Israelilaisuhrien puolustajaksi nousi nainen Burkina Fasosta – ”Kuinka voitte olla hiljaa, kun tyttöjä ja naisia raiskataan ja kidutetaan?”

Märän maan ja veren tuoksu.

Hajut tulvahtivat viisi­vuotiaan Assita Kankon nenään, kun äiti talutti hänet likaiseen, ränsistyneeseen huoneeseen. Hän muistaa nähneensä huoneessa kaksi vanhaa naista ja pikkutyttöjä, jotka kirkuivat tuskasta.

Kankon oli ollut tarkoitus mennä leikkimään kaverinsa luo. Tai niin äiti oli hänelle sanonut. Todellisuudessa äiti oli kuljettanut tyttärensä puoskareille, jotka silpoivat tyttöjen sukuelimiä.

– En ikinä unohda sitä, että me kaikki huusimme tuskasta mutta kukaan ei tullut auttamaan, Kanko sanoo Apu360:n haastattelussa videopuhelussa Brysselistä.

– Sen jälkeen päätin, että loppuelämäni minä olen se, joka tulee apuun.

Marraskuun 22. päivänä Euroopan parlamentin puhujakorokkeen takana seisoo vakavailmeinen nainen. Hän puhuttelee länsimaisia feministejä.

– Kuinka voitte olla hiljaa, kun tyttöjä ja naisia raiskataan ja kidutetaan?

Nainen on aikuiseksi kasvanut Assita Kanko, joka on vuosia sitten muuttanut synnyinmaastaan Burkina Fasosta Belgiaan ja ollut Euroopan parlamentin jäsen vuodesta 2019.

Puheessaan hän viittaa terroristijärjestö Hamasin iskuun Israeliin. Esimerkiksi CNN, Guardian, Times ja Washington Post ovat raportoineet, että todistusaineiston mukaan mukaan terroristit paitsi kaappasivat ja tappoivat, myös raiskasivat israelilaistyttöjä ja -naisia. Todisteita raiskauksista on kerännyt muun muassa ihmisoikeusasiantuntija, professori Cochav Elkayam-Levyn johtama siviilikomitea, ja niiden joukossa on myös terroristien itsensä kehokameroillaan kuvaamaa materiaalia.

Joulukuun alussa YK järjesti tilaisuuden, jossa se kuuli Hamasin terrori-iskun silminnäkijöitä. CNN:n mukaan monet paikalla käyneet kertoivat naisuhreista, joita oli riisuttu. Hamas itse on kiistänyt taistelijoidensa syyllistyneen seksuaaliseen väkivaltaan.

Kun Kanko puhui parlamentissa, terrori­-iskusta oli kulunut puolitoista kuukautta. Silti edes vaikutusvaltaisimmat naisjärjestöt eivät olleet tuominneet Hamasin sukupuolittunutta väkivaltaa ja tapaa aseellistaa raiskaus.

– Tällainen välinpitämättömyys on rikostoveruutta. En voi edes kuvitella, miltä juutalaisista nyt tuntuu.

Kanko kertoo saaneensa puheensa jälkeen valtavan määrän kiitosviestejä ympäri maailman. Niistä monissa on toistunut huoli siitä, ettei islamistista terrorismia oteta tarpeeksi vakavasti.

– Olen kamppaillut itselleni vapauden, ja haluan sen myös kaikille muille naisille.

Kanko syntyi 1980 Godyrin kaupungissa muslimiperheeseen. Burkina Faso oli vielä silloin sekulaari eli maallinen valtio, mutta olot olivat epävakaat, sotilasvallankaappaukset seurasivat toisiaan ja köyhyyttä oli paljon.

Sukuelinten silpominen romutti Kankon luottamuksen aikuisiin ja yhteiskuntaan.

– Se oli lapsuuteni loppu. Aloin katsoa vanhempiani ja isovanhempiani kuin eri ihmisiä. Tunsin kuitenkin jatkuvaa syyllisyyttä siitä, etten luottanut heihin, ja koin olevani huono lapsi.

Äiti ei suostunut puhumaan operaatiosta jälkikäteenkään mitään, mutta kun Kanko tivasi sedältään, miksi hänet oli silvottu, setä vastasi: koska olet tyttö.

– Sen jälkeen en enää koskaan voinut olla huoleton, vaan pelkäsin, mitä muuta kauheaa maailmalla on varalla tyttöjä ja naisia varten.

Hän mietti, miksi äidin ja hänen piti raataa, mutta isä ja veljet saivat tehdä mitä lystäsivät.

– Meidän piti kävellä lähteelle pitkä matka parikymmentä kertaa päivässä ja tuoda vettä, jotta se riittäisi perheelle päivän tarpeiksi. Sitten isä ja veljet kävivät suihkussa, ja kun olisi ollut minun vuoroni, vesi oli loppu. En voinut sietää sitä.

Vaikka opettajaisä ylläpiti patriarkaalisia käytäntöjä, hän oli ylpeä fiksusta ja tiedonhaluisesta tyttärestään. Isän kirjastosta Kanko löysi muun muassa feministikirjailijoiden Simone de Beauvoirin ja Virginia Woolfin teoksia.

– Ihmettelin, miten isä voi lukea sellaisia kirjoja ottamatta niistä onkeensa.

Kun Kanko oli kuusitoistavuotias, hänen isänsä otti toisen vaimon, joka muutti perheen kotiin. Se loukkasi Kankoa ja hänen äitiään. Kanko lakkasi puhumasta isälleen ja kirjoitti tälle syytöskirjeitä, joissa kritisoi islamin opetuksia miehen ja naisen oikeuksista.

– Sanoin, että puolustan äitiä ja vastustan patriarkaattia. Synnyin muslimina mutta kasvoin feministiksi ja humanistiksi.

