Farmariauto on ylivoimaisesti käytännöllisin korimalli – Mutta tiesitkö tämän farkkujen historiasta?

Kuka palauttaisi farkkumuodin?

Kestävät, käytännölliset, duunarin parhaat kaverit. Nyt puhutaan tietysti farkuista – sekä niistä päälle puettavista että kovaan ajoon otettavista.

Farkkujen (siis autojen) historia alkaa 1920-luvulta, jolloin sekä Iso-Britanniassa että Yhdysvalloissa käytiin kehittämään uutta automallia ihmisten ja näiden tavaroiden kuljettamiseen juna-asemilta hotelleihin tai kartanoihin. Tästä juontuvat myös korimallin englanninkieliset nimet eli Station Wagon ja Estate Wagon. Ja kyllähän pitkäperäiset Volvot olivat Suomessakin pitkään kartanoautoja.

Noiden ensimmäisten 1920-luvun versioiden pohjana käytettiin usein kuorma-autoja, joissa oli irrotettavat istuimet. Turvamääräykset olivat tuolloin hyvin joustava käsite, joten jokainen saattoi nikkaroida oman kuorma-autonsa alustan päälle omiin tarpeisiinsa parhaiten sopivan korimallin. Rakennusaineena oli yleisimmin puu ja puupaneelit. Siksi puupaneeliautoilla oli erityinen paikkansa USA:n farkkumuodissa vielä myöhemminkin.

Ensimmäisenä henkilöautoon perustuvana farmarina pidetään vuoden 1938 Plymouth P6 Westchester Suburbania. Oli siis siirrytty jo täyttämään myös lähiöasukkaiden tarpeita.

Toinen maailmansota myllersi maailman, mutta 1960-luvulla farmareita alettiin kehittää tosissaan. Keksittiin mm. taittuvat takapenkit sekä väliaikaiset istuimet tavaratilaan. Farkkujen myynti rapakon takana koki huippunsa vuonna 1976, jolloin joka kymmenes henkilöauto oli farkku.

Vähitellen farkkuja alettiin korvata ensin tila-autoilla, eli minivaneilla, ja myöhemmin katumaastureilla, eli SUVeilla. Sama valitettava kehitys on näkynyt myös Euroopassa.

Mercedes (S123) 300 TD

Buick Roadmaster Estate

Volvo 245T