50 vuotta sitten Lasse Virén juoksi Münchenissä Suomen takaisin maailman kartalle – kaatumisestaan huolimatta – Apu raportoi paikan päältä
Lasse Virén palautti Suomen pitkän matkan juoksun kultakantaan Münchenissä 3. syyskuuta 1972. Apu seurasi kisaa aitiopaikalta.
Koulussa se opittiin aikanaan jo heti ensimmäisellä luokalla.
Muistan, kuinka sitä laulettiin Nuottasaaren kansakoulun kevätjuhlassa vuonna 1968, minäkin täysin palkein mukana.
Sydän jyskien kuulimme lasna
tarut Nurmen ja Hanneksen
yhä säilyvi mainehikasna
sama henki on sankarten…
Urheilijapoikien marssi oli Pallen alias Reino Palmrothin paatoksellista käsialaa, ja sen oli säveltänyt Georg Malmstén. Marssit olivat molemmille tuttu tahti: Palle oli sanoittanut aikaisemmin Kuularuiskumarssin, Akateemisen Karjala-Seuran marssin ja Talonpoikaismarssin. Molli-Jori taas oli levyttänyt lukuisia, erityisesti merihenkisiä sotilasmarsseja.
Meidät opetettiin siis jo pienestä pitäen marssin tahdissa Suomen kunniakkaaseen olympiahistoriaan. Sen suuria sankareita olivat laulussakin mainitut Paavo Nurmi ja Hannes Kolehmainen, sekä Ville Ritola ja Volmari Iso-Hollo, mutta he eivät riimeihin mahtuneet. Pieni ja sisukas Suomi oli juossut itsensä maailmankartalle.
Ammattilaisurheilijoilla ei ollut asiaa olympialaisiin
Suomen pitkän matkan juoksujen kultamitalisuoni oli ehtynyt Berliinin olympialaisiin 1936. Kesäolympialaiset oli sen jälkeen pidetty kuusi kertaa, mutta ainoat juoksumitalit olivat tulleet Melbournesta 1956. Voitto Hellstenin 400 metrin mitali ja Veikko Karvosen maratonin mitali olivat olleet ”vain” pronssia.
Kunnes koittivat 47. olympiadin kesäkisat silloisen Länsi-Saksan Münchenissä 1972. Osattiin jotakin odottaakin. Olihan Juha Väätäinen voittanut edellisenä vuonna EM- kisoissa kultaa niin 5 000 kuin 10 000 metrin juoksussa. Julma-Juha oli jälleen mukana. Lasse Virén oli parantanut kesällä molempien matkojen Suomen ennätystä. Lisäksi Lasse oli juossut kahden mailin matkan uuden maailmanennätyksen.
Ennen 10 000 metrin alkueriä oli saatu tietää, että Väätäinen ei juoksisikaan sitä matkaa. Hän jäisi harjoittelemaan Piippolan Paskoinkankaalle puolta lyhyempää matkaa varten.
Kisakoneesta oli jo alun perin pudotettu Seppo Tuominen, Virénin seuratoveri, kirittäjä ja ystävä. Mutta olihan meillä Lasse, Myrskylän poliisi!
Siihen aikaan puhuttiin puhtaasta urheilusta. Sillä oli eri merkitys kuin tänään. Puhtaus tuli ei-ammattilaisuudesta. Englantilaiset lordit olivat keksineet, etteivät ammatikseen urheilleet saaneet osallistua olympialaisiin. Siten jalo urheilu jäi pitkäksi aikaa paremmalle väelle – tavallinen kansa joutui tekemään ensin päivän töitä, ja vasta sen jälkeen jouti harjoittelemaan, jos vielä jaksoi ja muilta askareiltaan ehti.
Apu oli paikalla todistamassa historiallista juoksua
Tietysti Apukin oli paikalla kisoissa, toimittaja Hannu Parpolan ja valokuvaaja Jorma Blomqvistin voimin. Lehti oli muutenkin vauhdittamassa kisamenestystä: kun olympiakomitealta ei irronnut matkarahoja Lassen henkilökohtaiselle valmentajalle, Rolf Haikkolalle, Apu kustansi Rollen kisareissun. Apu oli yhteistyössä Keihäsmatkojen kanssa vieläpä maksanut Lassen harjoittelun Espanjassa.
Rollesta oli ollut hyötyä jo alkuerissä. Juoksuun oli ilmoitettu 52 juoksijaa kaikkiaan 34 maasta. Münchenissä alkueriä juostiin kolme. Jokaisesta pääsi neljä parasta suoraan jatkoon, ja vielä kolme aikojen perusteella. Ensimmäisessä belgialainen Emiel Puttemans oli väläyttänyt kisakuntoaan juoksemalla heti uuden olympiaennätyksen. Silloisen maailmanennätyksen haltija, britti David Bedford ei ollut jäänyt kuin pari sekunnin kymmenystä huonommaksi. Lasse juoksi toisessa erässä.
Kun toisen alkuerän viimeinen kierros oli alkanut, Rolle Haikkola oli heiluttanut Lasselle katsomosta ohjelmalehtistä päänsä päällä. Apu tiesi kertoa sen olleen merkki, että homma oli hoidossa – viides mies oli kaukana. Lasse oli antanut Tunisian Mohamed Gammoudin, Espanjan Mariano Haron ja USA:n Frank Shorterin mennä menojaan. Hän itse oli lönkötellyt maaliin varmasti neljäntenä.
Kolmannen erän oli voittanut Etiopian Miruts Yifter, mutta selvästi heikommalla ajalla kuin edellisten erien voittajat. Kun loppukilpailijat olivat selvillä, joukosta oli tipahtanut Mexicon olympiakultamitalisti, kenialainen Naftali Temu. Lassella oli yksi kova haastaja vähemmän.
