Milloin viimeksi mittautit silmänpaineesi? Korkea silmänpaine voi olla merkki glaukoomasta, jota moni sairastaa tietämättään
Silmä ei pysyisi kasassa ilman sopivaa painetta, mutta jos sitä on liikaa, silmä kärsii. Kyse voi olla glaukoomasta, joka vaurioittaa näköhermoa.
Silmä on pallo, jonka onton sisuksen täyttää hyytelömäinen lasiainen. Sopiva paine on silmän terveydelle tärkeää. Ilman sitä silmä ei pysyisi pyöreänä.
Jos silmänpaine on hyvin alhainen, verkkokalvo turpoaa ja näkö hämärtyy. Jos taas silmänpaine kohoaa korkeaksi, se voi olla merkki glaukoomasta. Se on sairaus, joka voi johtaa huomattavaan näön heikkenemiseen ja pahimmassa tapauksessa sokeutumiseen. Alkuvaiheessa sairaus on usein oireeton.
– Silmänpainetta kannattaa alkaa mittailla viimeistään silloin, kun tarvitsee lukulaseja. Jos lähisuvussa on glaukoomaa, kannattaa käydä jo aiemminkin silmälääkärillä, sanoo silmätautiopin professori Eija Vesti Turun yliopistosta.
Toisaalta kaikki eivät välttämättä tarvitse koskaan lukulaseja. Viimeistään 45–50-vuotiaana olisi joka tapauksessa hyvä käydä silmän terveystarkastuksessa silmälääkärillä ja selvittää myös paineet.
Silmänpaine mitataan optikkoliikkeissä niin sanotulla iCare-tonometrilla, ja silmäyksiköissäkin sitä paljon käytetään. Mittaus tehdään silmän pinnalta niin, että tutkittava pitää silmää auki ja yrittää olla räpyttelemättä.
– Kohonnut paine paljastuu tällä mittarilla. Yksi mittaus ei kuitenkaan välttämättä kerro koko totuutta. Silmälääkärin mikroskooppimittauksessa laitetaan puuduttavaa silmätippaa ja mitataan paine sinisellä valolla ja aplanaatiotonometrillä. Se on edelleen paras tutkimusmenetelmä.
Silmänpaine vaihtelee päivästä toiseen
Tervesilmäisillä aikuisilla silmänpaineen keskiarvo on noin 16 elohopeamillimetriä (mmHg). Yläraja on 21. Jos paine on korkea, silmät pitää tutkia tarkemmin.
– Jos arvo on esimerkiksi 28, se ei välttämättä tarkoita glaukoomaa, mutta todennäköisyys on paljon suurempi kuin silloin, jos arvo on vaikka 16, Vesti sanoo.
Silmänpaine ei ole vakio päivästä toiseen. Se vaihtelee samankin päivän aikana. Jos silmät ovat terveet, vaihtelu pysyy usein alle viiden elohopeamillimetrin sisällä. Glaukoomassakin silmänpaine voi olla aamulla normaali, mutta iltapäivästä jo korkeampi. Lisäksi glaukooma voi olla, vaikka silmänpaine ei olisi noussut.
”Moni sanoo, että lapsi tuli suojatielle ihan yks kaks.”
Glaukooman syntymekanismit ovat osin hämärän peitossa. Silmän sisällä muodostuu jatkuvasti kammionestettä. Glaukoomassa tämä nestekierto häiriintyy ja silmänpaine nousee haitalliseksi.
Ongelma on yleensä nesteen poistuminen. Jos poistumistie menee kertaheitolla tukkoon, silmänpaine nousee nopeasti, jopa 80:een. Silloin silmää särkee, päätäkin voi särkeä ja näkö sumenee.
– Oireet ovat yleensä niin rajut, että niitä ei varmasti kotiin jää ihmettelemään, Vesti sanoo.
Jos silmänpaine sen sijaan nousee hitaasti, kuukausien tai vuoden aikana, se tapahtuu kaikessa hiljaisuudessa. Silmä tottuu paineen nousuun, eikä kiputuntemuksia tule. Siksi moni sairastaa glaukoomaa tietämättään.
Glaukoomassa näköhermo vaurioituu. Näköhermoa voisi kuvailla sähköjohdoksi, jonka sisällä on pieniä säikeitä. Nämä säikeet tuhoutuvat vähitellen ja syntyy näkökenttäpuutoksia.
Jos näkökentässä on puutos, aivot ryhtyvät ”peitetehtäviin”
Näkökenttäpuutoksia ei välttämättä itse huomaa, koska silmien näkökentät tavallaan peittävät toisensa. Toinen silmä voi mennä hyvinkin huonoksi, mutta jos toinen silmä on terve tai sairaus ei ole yhtä pitkällä, saattaa nähdä ihan hyvin.
