”Tuntuu raskaalta tulla tyhjään kotiin” – Hannu, Petri, Marja ja Outi tietävät, mitä on olla yksinäinen

Outi Keskitalo sanoo olleensa lapsesta saakka vaihtelevasti yksinäinen. Uusien ihmisten kohtaaminen ei ole koskaan ollut luontevaa. Nykyisin 41-vuotias Keskitalo muutti kolmekymppisenä Ylöjärvelle, perusti perheen ja myöhemmin erosi. Muuttaneena hän tuntee itsensä ulkopuoliseksi.

Kun kavereita koettaa kutsua kahville tai elokuviin, tapaaminen sopii harvan kalenteriin.

– Tulee orpo olo, kun kenelläkään ei ole aikaa.

Noin vuosi sitten Keskitalo sai SPR:n kautta vapaaehtoisen verkkoystävän, Laurin.

– Kaikille ei voi kertoa ikävistä asioista, joten oloani helpottaa, että hänelle voin. Enää ei myöskään tarvitse hävetä sitä, ettei ole juttukaveria.

Keskitalo kuvailee Lauria ymmärtäväiseksi. Hänen tilanteensa on hiljalleen parantunut, koska verkkokaveruus on rohkaissut häntä. Töissä on työkavereita, joiden kanssa jutella. Hänellä on kehityksellisen kielihäiriön vuoksi tukihenkilö, jonka kanssa ulkoilla.

– Aikaisemmin olin hiljainen, arka ja apea. Nyt mieliala on parempi. Tulevaisuutta en silti ajattele, koska saatan pettyä. Nautin hetkistä, kun on hyvä olla.

Lauri, 35, on itsekin ollut yksinäinen. Häntä kiusattiin koulussa, eikä kaveripiiriä syntynyt. Hän kaipaa kovasti omaa porukkaa. Elinpiiri on kaventunut ja kynnys yksin ulos lähtemiselle on korkea.

– Kun korona pisti maailman kiinni, minua kyynisesti huvitti, että nyt muut saavat kokea sen, millaista elämäni on koko ajan.

Laurilla on ollut viiden vuoden aikana useita vapaaehtoisia verkkoystäviä. Hän halusi tehdä itsekin hyvää ja kävi vapaaehtoisen verkkoystävän koulutuksen.

Verkon kautta syntynyt yhteys voi olla syvällisempää kuin pintapuoliseksi jäävä kasvokkainen kaveruus, hän sanoo. Verkossa myös sukupuolella tai iällä on vähemmän merkitystä.

– Ei ole väliä, mitä kautta ihmiset kommunikoivat, kunhan kommunikoivat. Verkko ei vähennä ystävyyden ja yhteydenpidon arvoa.

Verkkoystävää kannattaa pyytää, sillä sitä kautta voi sattua odottamattoman mukavia asioita. Lauri pitää Spotifyssa soittolistaa, jonka teemana on ystävyys.

– Lista on lohduttanut montaa yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta kokevaa. Lista on ollut myös osallisena siinä, että on syntynyt pariskuntia, kihloja ja lapsia. Olen itsekin saanut sitä kautta uusia kavereita.

Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari arvioi, että ainakin viidennes aikuisista suomalaisista kokee yksinäisyyttä. Ongelma on mittasuhteiltaan merkittävä.

Yksinäisyys on monella tapaa säännönmukaista. Se on yleisempää yksinasuvilla ja yksinhuoltajilla kuin parisuhteessa olevilla tai kahden huoltajan lapsiperheillä. Koska yksinasuminen on yleistynyt, samaten ovat yksinäisyyttä mahdollistavat elämäntilanteet.

– Toisaalta yksinäisyys ei ole tuntematon parisuhteessakaan. Itse asiassa, mikäli parisuhteessa on ongelmia tai puolisoiden elämäntilanteet eriytyneet ja emotionaalinen yhteys heikentynyt, yksinäisyys voi olla poikkeuksellisen syvää, Saari kertoo.