Välipäivänsä Lasse Virén kulutti Münchenissä etsimällä Avun toimittajan kanssa itselleen hyvää autoradiota. Olihan Länsi-Saksa teknologian huippumaa – Münchenissä luovuttiin ensimmäisen kerran käsiajanotosta. Tulokset tulivat digitaalisesti ja peräti sadasosan tarkkuudella.
Toimittaja Parpola kertoi myös, kuinka miehet olivat puhuneet vastaan tulleista baijerilaisasuisista avokauluksisista tyttölapsista. ”…kuinka katse aina pakostakin kiintyy vyötärön yläpuolisiin ruumiinosiin”.
Lassen kisakunto mietitytti
Syyskuun 3. päivä sattui olemaan sunnuntai, ja silloin koitti kympin finaali. Tietysti koko Suomi oli – enimmäkseen – mustavalkoisten televisioidensa äärellä. Afrikkalainen kestävyysjuoksu teki vasta tuloaan, suurin osa loppukilpailuun päässeistä viidestätoista juoksijasta oli Euroopasta.
Suomi pidätti hengitystään. Koittaisiko vihdoin odotettu päivä? Oliko Virén vain taktikoinut alkueräjuoksussa, vai oliko kunto hukassa?
Kun lähtölaukaus pamahti, sydän otti kierroksia joka kodissa. Alku näytti ihan hyvältä. Pari ensimmäistä kilometriä juostiin vauhdikkaasti, mutta sitten tasaantui. Kun oli juostu kaksitoista minuuttia ja 28 sekuntia, joku kaatui, pian toinen perään.
Se oli Lasse!
Hän oli kompastuessaan hyvissä asemissa viidentenä, mutta lensi radan reunalle vasemmalle kyljelleen. Lassen yli yritti loikata Tunisian Gammoudi, mutta hänkin meni nurin.
Lasse nousi!
Hän alkoi päättäväisesti kiriä kohti isänmaan aamunkoittoa! Hän otti muut kiinni, ja alkoi jarrutella kärjen menoa. Gammoudikin oli päässyt pystyyn, mutta hän keskeytti kaksi kierrosta myöhemmin.
Oli Lassen onni, ettei kärki ollut kiristänyt vauhtia. Siinä vaiheessa oma pumppu kotikatsomossa takoi jo suuria kierroksia, mutta niinhän kuuluikin. ”Sydän jyskien kuulimme lasna…”
Jännitys säilyi loppuun asti
Tuolloin 24-vuotiaan Virénin juoksutyyli oli hiottu Haikkolan opissa taloudellisen hiipiväksi, ilman räjähtävää kirikykyä. Hänen voittonsa perustuivat pitkään kiriin, joka kypsytti muiden menohalut. ”Raaka-Rollen” valmentamana Lasse oli juossut Münchenin kisoja edeltäneen vuoden aikana 7 881 kilometriä, harjoituskertoja oli kertynyt 772.
Kun matkaa oli jäljellä kuutisensataa metriä, Virén pidensi askeltaan ja nousi neljänneltä sijalta johtoon. Häntä seurasivat Puttemans ja Yifter.
Kuka enää malttoi seurata sitä istualtaan? Kuka pystyi olemaan hyppimättä, huutamatta tai kiljumatta?
Viimeisen kierroksen alkaessa Lasse oli jo metrejä edellä Puttemansia, Yifter sinnitteli kolmantena.
Takakaarteen kohdalla Puttemans kiri vaarallisen näköisesti – ja saavutti Lassen. Ohikiitävän hetken syntyi tunne, että belgialainen painelisi voittoon.
Enää oli jäljellä etusuora, ja silloin sinivalkoinen Virén kiihdytti voimansa äärimmilleen ja teki taas eroa. Loput kymmenen sekuntia olivat kisakatsomoissa liki epätodellisia onnen hetkiä, kun häämöttävä muuttui joka juoksuaskelella todeksi.
Lasse Virén toi Suomeen olympiakultaa!
Se oli häikäisevä ja ilmiömäinen suoritus, vaikka tuolloiset selostajat eivät hehkuttaneetkaan joka juoksua noilla sanoilla. Anssi Kukkonen selosti voittoajan ensin Euroopan ennätykseksi, mutta korjasi sen pian uudeksi maailmanennätykseksi. Vieläkin jokainen urheilutietäjä sen muistaa: 27.38,4.
Hopeaa sai Puttemans, pronssia Yifter. Juoksua kuusi ensimmäistä kilometriä vetänyt brittien Bedford hyytyi kuudenneksi.
Suomi oli juostu takaisin maailmankartalle!
Se tunnelma ei tasaantunut hetkessä, ei kotona television ääressä eikä olympiastadionilla. Suuri Suomen lippu oli liehunut takakaarteessa villisti aina kohdalla, ja nyt se ilmestyi kantajineen ja saattajineen Lassen perään.
”Laskin että jätän koko touhun viimeisten kahden kierroksen varaan. Kyllä mä siinä ehdin voittaa”, Lasse selitti Apu-lehdelle tuoreeltaan.
Me kotikatsomoissa hypimme ja kiljuimme. Hyvä Suomi!
Lasse Virén sai 12-vuotiaankin tuntemaan itsensä tavallista paremmaksi, ja teki mieli lähteä heti juoksemaan. Ajatuksissa soivat Urheilijapoikien marssin säkeen loppusanat:
Ja jos vielä on vartemme hento
vajavaiset jos voimamme lie
sisun siivillä intomme lento
isänmaatamme edespäin vie.
Juttua muokattu 30.8.2022 kello 18:28: Korjattu Virénin ME-aika.
