Heikki Silvennoinen pitäisi rikastumisen omana tietonaan: "Ei näin kuuluisan kannata raha-asioistaan laverrella"
Jatka lausetta
Heikki Silvennoinen pitäisi rikastumisen omana tietonaan: "Ei näin kuuluisan kannata raha-asioistaan laverrella"
Muusikko ja näyttelijä Heikki Silvennoinen sanoo tietävänsä, ettei Suomessa kannata raha-asioitaan julkisesti käsitellä. Kolmekymmentä vuotta huumoria tehnyt konkari tunnustaa myös Kummeli-huumorin rajat: "Sitähän voisi hävetä, ja varmaan moni häpeäisikin. Olen siitä kuitenkin hyvin ylpeä."
Julkaistu 24.1.2023
Apu

Lapsuuteni sitkein haave oli tulla isona voimistelunopettajaksi tai lentäjäksi. Lento­lupakirjan olen hankkinutkin, ja lentänyt pienkoneilla suhteellisen paljon. Tv:n lentäjäsketsillä ei ole mitään tekemistä lapsuudenunelmani kanssa, vaikka se osittain perustuukin tutulta lentäjältä kuulemaani juttuun.

Minun olisi pitänyt syntyä Amerikassa. Meikäläisen tekemä musiikki olisi voinut mennä siellä ehkä vähän paremmin läpi kuin täällä Suomessa. Lisäksi jos olisin yhtä kuuluisa koomikko siellä kuin täällä, olisin multimiljonääri.

Teini-iässä inhosin erityisesti sitä, että lapsuus oli ­loppunut. Pidin hyvin paljon siitä, että sain olla lapsi. Se oli vapaata ja viatonta aikaa. Mulla oli todella kiva ­lapsuus maalla.

Minuun jäi pysyvät jäljet, kun aloin soittaa kitaraa. Sain ensimmäisen oman kitarani isältäni lahjaksi ollessani 13-vuotias. Sahasin sen kahtia ja yritin tehdä siitä sähkökitaran. Hurahdin juttuun täysillä, ja lähdin niin sanotusti mieron tielle.

Viimeksi nauroin makeasti, kun näyttelin Kontio & Parmas -elokuvassa Ilkka Heiskasen kanssa. Ilkka on sen verran hauska kaveri, että hänen kanssaan on koko ajan vähän vaikeuksissa. Ei meinaa pokka pitää.

Liikutun yleensä kyyneliin, kun katson suomalaisurheilijoiden menestystä televisiosta. Mieleen ovat jääneet kaikki jääkiekon kultahetket, Virénin juoksut ja aivan erityisesti hiihtokilpailut.

Vihaan sydämeni pohjasta sotaa. Se herättää todella ikäviä tuntoja. Ukrainan tilanne herättää mielessäni surua.

Häpeän yhä… No, en oikeastaan mitään. Olen kylläkin tehnyt kolmekymmentä vuotta Kummeli-huumoria. Sitähän voisi hävetä, ja varmaan moni häpeäisikin. Olen siitä kuitenkin hyvin ylpeä.

Tulin lyöneeksi kerran yhtä puolituttuani. Tapaus sijoittuu nuoruusvuosiini, enkä edes kunnolla muista, miksi niin tein. Kyseessä oli kaiketi sellainen nuorten rähinöinti.

Sukurasitteeni on ihan sama kuin muillakin eli ­­­­­sydän- ja verisuonisairaudet. Ja sitten on tietysti tämä savo­laisuus. Tai ei se ehkä varsinainen rasite ole, mutta ­huomattava luonteenpiirre kuitenkin. Vähän niin kuin hyvällä ystävälläni Mikko Kuustosellakin.

Juuri nyt ottaa päähän, että kesä on mennyt. En ole lainkaan talvi-ihmisiä. Ennen olin kova poika hiihtämään, mutta sitten aloin jostain syystä palella. Talvisin on kyllä kaunista, mutta ei muutoin niin miellyttävää.

Jos saisin lahjaksi miljoona euroa, en kertoisi siitä kellekään. Ei näin kuuluisan ihmisen kannata omista raha-asioistaan laverrella. Sanomista tulisi kuitenkin.

Minun jumalassani mukavinta on armo.

Jos olisin nainen, olisin ­varmaankin aikamoinen ­hienohelma. Kyllä naisen kannattaa laittautua ja hankkia itselleen kauniita hepeneitä.

Hermoni menevät, kun näen ilkeästi ­käyttäytyviä ihmisiä. En pidä sellaisesta toisten loukkaamisesta ja alistamisesta yhtään.

Kommentoi »