Yksilön paikka yhteiskunnan sosiaalisessa hierarkiassa vaikuttaa myös voimakkaasti yksinäisyyteen. Mitä matalampi sosiaalinen asema, sitä enemmän yksinäisyyttä. Jokainen askelma hierarkiassa vastaavasti vähentää tai lisää yksinäisyyttä, Saari kertoo.

Järjestöillä voi olla rooli aikuisten yksinäisyyden vähentämisessä.

– Yksinäisten yhdistystä ei kannata perustaa. Kansalaisjärjestöt voivat pikemminkin luoda harrastustoiminnan tai vertaistuen alustoja, jotka voivat vähentää yksinäisyyttä.

Saaren mukaan verkkoalustojen roolista yksinäisyyden vähentämisessä on erilaisia näkemyksiä.

– Etenkin sosiaalisen median kautta tapahtuva läsnäolo on usein varsin pinnallista. Välineen käyttötapa on silti ratkaisevampi kuin väline itse ja jossakin vaiheessa on syytä siirtyä mediavälitteisistä kohtaamisista kasvokkaisiin kohtaamisiin.

Professorin mukaan on myös vahvaa näyttöä siitä, että vertaistuki voi olla hyvinkin toimivaa netissä.

– Tärkeää on toiminnan ohjaaminen, jotta vertaistuki ei muodostu uskomuksiin perustuvaksi ja jotta ihmiset eivät jää vertaistukiryhmään pohtimaan liian pitkään esimerkiksi vaikeaa elämäntilannetta. Se voi hidastaa toipumista kuormittavasta elämäntilanteesta ja vähentää henkilön kimmoisuutta eli sosiaalisissa tilanteissa pärjäämistä.

Yksinäisyyden vähentämiseen tähtäävät verkossa monet järjestöt ja yritykset. SPR on toimijoista suurimpia. Järjestö tavoittaa kasvokkaisessa yksinäisyystyössä eniten ikäihmisiä. Nuorille ja aikuisille tarvittiin nettipalvelu, jonka kautta pyytää anonyymisti ystäväksi järjestön kouluttamaa vapaaehtoista. SPR on välittänyt verkkoystäviä lähes 10 vuotta, ja viime vuonna se tavoitti hieman vajaa 1000 yksinäistä.

Verkkoystävää hakeneet toivovat oikeaa ystävää, jonka kanssa synkkaa. Vapaaehtoisilla on usein sama toive.

– Emme voi luvata sydänystävää, mutta jos ystävyys natsaa, siitä voi tulla elinikäistä ja aidosti yksinäisyyttä korjaavaa, kertoo SPR:n verkkoauttamisen asiantuntija Anja Saksola.

Verkossa tavoitetut yksinäiset voivat huonommin kuin kasvokkain tavoitetut.

– Verkossa voimme tukea heikoimmassa asemassa olevia. Monella on mielenterveysongelmia ja jotkut ovat täysin yksin. Monella on valtava kynnys kohdata ketään kasvokkain, Saksola sanoo.

– Yksinäiset saattavat tuntea, etteivät ikinä löydä ketään ja luopuvat toivosta. Verkkoystävyys voi olla askel rohkeuteen, joka kantaa muuhunkin elämään. Että jäisi ajatus, että tulin hyväksytyksi ja pärjäsin.

Pirkanmaalla asuvalle Marjalle, 55, verkkoystävä on ollut tärkeä tuki. Hän kertoo tulleensa hylätyksi monta kertaa. Vaikeiden kokemusten vuoksi Marja on ahdistunut ja yksinäinen. Hän tuntee huonommuutta suhteessa toisiin ja pelkää lähestyä muita.

Hänellä on yksi sydänystävä, joka asuu kaukana. Marja pyysi verkkoystävää, koska kaipasi jotakuta jolle kirjoittaa mielenterveyteen liittyvistä asioista.

– Sain ystäväksi ihanan nuoren likan. Jo ensimmäisestä sähköpostista huomasimme, että pystymme puhumaan kaikesta. Hän on minulle kuin turvaenkeli.

