Apu

Hailuoto vetää nyt uusia asukkaita – Apu selvitti, mikä tekee Perämeren syrjäisestä saaresta niin suositun, ettei kaikille tulijoille löydy tilaa

Hailuoto vetää nyt uusia asukkaita – Apu selvitti, mikä tekee Perämeren syrjäisestä saaresta niin suositun, ettei kaikille tulijoille löydy tilaa
Pieni Hailuodon kunta on onnistunut houkuttelemaan uusia asukkaita niin, että myytävistä taloista ja tonteista käydään nyt kisaa. Se on ikäihmisten maaseutukunnalta poikkeuksellinen temppu.
Julkaistu: 28.7.2022

Rikkinäisen hyönteisverkon raosta lentää sisälle sääskiä. Ne kimpoilevat vihaisena ihmisestä toiseen pienessä vanhassa pirtissä. Tammaro Chiacchio ja Eija Ranta pohtivat hetken ja kantavat sitten vanhan pesukomuutin tuvan laidalta toiselle. Isoäiti Maria Vento seuraa aherrusta vieressä, ja pariskunnan kesän lopussa neljä vuotta täyttävä Angelo liiskaa hyttysiä ikkunaan.

Pariskunta teki kuukautta aiemmin kaupat 1980-luvun loppupuolella rakennetusta omakotitalosta.

– Oltiin ostamassa yhtä taloa, mutta kaupan päälle tulikin toinen, Ranta kertoo. Pihapiirissä nököttävä vanha pirtti oli onnenkauppa, sillä Rooman ja Hailuodon väliä sukkuloivalle perheellä käy kylässä paljon sukulaisia ja ystäviä. Ylipäätään talon löytäminen tuhannen asukkaan Hailuodosta vaati onnea ja sinniä, sillä kysyntä on tarjontaa suurempaa. Vapautuvat tontit ja talot käyvät kaupaksi nopeasti.

Oulun edustalla sijaitseva Hailuoto on ollut viime vuosina niin suuren kiinnostuksen ja muuttoaallon kohteena, että moni muu maaseudun pikkukunta voi vain haaveilla sellaisesta.

Hailuodossa syntyneelle liiketaiteilija Eija Rannalla on selvä näkemys siitä, mistä paikkakunnan nykyinen noste johtuu.

– Kulttuurista. Sen arvo on niin aliarvioitu.

Talven ikuinen ilta

Eija Rannan sukujuuret Hailuodossa ulottuvat vuosisatojen taakse. Kun Ranta tuli lukioikään, hän muutti monen muun hailuotolaisnuoren tavoin Ouluun, puolen tunnin lauttamatkan ja 50 kilometrin päähän.

Lähtö ei ollut haikea.

– Ajattelin, ettei täällä ole mitään minulle.

Kun Ranta matkusteli ympäri Suomea, hän huomasi, ettei kukaan tiennyt Hailuotoa.

– Kerran eräs mies kertoi, että hän oli ollut siellä 1960-luvulla surffaamassa. Se oli poikkeus.

Angelon, Eijan ja Tammaron elämä jalautuu Italiaan ja Hailuotoon.

Nyt Hailuodon tietävät milteipä kaikki, ja siitä Ranta kiittää siis kulttuuria. Viime vuosina merkittävässä roolissa on ollut muun muassa nykytaidetta ja matkailua yhdistänyt Hai Art.

Saaressa on järjestetty festivaaleja, joista suurin on Bättre Folk. Kulttuuritalo Päiväkodissa majoittui viime vuonna 80 lyhytaikaista residenssitaiteilijaa ympäri Suomen eikä määrä ole tänä vuonna ainakaan laskemassa.

Osa jää, kuten Eija Ranta ja Tammaro Chiacchio.

Kun Ranta oli raskaana, pariskunta muutti lähelle Rannan vanhempia ja suomalaista synnytyssairaalaa.

– Saimme täällä uusia ystäviä. Paikka oli muuttunut 1990-luvulta. Ulkomailla asuttujen vuosien jälkeen olen osannut nähdä luonnon kauneuden uudella tavalla, Eija kertoo.

