja oma osakkuus varmistaa asiakasuskollisuuden. Ja se, että uutta kyläkauppaa käydään jo katsomassa pienenä nähtävyytenä, nostaa pikkukylän intoa ja itsetuntoa.
Kun jättiketju hylkäsi Raution, kiukustuneet kyläläiset ottivat ohjat omiin käsiinsä – tuloksena menetettyä upeampi kauppa.
Kylän kannattavan kaupan sulki ylväät perinteet omaava osuusliike, S-ketju, keskellä koronakautta, jolloin ihmisiä kehotettiin liikkumaan mahdollisimman vähän. Samaan aikaan valtalehden etusivulla hurskasteli mainos: ”Osuuskaupan tarkoituksen mukaisesti jatkamme pohjoissuomalaisten palvelemista. Pidetään toisistamme huolta. Yhdessä tästäkin selvitään.”
Ranskassa jättimarketien perustamista on rajoitettu 90-luvulta alkaen. Siten niilläkin on haluja pitää minimarketteja kylissä ja kaupunkien keskustoissa.
Äärimmilleen keskitetyn kaupan Suomessa eivät kylät voi enää luottaa muuhun kuin itseensä. Raution paradoksi on, että kun suuri ”osuuskauppaliike” jätti sen, perustettiinkin oikea osuuskunta. Tämä ”Raution malli” voisi olla Suomen maaseudun pelastus.
Rautiosta vain 15 kilometrin päässä sijaitseva Eskolan kylä, jo kahdesti Suomen vuoden kyläksi valittu sisupussi, pelasti itse kyläkoulunsa, ja Ullava juhlii tänä vuonna osuuskuntamallisen kyläkauppansa kymmentä toimintavuotta. Onneksi sinnikkäitä sissejä löytyy, juuri niitä Suomen maaseutu tarvitsee.
1 kommentti