Apu

DDR kasvatti Angela Merkelin Euroopan vahvimmaksi johtajaksi – Mitä Saksalle tapahtuu hänen jälkeensä?

DDR kasvatti Angela Merkelin Euroopan vahvimmaksi johtajaksi – Mitä Saksalle tapahtuu hänen jälkeensä?
Saksan länsiosissa naisten työssäkäynti on vähäisempää kuin itäosissa – jos Angela Merkel olisi kasvanut lännessä, olisiko hän edes lähtenyt politiikkaan? Markus Leikola kertoo Saksan liittokanslerin Angela Merkelin tiestä valtaan, josta hän on nyt siirtymässä syrjään.
Julkaistu: 24.4.2021
On vielä auki, kuka on Angela Dorothea Merkelin seuraaja Saksan liittokanslerina. Kuten monesti suurhenkilöiden jälkeen, seuraajaehdokkaat näyttävät pieniltä.
Voisi hyvin veikata, että maanosan koronasta ulos luotsaamisen kasvot tulevat kuulumaan EU:n komission saksalaiselle puheenjohtajalle Ursula von der Leyenille.
Ei tarvitse pitkään pohtia, mistä on peräisin hänen tapansa ratkoa kriisejä maltillisena konservatiivina työtunteja laskematta, loputtoman kärsivällisesti, panostamalla luottamukseen ja ihmisten huomioonottamiseen.
Eikä von der Leyenin hiustyylistä, käsilaukuista tai pukeutumisesta ole kirjoitettu riviäkään. Maailma ei ole muuttunut, vaan sitä on muutettu. Sitä vähemmän Eurooppa kaipaa yhtä Angela Merkeliä, mitä enemmän tilalle nousee hänen perinnöstään ammentavia valtionaisia.
Milloin kaula-aukot, milloin käsilaukut, milloin muu ulkonäkö. Tarvittiin itäsaksalainen nainen murtamaan länsisaksalainen konservatiivinen naisen malli.

Itäblokin priimus

Vuosi oli 1974, poika Ulrich ja tyttö Angela. Nuoret olivat täyttäneet 21 vuotta, he olivat opiskelutovereita yliopistossa, luontoretkeilivät ja kävivät elokuvissa. Kaksi vuotta myöhemmin he muuttivat yhteen kymmenen neliön huoneeseen: sänky, kaappi, kaksi pöytää ja vessa käytävällä, kymmenen markkaa kuussa.
Seuraavana vuonna Angelalla oli sininen hääkolttu, kun hän sanoi alttarilla Ulrichille tahtovansa. Angelan isä oli pastori, ei sellainen, josta olisi häiriötä, päättelivät ne, jotka siinä maailmassa katsoivat pappismiesten perään paljon tarkemmin kuin Isä Jumala ikinä.
Maa oli omien sanojensa mukaan Ensimmäinen Työläisten ja Maanviljelijöiden Sosialistinen Tasavalta Saksan Maaperällä, mutta muu maailma tunsi sen DDR:nä.
Ehkä siihen aikaan 70-luvulla maailman omituisin maa: omassa viiteryhmässään ylisuorittaja, itäblokin priimus, jossa elintaso oli korkeampi kuin länsiblokin alareunalla Portugalissa.
Putin ja Merkel: yhteistä kasvaminen reaalisosialismissa. Mutta vain toinen on halunnut kasvaa siitä kokonaan ulos.
Kaikkea periaatteessa oli – mutta eniten oli länsisaksalaisia televisio-ohjelmia, jotka näkyivät kaikkialle Itä-Saksaan. Valtion johtajat toivoivat, että kansalaiset olisivat olleet ylpeitä siitä, että heillä menee paremmin kuin uzbekistanilaisilla tai romanialaisilla. Mutta kansalaiset ajattelivat vain, että heillä menee huonommin kuin länsisaksalaisilla, eivätkä he ajatelleet edes olevansa kansalaisia, vaan alamaisia.
Televisio-ohjelmiakin enemmän oli urkkijoita. Kaikki lonkerot johtivat Valtion turvallisuusministeriöön eli Stasiin. Nappikaulaisten Stasi-upseerien lisäksi poliisin epäviralliset työntekijät eli ilmiantajat vahtivat alamaisia.
Kukaan ei tiennyt tarkkaan, kuka oli vahti ja kuka vahdittava – työtoveri, naapuri, oma lapsi – eikä miksi. Oli tiedossa, mikä oli oikein, puolueen linjan mukaista, mutta väärin saattoi olla milloin vain mikä vain, tai sitten katsottiin läpi sormien, kunnes seuraavalla kerralla taas ei.
Merkelin tärkein kansainvälinen kumppani on Ranska. Varsinkin Brexitin myötä Macron ja Merkel ovat olleet voimakaksikko Euroopan unionin tärkeimpien linjausten takana. Voi olla, että jo piankin molemmilla näillä tuoleilla on uudet haltijat.
Nuoripari Ulrich ja Angela tiesi pelin säännöt: naimisiin opintojen loppusuoralla, se helpotti työpaikan ja seuraavan asunnon saamista. Yhteiskunta odotti, että he ryhtyisivät seuraavaksi poikimaan tulevia sosialistisen työn sankareita. Lasta ei alkanut kuulua, mutta virkaura eteni molemmilla.
Työ oli mielenkiintoista, mutta rajoitettua. Yhtenä päivänä pari vuotta häiden jälkeen Ulrich huomasi, että Angela oli pakannut laukkunsa. Ulrichille jäi huonekalut, Angelalle pesukone ja Ulrichin sukunimi.
Tätä nykyä Ulrich Merkel on saksalainen jokamies, Jedermann. Angela Merkel on kaikkea muuta: Saksan liittokansleri, ihminen, jolla on eniten poliittista valtaa Euroopassa. Kaikki, mitä Angela on, on seurausta siitä, että DDR:ää ei ole ja tuosta kaikesta muusta, mitä ei ole.
Angela Merkel on ollut toisen puolisonsa Joachim Sauerin kanssa yhdessä lähes 40 vuotta. Neljä vuotta vaimoaan vanhempi Sauer on Merkelin tavoin DDR-taustainen kemisti.