Arkkitehtipuoliso Chiacchio on käynnistämässä toista uraa kokkina Hailuodon Panimon ravintoloissa. Hän harkitsee jatko-opintoja Oulun yliopistossa.

– Vain talven valottomuus on hankalaa. Ei edes kylmyys, vaan pimeys. Ikuinen ilta, hän sanoo.

Paikan henki

Hailuodon tuore kunnanjohtaja Maarit Alikoski pohtii, että asukkaita houkutellakseen jokaisen kunnan pitää pystyä rakentamaan oma, erityinen yhdistelmänsä. Alikosken mukaan Hailuodon yhdistelmä on kaunis luonto, yhteisöllisyys, historia, saarelaisuus, hyvät palvelut ja kulttuuri.

– Niistä muodostuu paikan henki.

Hailuotoon on viime aikoina muuttanut vuosittain 10–20 uutta asukasta. Suurin osa tulijoista on työikäisiä ja lapsiperheitä. Samaan aikaan myös kuolleisuus on ikääntyvässä kunnassa suurta. Alikoski kertoo, että syksyllä Hailuodossa tullaan asettamaan käsinkosketeltavat tavoitteet vielä suuremmalle muuttajamäärälle. Uusien asukkaiden muuttoa voidaan helpottaa muun muassa aluekaavoituksella.

Samaan aikaan, kun muuttajia havitellaan, hailuotolaisille on ollut aina selvää, kuka on ”luotolainen”.

Tienvarressa Seon huoltoasemaa pitävä Ilpo Tuukkanen huomauttaa heti alkuun, että hän on ”muualta tullut”. Isoisä muutti saareen konemestariksi vasta kevättalvella 1919.

Luotolaisten juuret yltävät puolestaan satojen vuosien taakse.

Tuukkasen huoltoasema on yhdenlainen elämänlanka saaressa. Siellä toimii matkahuolto, siellä korjataan pienkoneet ja autot, myydään moottorisahoja, nelitahtimoottoreita, pyörän- ja autonrenkaita. Tarvittaessa Tuukkanen käy hinaamassa saaren hiekkateille jumiutuneet marjastajat ja mökkeilijät kiinteälle maalle.

Ilpo Tuukkasen isoisä toi saarelle ensimmäisen auton. Nyt Tuukkanen huolehtii saarelaisten autojen kunnosta.

Hailuodon "parlamentti" kokoontuu huoltoasemalla

Aamuisin huoltoaseman pöytien ääressä kokoontuu saaren ”parlamentti”. Kylän miehet maksavat itse kahvinsa tiskin kolikkoläjään ja huolehtivat vaihtorahansa. Sitten he vaihtavat pöytien ääressä kuulumiset.

– Puhutaan kylän juoruista, säästä ja kalastamisesta, Tuukkanen paljastaa.

Välillä keskusteluttavat myös uudet asukkaat.

– Uusien ja vanhojen asukkaiden välillä on pieni kipukynnys. Joitakuita pidetään vähän viherpiipertäjinä. Hailuotolaiset maanomistajat eivät tykkää, kun heidän maitaan on suojeltu niin paljon.

Koko Hailuodon saari on luokiteltu kansallismaisemaksi, ja muun muassa saaren rannat kuuluvat erilaisten suojeluohjelmien piiriin.

Aikaisemmin kuntalaisia jakoi myös suhtautuminen mantereen ja saaren väliseen 96 miljoonan euron siltahankkeeseen. Sillä halutaan korvata mantereen ja saaren väliä liikennöivät lautat.

– Nyt jo noin 95 prosenttia kannattaa siltaa, Tuukkanen arvioi.

Vaasan hallinto-oikeus käsittelee näillä näkymin syksyllä hankkeesta tehdyn valituksen. Väyläviraston mukaan rakentamaan päästään aikaisintaan keväällä 2023, ja rakentaminen kestää arvioiden mukaan kolme vuotta.

Tuukkanen ja kunnanjohtaja Alikoski uskovat, että kiinteä yhteys mantereelle lisäisi tulijoita entisestään.

