Apu

Ikihauska Mikko Kuustonen onkin stressaava mököttäjä: "Sisimmiltäni olen erakko"

Ikihauska Mikko Kuustonen onkin stressaava mököttäjä: "Sisimmiltäni olen erakko"
– Huumori on ollut suojakuoreni, sanoo Mikko Kuustonen. Hän on painiskellut vuosia selvittääkseen, kuka on mies empatian ja ikihymyn takana. Iän myötä hän on oppinut asettamaan rajat myös liialle kiltteydelle. Kaikkia ei voi miellyttää.
Julkaistu: 30.3.2022

Tässä lepää Kuustosen Mikko. Pelkkä ajatus hautakiveen nakutetusta tekstistä venyttää Mikko Kuustosen suupielet virneeseen ja aiheuttaa nauruntyrskähdyksen. Se on se televisiossakin usein kuultu Kuustosen tavaramerkki. Ilo, joka tarttuu.

Kuustosen Mikkoa Mikko Kuustonen pitää tosin työtapaturmana. Mielikuvitushahmona, josta on välillä vain ohut yhteys hänen oikeaan persoonaansa. Kuustosen Mikosta kerrotaan tarinoita leppoisana kaverina, joka kääntää kaiken vitsiksi ja kroolaa supliikkina miehenä ihmismeressä.

Luonteenpiirre saattaa olla myös sukuvika. Mikko kertoo, että hänellä on isoveli, jolta ei ole kuullut yhtäkään huonoa uutista.

Positiivisuuden vimmasta on vitsailtukin kahden siskon ja kolmen veljen kanssa, joihin Mikko on tutustunut suuren ikäeron vuoksi vasta aikuisiällä. Vanhin veli syntyi sodan kynnyksellä vuonna 1939, Mikko perheen kuopukseksi parikymmentä vuotta myöhemmin.

– Emme ehtineet juuri asua saman katon alla. Kun kutsuin veljeni Mäntyharjun mökille saunomaan, istahdimme lauteille ensimmäistä kertaa yhdessä. Se oli koskettava ja erityinen hetki: neljä eläkeikäistä veljestä vihdoin yhdessä. Olen lähentynyt sisarusten kanssa samanvertaisena vasta viime vuosina, Mikko kertoo.

Ratkaisevia johtolankoja omasta ja lapsuudenperheensä historiasta Mikko on etsinyt koko ikänsä, mutta erityisesti parin viime vuoden aikana kirjoittaessaan huhtikuun alussa ilmestyvää kirjaansa Omaelämäkerta.

Opitut ja perityt käyttäytymismallit kiehtovat, sillä ne vaikuttavat ihmiseen halki elämän.

– Olen havahtunut siihen, että laumasieluni alla asuu oikeastaan vahva yksinäisyys, joka on kulkenut matkassa lapsuudesta saakka. Sen syytä olen yrittänyt selvittää.

Millainen on omasta mielestäsi se oikea Mikko Kuustonen?

– Sisimmiltäni olen yksin viihtyvä erakko, joka karkaa juhlista ensimmäisenä. Usein stressaan liikaa ja suuttuessani mökötän, Mikko tunnustaa.

Jurottava Mikko Kuustonen, siinä on asia, jota on mahdoton kuvitella. Mietiskelevämmän puolen Kuustosesta näkevät yleensä vain perheenjäsenet ja lähimmät ystävät, mutta heitäkään Mikko ei viitsi rasittaa liikaa kriiseillään.

– Kuuntelen luontevasti muiden murheita, mutta olen huono jakamaan omaa rikkinäisyyttäni. En halua olla vaivaksi. Hoidan hankalat jutut mieluummin ostopalveluna: olen maksanut vuosien ajan terapeutille siitä, että voin kaataa hänen niskaansa kaiken.

Mikko on aina aistinut herkästi ihmisten välisiä tunnetiloja. Pikkupoikana hän koki olonsa kotona turvalliseksi, mutta vaistosi jännitteet vanhempiensa välillä.

"En tiedä, olivatko äiti ja isä nykymittareilla koskaan onnellisia"

Kun Ari-Mikko Kuustonen syntyi suurperheen kuopukseksi Oravikosken kaivoskylään keväällä 1960, sotavuosien traumat ja suru yhden lapsen menetyksestä painoivat äidin ja isän harteilla.

