Fiat X1/9 vm. 1975 ja suorat, terävät linjat: ”Täytyy olla intohimoa vanhoihin Fiateihin, jos tähän leikkiin lähtee”
Kun auto on pieni, kevyt ja edukseen erottuva, riittää voimanlähteeksi tavanomaisempikin pannu. Vuoden 1975 Fiat X1/9 täyttää kriteerit.
Fiat X1/9 vm. 1975
Moottori Rivi-4 kesk. poikitt. iskutilavuus 1 290 cm3 teho 55 kW (75 hv) / 6 000 r/min vääntö 97 Nm / 3 400 r/min Voimansiirto takaveto, nelinopeuksinen manuaalivaihteisto 0–100 km/h 11,6 s huippunopeus 170 km/h kulutus 6,9 l/100 km CO2-päästöt 163 g/km Mitat pituus 3 830 mm, leveys 1 570 mm, korkeus 1 170 mm akseliväli 2 202 mm tavaratila 198 l Omamassa 880 kg hinta 5 000–15 000 €
Kun svengaava 60-luku alkoi lähestyä loppuaan ja siirryttiin hiljalleen lupaavalle 70-luvulle, tapahtui automaailmassa paljon mielenkiintoisia asioita. USA:n markkinoilla oli vielä meneillään urheilullisten poniautojen huuma ennen kaikkea Ford Mustangin, mutta myös Chevrolet Camaron, Dodge Challengerin ja Pontiac Firebirdin vetäminä. Ne olivat kaikki suorituskykyisiä, vetävän näköisiä tuotteita, joita etenkin nuorempi autoja ostava asiakaskunta tuolloin suosi. Japanissakin seurattiin luonnollisesti ajan henkeä, ja Datsun onnistui luodessaan 240Z:n, josta kasvoi lopulta huikea myyntimenestys etenkin USA:n markkinoilla pitkäksi aikaa.
Euroopassa brittiläinen autoteollisuus oli suuntaamassa kohti vaikeuksia. Silti pinnan alla kupli monessa muussa maassa, kun esittelyyn saapuivat monet erittäin tärkeiksi suunnannäyttäjiksi kasvaneet uutuusmallit. Ford jatkoi Cortinan tarinaa uuden sukupolven voimin, Citroën skaalasi tuotantoaan pienempien mallien suuntaan GS-mallillaan ja Renault teki saman valinnan legendaksi myöhemmin nousevan 5-mallinsa kanssa. Suuntaus oli monella suunnalla kohti pienempää, nuorekkaampaa ja modernimmaksi miellettävää tyylisuuntaa. Pyöreys oli jäämässä taka-alalle, kun suorat ja terävät linjat valtasivat alaa.
ItalDesignin studiolla Giorgetto Giugiaro kynäili jo ensimmäistä Volkswagen Golfin luonnosta, ja kun energiakriisi sitten iski toden teolla vuonna 1973, oli mullistava ensimmäinen Volkswagen Golf käytännössä jo valmis.
Myös tunnustetun Bertonen studiolla kävi innostunut kuhina uuden ajan kynnyksellä. Marcello Gandinin johdolla muotoilustudiolla oli jo 1969 aloitettu Autobianchi A112 Runabout -konseptin kehittely, mutta konkretiaksi sen vei lopulta Fiat. Mallinimi muodostui poikkeuksellisesti Fiatin silloisesta prototyyppien nimeämistavasta. Auto tuotiin markkinoille heti vuoden 1972 Torino Motor Show:n jälkimainingeissa.
Seuraavana vuonna energiakriisi oli jo tosiasia, ja pienimoottorisilla urheiluautoilla olisi Euroopassa aivan uudenlaista kysyntää. Samaan aikaan USA:ssa isomoottoristen poni- ja muskeliautojen kulta-aika oli tulemassa päätökseensä. Pieni, kevyt ja jännittävän erottuvasti muotoiltu Fiat X1/9 osui ajankohdallisesti kultasuoneen.