Muutoksen silta joka tapauksessa toisi, mutta on saari muuttunut ennenkin. Kun Ilpo Tuukkanen vuonna 1979 aloitti huoltoasemayrittäjänä, maitotiloja oli saarella 60. Nyt niitä on Hailuodossa enää kolme.

Hailuoto on pinnalla

Saaren sisäosassa lainehtii valkoisena kolmen hehtaarin kuminapelto. Smedien maatila on yksi lopettaneista tiloista. Nyt kuminapelto on vuokralla Raija Smedin veljentyttären miehellä. Myös Raija Smed on huomannut saaren muutoksen.

– Taiteilijat tahtoo kasautua yhteen paikkaan. Eikä millään pahalla. Hailuoto on pinnalla, ja mikä siinä, Smed myhäilee.

Toisin kuin monissa muissa pienissä maaseutupitäjissä, Hailuodossa alkuperäisten asukkaiden ei tarvitse huolehtia siitä, saavatko he tarvittaessa kiinteistönsä myytyä hyvään markkinahintaan. Smed myös ymmärtää saaren luonnon viehätyksen. Hän oppi kalastamisen isältään ja on siitä lähtien kulkenut merellä.

Toisaalta Seon parlamentin tavoin myös Smediä harmittaa välillä tunne siitä, kuinka kaikki pitäisi suojella. Rantojen suojeluohjelmien mukana pariskunnan maista on suojeltu yli 30 hehtaaria.

– Hailuotolaiset on aina pitäneet huolen luonnosta. Nyt kaikki rannat rämeköityy niin, ettei läpi pääse.

Smed on asunut saaren ulkopuolella vain opiskeluaikoina. Sisä-Suomen järvien horisontti ei ollut sama.

– Tuntureilla tulee juuri sama tunne kuin merellä. Kunnioittava. Ihminen tuntee oman pienuutensa.

Painonsa voi tuntea selkeämmin kuin Helsingissä

Saari tarjoaa luonnon keskellä tunteen pienuudesta, toisaalta pienessä yhteisössä voi tuntea myös suuruutta ja nähdä omien tekojensa merkityksen. Niin pohtii helsinkiläinen Aura Pusa. Hän on palanut 2010-luvun puolivälistä Hailuotoon vuosi toisensa jälkeen. Tulevaisuudessa Hailuoto voisi tarjota kenties pysyvämmänkin kodin.

Nyt Pusa tekee etätöitä ja toimii kesän aikana ystäviensä talonvahtina. Pusa on aikaisemmin tehnyt saaressa pätkätöitä muun muassa kotiseutumuseossa, koulussa ja Hailuodon Panimossa. Lisäksi hän on järjestänyt museolla iltamia, ääneenlukupiirejä ja runotapahtumia. Kun tapahtumia ei ole tolkuttomasti, pienetkin asiat nousevat esiin, ja niistä innostutaan.

– Täällä oman painonsa voi tuntea selkeämmin kuin Helsingissä.

Saaressa asuu nykyään paljon Pusan ystäviä. Yhteisöllisyys tarkoittaa toisaalta myös sitä, että toisin kuin suuremmissa kaupungeissa, pienessä kunnassa kuplaantuminen on vaikeampaa.

– Saaressa tulee oltua tekemisissä erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten kanssa.

Vaikka eroja olisikin, saari yhdistää.

Aura Pusalla ei ole ajokorttia, mutta Hailuodossa pärjää pelkällä polkupyörälläkin.

Hailuoto

  • Suomen kolmanneksi suurin saari sijaitsee Perämerellä Oulun edustalla.

  • Kunnassa noin tuhat asukasta. Lisäksi saarella sijaitsee noin 650 vapaa-ajan asuntoa.

  • Kesäisin järjestetään Bättre Folk -kulttuurifestivaali, Hailuodon Teatterifestivaalit ja Hailuodon Musiikkipäivät.

  • Hailuoto-nimi on syntynyt silakkaa tarkoittavan halli-sanan pohjalta.

4 kommenttia