Merkel piilotti kunnianhimonsa

Angela Kasner pelkäsi nuorena koiria ja uimahyppyjä eikä hän vieläkään luonnehdi itseään rohkeaksi.
Siitä lähtien, kun Angela Merkelistä tuli liittokansleri, hänen on ounasteltu epäonnistuvan tai vetäytyvän politiikasta. Ensiksi silloin, kun kaksi Saksan suurinta puoluetta kristillisdemokraatit ja sosiaalidemokraatit päätyivät pattitilanteeseen 2005 ja vallassa ollut demarikansleri Gerhard Schröder tokaisi: ”Ajatteletteko, että me tosissamme keskustelisimme heidän tarjouksestaan, jonka perustana on, että hän haluaisi kansleriksi?”
Naisvihaa? Kenties sitäkin, mutta enemmän piirien ulkopuolelta tulemista ja kunnianhimon kätkemistä loputtoman kärsivällisyyden pintakuoren taakse.
Länsi-Saksan talousihme toisen maailmansodan jälkeen perustui siihen, että liittoutuneiden pommittamien tuotantolaitosten tilalle rakennettiin muita maita modernimmat tehtaat tilalle. Samalla sodan ajan tehdastöitä tehneet naiset painuivat koteihin kasvattamaan uusia suuria ikäluokkia.
1991: Vain kaksi vuotta DDR:n politiikkaan lähtemisensä jälkeen Angela Merkel oli jo eri maan, yhdistyneen Saksan ministerinä.
Edelleenkin Saksan länsiosissa naisten työssäkäynti on vähäisempää kuin itäosissa – jos Angela Merkel olisi kasvanut lännessä, olisiko hän edes lähtenyt politiikkaan?
Itä-Saksassa poliittinen tasa-arvo oli jo toteutunut, paperilla: samapalkkaisuus, pitkät äitiyslomat. Naisista 89 prosenttia kävi töissä, loppuja kutsuttiin Schmarotzereiksi, loisiksi. Maata johtavassa kommunistipuolueen keskuskomitean politbyroossa ei silti ehtinyt 40 vuoden aikana olla ensimmäistäkään naista.
Kasvaa pastorisperheessä DDR:ssä totisesti opetti kaksin verroin kestämään ja etenemään pienin askelin eikä meteliä pitäen. Kun ajat alkoivat 1980-luvun loppupuolella muuttua, DDR:n luterilaisilla kirkonmiehillä ei ollut tukenaan puolalaista paavia, kuten itänaapurin Solidaarisuus-liikkeellä Gdanskin ja Varsovan kansannousuissa. Heillä oli kuitenkin kirkkonsa: niiden suojiin kokoonnuttiin keräämään voimaa, varovasti ja hitaasti. Kirkoista lähdettiin torille, viikko viikolta isompina joukkoina, vaatimaan vapautta.
1992: Naisasiainministerinä, vielä Helmut Kohlin suojattina ja kiintiöderkkunaisena.