Yksinäisyys on pitkittyessään vahingollista. Se on yksilölle vakava terveydellinen uhka ja heikentää tärkeitä sosiaalisia verkostoja ja kykyä toimia yhteiskunnassa, Anja Saksola sanoo.

Marja kokee, että on terveys- ja sosiaalipalvelujen suhteen kuopassa, eikä hän auteta missään.

– Eniten helpottaisi, että tilanteeni otettaisiin vakavasti ja minua autettaisiin siinä asiassa, joka kulloinkin on kiireellisin.

Saksola toivoo, että yksinäisyys otettaisiin systemaattisesti puheeksi sote-palveluiden asiakastyössä. Kysyttäisiin, ”onksulla ketään”, ja ohjattaisiin tukipalveluihin. Perusturvasta ja sotepalveluiden säädyllisestä tasosta pitäisi myös huolehtia.

– Näemme yksinäisyystyössä, että ihmiset eivät saa tarvitsemaansa tukea. Vapaaehtoisemme eivät voi paikata julkista palvelua.

Kipeimmin yksinäisyys näkyy siinä, ettei pysyvää kumppania ole löytynyt.

– Tuntuu raskaalta tulla tyhjään kotiin, sastamalalainen Hannu Grén, 41, kertoo.

Hänellä yksinäisyyden juurisyynä on koulukiusaaminen.

– Jännitän sosiaalisia tilanteita. Toivon kanssakäymistä, mutta pelkään munaavani itseni ja tulevani torjutuksi. Mietin usein, miksi jään yksin ja mikä minussa on vialla.

Kaverin vinkistä Grén liittyi SPR:n Yksinäisyys puheeksi -verkkoryhmään. Yksinäisyyttä kokevien vertaisryhmässä on vapaaehtoisohjaajien johdolla pohdittu muun muassa keinoja madaltaa kynnystä tutustua ihmisiin.

– Kun tavatessa tulkitsen toisen käytöstä, saatan aluksi ajatella sen tarkoittavan, ettei toinen pidä minusta. Sen sijaan voisin havaita, että ehkä toistakin jännittää ja minäkin voisin yrittää rikkoa jäätä.

Grénin mukaan olisi hyvä kyseenalaistaa ajatusmallejaan. Se on välillä vaikeaa.

– Ihmiset harvoin ovat tarkoituksella ilkeitä. Yritän ajatella, että pettymyksiä tuoneet vuorovaikutustilanteet voi nähdä toisestakin näkökulmasta. Pikkuhiljaa menen sen suhteen eteenpäin.

Hän suosittelee verkkoryhmiä etenkin niille, joille kasvokkaisissa tapaamisissa on tullut vastoinkäymisiä. Konkreettiset neuvot lisäävät itseluottamusta.

– Uskallan jutella enemmän ihmisten kanssa keskusteluryhmän jälkeen.

Verkkoryhmässä pohditaan myös yksinäisyyden taustatekijöitä. Yksinäisyyteen vaikuttavat yksilölliset piirteet, taidot ja kokemukset sekä elämäntilanne, kuten menetykset, työttömyys tai sairastuminen. Myös ilmapiiri töissä, koulussa tai kylä- ja sukuyhteisöissä vaikuttaa. Lisäksi yhteiskunnan ilmiöt, median luomat mielikuvat, asenneilmapiiri ja palvelut liittyvät asiaan.

– On silmiä avaavaa huomata, miten kaikki tasot vaikuttavat yhdessä. Häpeän tunne väistyy, kun tajuaa, ettei yksinäisyys olekaan omaa syytä vaan laajempi yhteiskunnallinen ongelma, SPR:n Anja Saksola sanoo.

Yksinäisyyden nivoo yhteiskunnalliseksi kysymykseksi myös raha. Professori Juho Saaren mukaan yksinäisyys lisääntyy taloudellisen niukkuuden syventyessä. Leipäjonoissa yksinäisyys on kaksin- tai kolminkertaista väestön keskiarvoon nähden.