Tapani Järvinen ihastui auton olemukseen jo nuorella iällään.
”Jos on tekemisen puutetta, niin suosittelen 50-vuotiaan Fiatin hankkimista. Pientä laittamista ilmenee kyllä ajoittain.”
– Lapsuuden perheessä oli useampi Fiat, ja tuollaista murtolukua ihailin pienenä poikana, kun asioimme Autonovolla. Samanlainen pikkuauto oli kokoelmani helmi. Ajelin aiemmin moottoripyörillä, alla oli kaikenlaista ratavehkeistä Harley-Davidsoniin ja Triumphiin. Moottoripyörät jätin lääkärin neuvosta erään onnettomuuden jälkeen ja siirryin turvallisempaan autoharrastukseen. Nykyisin olen varsin rauhallinen kuljettaja.
– Jos on tekemisen puutetta, niin suosittelen 50-vuotiaan Fiatin hankkimista! Pientä laittamista ilmenee kyllä ajoittain, ja osia joutuu hieman metsästämään. Moottori on oikeastaan sama kuin Fiat 128:ssa, eli siihen on osia kyllä saatavissa. Tosin ne täytyy lähtökohtaisesti etsiä netistä. Etenkin Englannista ja Saksasta osia löytyy hyvin, mutta aina osat eivät ole sitä mitä tuli tilattua, ja silloin palautusoikeus ei ole itsestäänselvyys. Täytyy olla intohimoa vanhoihin Fiateihin, jos tähän leikkiin lähtee.
Ferrarilta Fiatille
Fiat X1/9:n moottoriksi valikoituneen, alun perin 1,3-litraisen 128.AS-moottorin kehittäjä ei ollut kuka tahansa tusinamies, vaan auto- ja lentokonemoottorien suunnittelija Aurelio Lampredi (1917–1989). Lampredi oli hankkinut kannuksensa Piaggiolla ja toisen maailmansodan aikana hän suunnitteli lentokonemoottoreita sotateollisuudelle.
Sodan päätyttyä Lampredi päätyi Ferrarin palvelukseen. Hän suunnitteli italialaistallille muun muassa vapaasti hengittävän V12-moottorin, jonka voimin Ferrari saavutti ensimmäisen F1-voittonsa Silverstonessa vuonna 1951 argentiinalainen José Gonzáles ohjaimissaan.
Lampredin ura Ferrarilla päättyi, kun Ferrari osti Lancian moottoriurheiluhaaran vuonna 1955. Moottorivelho siirtyi Fiatin palvelukseen, ja vaikutti siellä aina vuoteen 1977 saakka. Hän suunnitteli Fiatille Twin Cam- ja SOHC-moottorit, joita käytettiin Fiateissa ja Lancioissa yli 30 vuoden ajan.
Historia: Pieni, kevyt ja jännittävän erottuvasti muotoiltu Fiat X1/9 osui ajankohdallisesti energiakriisin kultasuoneen.
1,3 litraa: Vapaasti hengittävän 128.AS-rivinelosen iskutilavuus on tarkalleen 1 290 cm3. Moottori kasvoi 1,5-litraiseksi ja tehokkaammaksi vuonna 1978.
Nostalgia: ”Autovanhukset liikenteessä saavat aina hymyn huulille ja sydämen lyömään hieman nopeammin. Silti olen nykyisin varsin rauhallinen kuljettaja.”
Muotoilu: Bertonen studiolla kävi innostunut kuhina uuden ajan kynnyksellä, ja Marcello Gandinin johdolla oli jo 1969 aloitettu Autobianchi A112 Runabout -konseptin kehittely.
Ensipuraisu: ”Lapsuuden perheessä oli useampi Fiat, ja tällaista murtolukua ihailin pienenä poikana Autonovolla. Samanlainen pikkuauto oli kokoelmani helmi.”
Arvostus: ”On vaikea sanoa, voisiko tämän arvo vielä joskus nousta. Taloudellisesti ajatellen lienee kuitenkin lopulta riskisijoitus.”