Kun muuri murtui

Noin 20 miljoonan itäsaksalaisen ja 60 miljoonan länsisaksalaisen maailma muuttui kerralla marraskuun 9. päivän iltana 1989. DDR:n televisiossa kerrottiin, että rajanylitykseen ei tarvita matkustusasiakirjoja ja väki tulvi muurin yli ja alkoi kilkuttaa muuria palasiksi.
Päivä oli maanantai, jolloin oli Angela Merkelin saunavuoro, joten hän kävi ensiksi saunassa ja sitten vasta Länsi-Berliinissä.
Angelan ystävät tulivat kirkkojen kätköistä kaduille ja alkoivat puuhata järjestäytymistä. Angela otti hoitaakseen lännestä lahjoitettujen tietokoneiden ja faksien organisoimisen, sitten tarvittiin lehdistösihteeriä ja seuraavaksi Angela oli jo DDR:n ensimmäisen vapailla vaaleilla valitun hallituksen tiedotusväen joukossa ja sitten ei ollut DDR:ää, mutta oli poliitikko Angela Merkel. Kaikkeen tähän oli kulunut aikaa alle vuosi.
1996: Ympäristöministeri ja kemian tohtori Tšernobylissä kymmenen vuotta katastrofin jälkeen.

Uusia saksalaisia tarvittiin uusiin tehtäviin

Lokakuussa 1990 tiedettiin, että yhtä Saksaa ei synny ilman aktiivista Wiedereinigungia, jälleenyhdistämistä. Itäsaksalaisten pitää saada kokea kuuluvansa samaan sekalaiseen seurakuntaan kuin katoliset nahkahousujaan ja kahden litran oluttuoppejaan rakastavat baijerilaiset, Pohjanmeren friisiläiset merenkulkijat, Reinin varren viiniä viljelevät frankit, sotilaalliset sekä hengenviljelyn jättejä tuottaneet preussilaiset… koko se kansojen ja heimojen perhe, joka oltiin ommeltu yhteen 1800-luvulla Euroopan kansallisromantiikan aallossa Beethovenin ja Wagnerin sävelin, Goethen säkein sekä Hegelin ja Nietzschen filosofialla, joka läikähti yli Hitlerin keittiövuorolla niin verisiksi tahroiksi ympäri Eurooppaa elintilan etsinnässä, että yhdelle Saksalle sopivan kokoisen alueen määrittely ei sen jälkeen enää ollut Saksan oma asia: muu maailma päätti, että kaksi Saksaa on parempi kuin yksi.
Saksan yhdistyminen oli Euroopan yhteinen asia ja vasta silloin päättyi 1990 Berliinin asema Yhdysvaltain, Neuvostoliiton, Ison-Britannian ja Ranskan 1945 miehittämänä kaupunkina. Uusia yhtenäissaksalaisia tarvittiin uusiin asemiin, ja siinä avautui Angela Merkelin mahdollisuus päästä pois tutkijan töistä.
2000: CDU:n korruptioskandaalin jälkeen puolueen puheenjohtajaksi.
Luotettava itäsaksalainen oli koko hänen siihenastisen elämänsä ajan tarkoittanut ihmistä, joka on uskollinen sosialistiselle diktatuurille. Toisinajattelijoista äänekkäimmät olivat siirtyneet tai sylkäisty ulos länteen, eivätkä he olleet enää uskottavia idän edustajia.
Ensimmäinen vuosi poliitikkona vei Merkelin kuolevan DDR:n huipulle, eikä tietä takaisin ollut, sillä hänen työpaikkansa DDR:n tiedeakatemia lakkasi samalla kuin valtiokin. Toinen vuosi oli vielä huimaavampi: ensitapaaminen yhdistymisen kokoonjuoksijan, liittokansleri Helmut Kohlin kanssa kaksi päivää ennen Saksojen yhdistymistä lokakuun alussa 1990, kaksi kuukautta myöhemmin kansanedustajaksi, kuukautta myöhemmin ministeriksi, siitä vuotta myöhemmin koko kristillisdemokraattisen puolueen CDU:n varapuheenjohtajaksi.
Merkelin jälkeen saksalaisnaisten tie huipulle on ollut helpompi: tässä hän on yhdessä puoluetoverinsa, EU-komission puheenjohtajana 2019 aloittaneen Ursula von der Leyenin kanssa.