– Näkökenttäpuutos tulee yleensä ensin näkökentän reunaosiin, ei sille alueelle, jolla luetaan. Siksi se yleensä jää huomaamatta, ja sitten kun sen huomaa, tilanne onkin jo pidemmällä, Vesti kuvaa.
Jos puutosalue on keskemmällä näkökenttää, aivot ryhtyvät ”peitetehtäviin”. Ne käyttävät puutosalueiden reunoilla olevaa kuvatietoa ja paikkaavat puutosalueen niiden mukaisesti.
– Jos alue on kookas, aivot eivät pysty täyttämään sitä. Esimerkiksi ajamisesta tulee turvatonta. Moni sanoo, että lapsi tuli suojatielle ihan yks kaks. No niinhän se tulikin, pimeältä alueelta, Vesti sanoo.
”Useimmiten hoito aloitetaan iltaisin laitettavilla tipoilla.”
Suomessakin ihmisiä sokeutuu glaukooman vuoksi, onneksi kuitenkin vähemmän kuin aikaisemmin. Lääkehoito on tehostunut ja uusia leikkausmenetelmiä on tullut. Jos tauti on löydetty varhaisessa vaiheessa, sokeutumisriski on pieni.
– Osa glaukoomista kuitenkin etenee, tehdään mitä tahansa. Silloin todennäköisesti mukana on verenkierrollisia syitä. Esimerkiksi korkeasta verenpaineesta näköhermo ja verkkokalvo eivät tykkää. Mitä paremmassa kunnossa kroppa on, sitä paremmin silmätkin voivat.
Painetta voidaan alentaa silmätipoilla ja laserilla
Glaukoomassa silmänpaine voi olla normaalikin. Silloinkin näköhermo vaurioituu. Ajatellaan, että tässä tapauksessa silmän rakenteet ovat herkempiä normaalillekin silmänpaineelle. Myös näköhermon päässä voi olla verenkierto-ongelmia.
Näköhermovauriot eivät korjaannu, mutta jotta niitä ei tulisi lisää, on ainut keino silmänpaineen alentaminen. Se voidaan tehdä silmätipoilla tai laserhoidoilla.
– Useimmiten hoito aloitetaan iltaisin laitettavilla tipoilla, prostaglandiinianalogiryhmän lääkkeillä. Ne laskevat yleensä parhaiten painetta. Jos teho ei riitä, hoitoon yhdistetään toinen, beetasalpaajaa sisältävä tippa, Vesti kertoo.
Molemmat ovat aika hyvin siedettyjä. Muut lääkkeet aiheuttavat paikallisia ärsytysoireita, kuten silmien punoitusta.
– Suomeen on juuri saatu myös ROCK-inhibiittori, uusi lääkeryhmä, mutta sen teho jää vielä nähtäväksi.
Myös laserhoidot ovat yleistyneet ensimmäisenä vaihtoehtona. Laserhoidossa silmä puudutetaan tipoilla, ja silmän pinnalle asetetaan pieni linssi, jonka avulla laservalo ohjataan silmänsisäisen nesteen poistumiskohtaan. Nesteen poistuminen tehostuu ja paine laskee.
– Joillakin se tehoaa hyvin, toisilla jotenkuten ja osalla ei ollenkaan. Jos paine alenee hyvin, teho voi kestää useamman vuoden, mutta ei useimmiten lopun ikää.
Jos lääkkeet ja laserointi eivät pure silmänpaineeseen, leikataan. Samoin tehdään, jos paine on jo kättelyssä hyvin korkea ja tauti etenee.
Kun paineet on saatu laskemaan, glaukoomaa sairastavat käyvät usein optikkoliikkeessä silmänpainemittauksessa. Jos arvot nousevat sovittujen rajojen yli, potilas ottaa yhteyttä silmälääkäriin.
Silmänpaineen mittaus yksistään ei kuitenkaan Eija Vestin mukaan riitä.
– Vain näkökenttä- ja kuvantamistutkimuksilla saadaan selville, onko tauti pysähtynyt vai eteneekö se.
Vaikea huomata
Glaukooma yleistyy 60 ikävuoden jälkeen. Sitä on kuitenkin myös nuoremmilla etenkin, jos sairautta on suvussa. Yli 40-vuotiaista 1–2 sadasta sairastaa sitä.
Glaukooma on usein aluksi oireeton.
Sairastuneen on tärkeää käyttää lääkkeitä ja käydä kontrolleissa, jotta sairaus ei pääse pahenemaan. Sitä ei välttämättä huomaa itse.
Normaali silmänpaine ei poissulje glaukoomaa. Silmälääkärissä kannattaa alkaa käydä noin 45-vuotiaana, aluksi 3–4 vuoden välein.
Lähteet: Silmätautiopin professori Eija Vesti ja Terveyskirjasto.