– Niukat taloudelliset voimavarat rajaavat mahdollisuuksia ylläpitää sosiaalisia suhteita tai osallistua toisten kanssa maksullisiin tapahtumiin. Monella ei ole mahdollisuutta järjestää elämänkaareen liittyviä tavanomaisia sosiaalisia tilaisuuksia, kuten kutsua vieraita tai järjestää juhlia, Saari sanoo.

Hannu Grén tahtoi käydä pelikahvilan piirtelyillassa, missä voisi tavata samanhenkisiä ja -ikäisiä ihmisiä. Kulkeminen toiseen kaupunkiin olisi tullut kalliiksi, ja Grén luopui ajatuksesta. Sosiaalityöntekijänsä avulla hän sai sosiaalitoimelta rahallista tukea ja käy nyt piirtelyilloissa säännöllisesti.

– Se virkistää minua henkisesti, ja voin harjoitella sosiaalista vuorovaikutusta.

Marjan kohdalla taloudellinen tilanne syventää hänen yksinäisyyttään. Hänen perheensä asuu eri paikkakunnalla, eikä rahaa kulkemiseen ole.

–Toivoisin, että voisin tavata poikaani ja viedä lastenlapset Linnanmäelle.

Oululaiset Petri Turkka, 53, ja Juho Karppelin, 46, tapasivat toisensa SPR:n verkkoystävinä.

– On julmaa, kun kukaan ei ala ystäväksi, Turkka kertoo kouluvuosistaan.

Turkka on mielenterveyskuntoutuja ja pyysi verkkoystävää sosiaaliohjaajan ehdotuksesta. Lisäksi Turkka on Hannu Grénin tavoin osallistunut Yksinäisyys puheeksi -ryhmään, joka on auttanut ymmärtämään, mistä yksinäisyys johtuu.

– Minusta on tuntunut, että ihmiset eivät rakasta eivätkä hyväksy minua. Ryhmässä huomasin, etten ole ainoa, joka tarvitsee ystävää.

Karppelin ryhtyi vapaaehtoiseksi verkkoystäväksi avioeron jälkeen. Vapaa-aikaa oli enemmän ja kavereita enää harvassa. Viestit Turkan kanssa aloitettiin kolme vuotta sitten sähköpostilla mutta pian oli tapaaminen sovittu.

– Kupposen äärellä toiseen tutustuu paremmin. Tämä alkoi SPR-ystävyytenä, mutta nyt on vain ystävyyttä, Karppelin sanoo.

Miehet juttelevat jääkiekosta, filosofiasta, uskonnosta tai naisista.

– Olen kova puhumaan, enkä aina jaksa kuunnella muita. Sitä olen yrittänyt opetella, Turkka pohtii.

– Hyvin nää kuuntelet, kaveri vastaa.

Vaikka SPR:n toiminta on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumatonta, on seurakunnan tilaisuuksista tullut ystäväparin yhteinen harrastus.

– Joskus minua jännittää puhua kirkkokahveilla muille ja kouluvuodet tulevat mieleen. Silloin on hyvä, että Juho on siinä, Turkka sanoo.

Ystävyys on korjannut itsetuntoa ja lievittänyt apeutta. Ystävänsä kautta Turkka on tutustunut Karppelinin perheeseen sekä seurakuntalaisiin.

– Ajatella, että tällaisia ihmisiä on olemassa! Se rikastuttaa elämää, Turkka sanoo.

– Ystävyys on tuonut lisää elämäniloa. Olen ehkä isänäkin parempi, kun en ole niin synkissä ajatuksissa, Karppelin jatkaa.

Molempien elinpiiri on laajentunut.

– Jos olisin yksin, tulisi jäätyä sohvalle. Nyt meillä on yhteistä menoa. Tavoitteenamme on käydä Oulun jokaisessa kirkossa messuamassa, Karppelin kertoo.

Turkka ehdottaa seuraavaksi kohteeksi Kiimingin kirkkoa.

Marjan nimi on muutettu ja Lauri esiintyy jutussa etunimellään.