Vapaus vaati luopumista

Pastorin tytär ja tiedenainen, maltillinen ja nopeasti oppiva merkitsivät uskottavia lähtökohtia nopealle nousulle. Nopeasti kiintiöiden merkitys laimeni ja tie eteenpäin urkeni enemmän vain omilla ansioilla.
Mutta vapaus merkitsi farkuissa, villapaidoissa ja sandaaleissa viihtyvälle Angelalle – hänen äidinäitinsä oli lähettänyt hänelle koko nuoruuden ajan Hampurista vaatteita lännestä – luopumista siitä, mikä oli mukavaa ja vapautta.
Uskottava politikoiminen merkitsi pukeutumista univormuun, ei nuorisoliittolaisten sinisiin paitoihin: jakkupukuja, tiheitä kampaajakäyntejä ja hillittyjä käsilaukkuja.
Kolme vuosikymmentä sitten naispoliitikkojen tyyliä, jossa paitaröyhelö, rintarossi tai suuri rusetti oli persoonallisuuden ilmentämisen huippu, kutsuttiin eleettömäksi. Oli oltava määrätietoisena ja vaatimattomana huoran ja madonnan, hipin ja vampin välissä. Eleetön tyyli ei silti lannistanut kriitikoita, kukonpoikia eikä setämiehiä sen enempää kuin selkään puukottavia kanssasisariakaan.
Donald Trump haukkui Merkeliä Nato-politiikasta, ja Merkel puolusti naisia, joita Trump haukkui. Vaihtoehtoa välien ylläpitämiselle ei ole silloinkaan, kun se ei ole helppoa.
Heidän hämmästyksekseen Merkel klaarasi yhteistyön kristillisdemokraattien ja demarien välillä vaalivoittoon 2009 – ainoana liittokanslerina koskaan – ja vielä yhteishallituksen liberaalien kanssakin 2013, jonka jälkeen hän pysyi vallassa vielä toisenkin demarien ja konservatiivien yhteisen hallituskauden jälkeen 2017… tässä välissä oli syntynyt Die Mutti, äiti, kansakunnan kiistaton emohahmo.
Luterilainen vaatimattomuus, preussilainen järjestelmällisyys, kokoava asenne ja kristillinen empatia olivat sementoituneet kestäväksi suosioksi, joka sai kriitikot näyttämään räksyttäviltä rakeilta.
Saksa on ottanut kokonsa mukaisen paikan, ei enää sodan häviäjänä, vaan Euroopan kokoajana. Euroskeptikkojen Britannia, poliittisten kriisien Italia, hauras demokratia Espanja tai vapauden, veljeyden ja tasa-arvojen kotimaa Ranska – jatkuvien poliittisten korruptioskandaalien murentamana – eivät siihen kyenneet.
Pandemian iskiessä tutkijataustainen Merkel on jaksanut väsymättä valistaa ja ylläpitää saksalaisten luottamusta tieteeseen. Saksa selvisikin ensimmäisestä aallosta keväällä 2020 naapureitaan paremmin, mutta toinen aalto iski lujemmin maahan, jolla on yhdeksän rajanaapuria ja lähes 4 000 km maarajaa.

Mutti kertoo, miten homma hoidetaan oikein

Mutti ei ole ollut kuten yksikään edeltäjänsä liittokanslerina: ei puuskuttanut talouskasvua kuten Konrad Adenauer, ei syleillyt Itä-Eurooppaa kuten Willy Brandt eikä hurmannut kansalaisia kuten Helmut Kohl tai räätälöinyt työväen ja pääoman liittoa kuten Gerhard Schröder.
Mutti on taivuttanut kätensä eteen yhteen sormenpäistä, kuunnellut kärsivällisesti ja sitten kertonut mitä nyt tehdään niin, että se sekä on oikein että tuntuu oikealta.
Angela Merkel on jäänyt ilman lapsia ja käyttänyt leiviskänsä toisin: saksalaisista ja viime kädessä eurooppalaisista on tullut hänen lapsiaan tavalla, jota hän tuskin olisi voinut ikinä kuvitella.
Angela Merkelin protestanttinen nöyryys ja ahkeruus ovat olleet tunnusmerkkejä, joiden avulla taitava poliitikko on rakentanut Saksaa, Eurooppaa ja maailmaa uudelle vuosituhannelle. Vallan vuosien myötä tytöttely on vaihtunut arvonannoksi.
Jopa vastavoimaksi noussut Venäjän Vladimir Putin ei osaa olla kunnioittamatta Muttia, mikä on saanut hänet ajoittain näyttämään kolttosista kiinni jääneeltä pikkupojalta. Ja onhan heillä yhteistäkin: nuorena Merkel tutustui venäläisiin liftaamalla halki Etelä-Venäjän arojen, Putin Leningradin judosaleilla.
Kuudentoista vuoden aikana Saksa on johtanut Euroopan ulos finanssikriisistä, ulos Syyrian sodan laukaisemasta pakolaiskriisistä ja aloittanut toimet Euroopan johtamiseksi ulos tähänastisista kriiseistä suurimmasta, koronapandemiasta. Tähän ei yhdenkään valtiomiehen ole tarvinnut koskaan pystyä.
Yhä vähemmän kehdataan puhua hiustyyleistä, käsilaukuista, sukkahousuista ja huulipunasta. Tätä ei yksikään valtiomies olisi saanut aikaan.
Päivitetty 24.4. – Ilmestynyt 15.4.2021
Kommentoi »