Kerran koulussa Kankon opettaja sanoi, että Kanko on niin hyvä oppilas, että tästä voi tulla aikuisena opettaja.

– Minä sanoin, että mitä, minä haluan Burkina Fason presidentiksi!

Seitsemäntoistavuotiaana hän antoi tekstejään kuuluisalle tutkivalle journalistille Norbert Zongolle ja kysyi, olisikohan hänestä journalistiksi. Zongo kehui tekstejä ja rohkaisi häntä alalle. Kanko haki ja pääsi opiskelemaan journalismia Ouagadougouhin.

Kun Zongo alkoi tutkia silloisen presidentin Blaise Compaorén veljen autokuskin murhaa, hänet salamurhattiin.

– Silloin todella ymmärsin, mitä ajattelun, ilmaisun ja lehdistönvapaus merkitsee. Ryhdyin yhteiskunta-aktivistiksi.

Opiskeluaikanaan Kanko tapasi kiinnostavan belgialaismiehen.

– Hän oli lukenut samoja kirjoja kuin minä, osasi puhua niistä ja haastaa minua fiksulla tavalla. Rakastuin häneen ja muutin hänen kanssaan Brysseliin.

Sukuelinten silpominen oli kuitenkin vaurioittanut Kankon itsetuntoa. Hän koki, ettei ollut kokonainen nainen, eikä uskaltanut puhua silpomistraumastaan edes miehelleen.

– Fyysiset arvet olivat jo parantuneet, mutta henkiset eivät.

Vuonna 2007 pariskunta sai tyttölapsen. Se voimisti Kankon halua vaikuttaa siihen, että tyttö saisi kasvaa paremmassa maailmassa kuin hän itse oli kasvanut. Niinpä hän kirjoitti omaelämäkerrallisen tietokirjan itsemääräämisoikeudesta. Myöhemmin hän on kirjoittanut kaksi muutakin tietokirjaa.

Brysselissä Kanko opiskeli hollannin kieltä ja kansainvälistä politiikkaa. Halu vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin ajoi kohti politiikkaa.

Kun hän tapasi teatterissa kaksi miehensä juristituttua, hän kertoi heille, että aikoo asettua ehdolle parlamenttivaaleihin.

– He repesivät nauruun. Nainen nauroi niin, että oli tikahtua. Kun tulin valituksi, lähetin heille postikortin Euroopan parlamentista.

Kanko kiinnostui nykyisestä puolueestaan, keskustakonservatiivisesta ja nationalistisesta Uusi flaamilainen liitto -puolueesta, kun tapasi sen puheenjohtajan Bart De Weverin.

– Hän oli ensimmäinen poliitikko, joka kohtasi minut Assitana, ei mustana naisena.

Kankon mukaan häneen vetosi se, että puolue korosti maahanmuuttopolitiikassa kotouttamisen merkitystä. Hänestä se on edellytys terrorismin, ihmiskaupan, pakkoavioliittojen, silpomiskäytännön ja kunniaan liittyvän väkivallan kitkemiseksi.

– Se on myös tapa suojella taloutta ja hyvinvointia. Jos kaikissa väestöryhmissä naiset eivät saa käydä töissä, talous ja hyvinvointijärjestelmä kärsivät.

Uusi flaamilainen liitto istuu Euroopan parlamentissa samassa ryhmässä kuin perussuomalaiset, joka on usein vastustanut naisten ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia edistäviä lakiuudistuksia. Siksi kuulostaa yllättävältä, että Kanko ajaa naisten asiaa tällaisessa poliittisessa ryhmässä, Euroopan konservatiiveissa ja reformisteissa eli ECR:ssä.

– EU:n kauneus on juuri siinä, että voi yksittäisissä asioissa etsiä yhteistyökumppaneita yli puoluerajojen. Se, että istuu parlamentissa samassa ryhmässä, ei tarkoita sitä, että jakaa kaikki samat ajatukset ja arvot.

Kanko sanoo vastustavansa kaikenlaisia tapoja rajoittaa naisten oikeuksia.

– Äärioikeisto ja äärivasemmisto molemmat heikentävät naisten oikeuksia. Äärioikeisto vastustaa aborttia ja naisten itsemääräämisoikeutta, äärivasemmisto taas tekee tilaa radikaalille islamille, joka vie naisten oikeudet kokonaan.

Kankon mielestä äärivasemmistolaiset tekevät poliittisen korrektiuden nimissä karhunpalveluksia myös vähemmistöyhteisöjen tytöille ja naisille. He näkevät kaikki muslimit uhreina, joita pitää käsitellä silkkihansikkain, eivätkä uskalla siksi kritisoida muslimityttöjen ja -naisten vapauksia rajoittavia tapoja, kuten huivipakkoa ja muuta patriarkaalista siveyskontrollia.

Kanko puhuu valistuksen arvoista ja tarpeesta kirkastaa niiden merkitystä päätöksenteossa.

– Poliittinen islam ei ole sovitettavissa yhteen näiden arvojen kanssa. Se tuhoaa kaiken siellä missä pääsee valloilleen.

Kankon synnyinmaassa islamistiset terroristijärjestöt ovat vallanneet alueita, ja hallituksen joukot ovat sotineet jihadisteja vastaan vuodesta 2015 alkaen.

– Ennen uskonnolliset ja uskonnottomat elivät Burkina Fasossa rinnakkain. Islamistijärjestöjen myötä maa on jakautunut ja kaikki pelkäävät nyt toisiaan. Euroopan pitää ymmärtää, että mekin voimme menettää kaikki vaivalla hankkimamme vapaudet hetkessä, jos emme uskalla puolustaa arvojamme.