Haavat tukahdutettiin jälleenrakentamisen alle. Tunteista ei puhuttu, eikä Mikko juuri nähnyt vanhempiensa välillä hellyydenosoituksia.

– Jos minun sukupolveni on tottunut tekemään elämässä valintoja mielihyvän kautta ja ylianalysoimaan tunteet puhki, vanhempieni tärkein missio oli pohtia, mistä saadaan elanto perheelle ja koulutus lapsille. En tiedä, olivatko äiti ja isä koskaan onnellisia niillä mittareilla, joilla elämäämme nykyisin arvioidaan.

Mikon maailma järkähti perustuksiltaan kuusitoistavuotiaana. Tuolloin äiti menehtyi syöpään, vaikka Mikko oli nuoruuden uholla vannonut opiskelevansa lääkäriksi ja poistavansa sairauden maailmasta.

– Podin äidin kuolemasta syyllisyyttä, sillä koin, että olin epäonnistunut ja pettänyt lupaukseni. Luulen, että opin tukahduttamaan tunteita jo äidin sairastamisen aikana, koska en halunnut huolestuttaa häntä. Näitä ajatuksia olenkin käsitellyt vasta aikuisiällä terapiassa.

"Vaarana on, että kiltteys kääntyy ihmistä vastaan"

Työelämässä toisten asemaan asettumisen taito, empatiakyky osoittautui Mikolle voimavaraksi. Kuustonen opittiin tuntemaan yhteistyökykyisenä tiimipelaajana, jolla on kuuntelun taito.

– Kiltteyteen liittyy paljon arvokkaita piirteitä, mutta vaarana on, että se kääntyy ihmistä vastaan. Kirka oli tämän osalta sielunveljeni: hän jousti loputtomasti ja tahtoi muille hyvää, mutta unohti samalla itsensä.

Tämä on tyypillinen ilmiö monelle herkälle ja luovalle ihmiselle, Mikko on huomannut.

Hänelle itselleen kiltteydestä on ollut haittaa erityisesti silloin, kun on ollut aika pitää puoliaan sopimusneuvotteluissa tai tehdä päätöksiä, joihin liittyy muita ihmisiä. Mikko muistaa yhä, kuinka vaikeaa hänen oli ilmoittaa Pro Fiden ja myöhemmin Q.Stone-yhtyeensä muusikkokavereille, että hän aikoo jatkaa matkaa omillaan.

– Bändistä lähteminen muistuttaa avioeroa. Vaikka kuinka tietäisin, että hehku suhteesta on kadonnut ja yhteinen tarina on lopussa, tosiasioiden ääneen tunnustaminen on ollut minulle vaikeaa, sillä en haluaisi loukata ketään.

Ihmisten välisiä ristiriitoja Mikko on yrittänyt – ja yrittää edelleen – välttää kaikin tavoin, yleensä puhumalla.

Aina hyvät aikeetkaan eivät kuitenkaan riitä.

– Silloin olen yrittänyt lohduttautua sillä, ettei ole intohimoista elämää ilman konflikteja. Yleensä asioilla on tapana järjestyä, mutta joskus sekin on hyväksyttävä, että joku kääntää selkänsä. Kaikkia ei voi eikä pidäkään miellyttää.

Mikko Kuustonen tietää, että hänen julkisuuskuvansa on vaihdellut totisen hyväntekijän ja hulluttelevan tv-kasvon välillä. –Mielikuva julkisuuden ihmisestä voi olla yllättävän vahva ja usein väärä.

Toisinaan kiltteyteen on liittynyt huvittaviakin piirteitä. Mikko muistaa takavuosilta Jordanian-loman, jonne hän matkusti perheensä kanssa. Matkakustannuksia vastaan hän lupasi järjestää kohteessa kolme keikkaa.

– Kun saavuimme perille, huomasin, että paikallisen pubin julisteeseen olikin merkitty kolmetoista esiintymistä. En uskaltanut silloin sanoa vastaan, joten istuin sitten kaikki illat kitaran varressa, hän tunnustaa hieman nolona.

Iän ja kokemuksen myötä oikea balanssi on löytynyt.

– Nykyään uskallan jo pitää puoliani taloudellisesti ja kieltäydyn kohtuuttomista pyynnöistä.

"Olen kiivas, kohtuuton ja ahne"

Elämäkertakirjassaan Mikko Kuustonen tunnustaa salaisuutensa: hän on kiivas, kohtuuton ja ahne ihminen.

Sanat ovat valovuoden päässä siitä pyyteettömästä ja leppoisasta Kuustosen Mikosta, jonka olemme oppineet tuntemaan.

Mikko Kuustonen uskoo, että huumori on voimavara ja ilo, mutta väärin käytettynä väkivaltaa. – Minullakin on ollut elämässä hetkiä, jolloin olen nauranut kyynelten läpi.

– No mutta niin se on, jos rehellisesti itseäni tutkailen. Olen janonnut uusia kokemuksia ja vapautta itsekkäästikin, Mikko sanoo ja kertoo esimerkin.

Neljä vuotta sitten hän osallistui Nelosen Pallon ympäri -ohjelmaan, jossa tarkoituksena oli suorittaa tehtäviä maailmalla ennätysaikataulussa. Kuustonen päätyi istumaan 124 tuntia lentokoneessa sukkuloidessaan kohteesta toiseen.

– Vaikka reissu oli raskas ja jälkikäteen ajateltuna ilmastonmuutoksen näkökulmastakin kestämätön, lähdin innoissani mukaan. Matkan päällä tuntui siltä, että olen elossa.

Vuonna 1998 Mikko Kuustonen nimettiin YK:n hyvän tahdon lähettilääksi. Parinkymmen vuoden kehitysyhteistyö avasi silmät ihmisten eriarvoisuudelle ja auttamisen kulisseihin.

Yhtäkkiä hän istui samoissa illallispöydissä Nelson Mandelan ja Kofi Annanin kaltaisen legendojen kanssa. Hyväntekeväisyyshankkeissa mukana oli maailmantähtiä Roger Mooresta Michael Douglasiin.

Kuustonen teki dokumentteja, taltioi tarinoita ja keräsi rahaa myös Planin kummilapsitoimintaan.

– Toisinaan auttaminen näyttäytyi irvokkaana: valkoisina maasturiletkoina savimajojen pihalla. Lopultahan kehitysyhteistyössä ei ole mitään sankarillista. Se on pitkäjänteistä työtä, jossa ei saada pikavoittoja.

Mikolle vuodet kehitysyhteistyössä osuivat elämänvaiheeseen, jolloin hän kaipasi selkeämpää merkityksellisyyttä muusikon työn rinnalle. Sitä kestävän kehityksen hankkeet myös toivat ja hankkeet kantoivat maailmalla hyvää hedelmää.

Samalla syyllisyys sisällä kasvoi.

– Olin ihan liikaa poissa kotoa perheen luota. Siinä olisin voinut toimia toisin.

Toisinaan Mikko on pelännyt tartuttavansa haitallisia malleja ja luonteenpiirteitä tyttäriinsä, näyttelijöinä työskenteleviin Iina ja Minka Kuustoseen. Entä jos he sortuvat ahnehtimaan liikaa ja uupuvat työtaakkojensa alle?

Isänä Mikko tietää olevansa ylihuolehtivainen hössöttäjä.

– Olen tivannut heiltä kyllästymiseen saakka aiheuttamistani traumoista, mutta tyttäret näyttävät selvinneen isäänsä paremmin. Välillä tuntuu, että Minkalla ja Iinalla on terveempi suhtautuminen työelämään: he osaavat pitää puolensa ja kehottavat lopettamaan skitsoilun, Mikko toteaa huvittuneena.

Huumori ja avoin keskusteluyhteys yhdistävät isää ja tyttäriä.

– Tiukatkin episodit kääntyvät välillämme jossain vaiheessa nauruksi. Huumorilla on ollut elämässäni muutenkin vapauttava ja terapeuttinen vaikutus. Toki se on ollut myös suojakuoreni, jonka taakse on ollut helppo piiloutua.

"Minua hämmästyttää Hannassa vieläkin kaikki"

Perspektiiviä Mikon elämään on tuonut myös nykyinen puoliso, tanssija-koreografi Hanna Brotherus. Kahden perheklaanin yhdistyminen on vaatinut välillä pitkää pinnaa ja kompromisseja, mutta todistanut kerta toisensa jälkeen, että yhdessä on hyvä.

– Olemme monessa asiassa erilaisia ja erirytmisiä, mutta olen kokenut sen virkistäväksi. Minua hämmästyttää Hannassa vieläkin kaikki: hänen tapansa keskustella, olla tilassa ja reagoida asioihin. Hannan ansiosta olen kyseenalaistanut omia käyttäytymismallejani.

– Arvostan tyyneyttä, rauhaa ja hyvää keskustelukykyä, mutta onnistun välillä kiivaudellani tuhoamaan sen.

Siinä missä puoliso pui ristiriitatilanteet läpi nopesti, Mikko vetää oven kiinni perässään ja hautoo murheita yksin pitkillä kävelylenkeillä.

– Minä olen usein vasta pääsemässä mökötystilaan, kun vaimo on jo käsitellyt koko asian ja leipoo keittiössä sämpylöitä. Itse haluan jäsentää asiat ensin mielessäni ennen kuin ryhdyn pusertamaan niitä sanoiksi.

Kävely antaa hyvän tempon päänsisäiseen pallotteluun. Usein Mikon lenkit suuntautuvat Hietaniemen hautausmaalle, josta on tullut hänen suosikkinsa.

– En ole kokenut hautausmaita koskaan ahdistaviksi paikoiksi. Kalmistojen äärellä omat murheet ja ilot asettuvat aina perspektiiviin. Ne muistuttavat, että lopulta kaikki on katoavaista.

Kaikenlaista ehdottomuutta Mikko nykyään karttaa.

Siinä missä nuori muusikko julisti hengellistä sanomaa gospelmusiikilla, Kuustonen nauttii nykyään keskusteluista vaikka ateistien kanssa. Erilaiset elämänkatsomukset ovat rikkaus, joiden kohtaamisesta syntyy parhaimmillaan oivalluksia.

Samalla periaatteella Mikko pohtii kulkuaan uusissa lauluissa, jotka julkaistaan poikkeuksellisesti elämäkerran äänikirjaversiossa.

Tekstit ovat kuin koskettavia päiväkirjamerkintöjä elämän käännekohdista ja tärkeistä hetkistä.

– Nuorena ajattelin, että arki on nyt tällaista, mutta kohta elämä aukeaa. Nyt ymmärrän, että ei tule vallankumousta. Elämä on suora lähetys, joka tapahtuu nyt, Mikko sanoo.

Nyt Mikko opettelee tervettä itsekkyyttä

Parin vuosikymmenen takaiset taistelut alkoholin kanssa ovat johtaneet polulle, jossa kokonaisvaltainen terveydestä huolehtiminen on osa arkea.

– On siihen painettakin. Herään aamuisin usein siihen, että Hanna tekee lattialla tulihengityksiä ja on joogannut itsensä mutkalle. Pitkään vastustelin ajatusta, että keho olisi ainoa kotini, mutta nyt alan kallistua siihen, että rouva taitaa olla oikeassa.

Henkilö Mikko Kuustosen hyvään elämään eivät kuulu vain kuntosalilla tehdyt liikesarjat, vaan myös terveen itsekkyyden opettelu.

– Yritän hyväksyä oman keskeneräisyyteni. Vaikka kuinka suorittaisin ja tekisin, valmista ei tule ikinä, Kuustonen tuumaa.

Häntä huvittaa kuolemaan liitetty raamatullinen toteamus, että edesmennyt ihminen on lähtenyt ”elämästä kyllikseen saaneena”.

– Olen vähän miettinyt, että lause ei välttämättä tarkoitakaan ihmisen poistuvan kiitollisena pitkästä elämästä. Voihan ajatuksen tulkita niinkin, että nyt riitti tämä rimpuilu, minä lähden, pitäkää tunkkinne!

On vaikea sanoa, tuleeko tämä lausunto Mikko Kuustosen vai Kuustosen Mikon suusta.

Mikko Kuustonen

● Syntyi: 4. maaliskuuta 1960 Leppävirralla.

● Asuu: Helsingissä.

● Perhe: Tyttäret Iina, 37, ja Minka, 36. Puoliso, tanssija-koreografi Hanna Brotherus, 54, ja hänen neljä lastaan.

● Ajankohtaista: 5. huhtikuuta ilmestyy Mikko Kuustosen Omaelämäkerta (Johnny Kniga), jonka äänikirjaversiossa kuullaan myös albumillinen uusia lauluja.

Kirjaudu ja lue
Haluatko lukea koko jutun?
Voit jatkaa lukemista kirjautumalla palveluun. Lukeminen on maksutonta.
Kommentoi »