Koiran klooni maksaa 50 000, hevosen 85 000 dollaria – Kokonainen poolojoukkue voi ratsastaa saman tamman klooneilla

The Atlanticin alkuperäisen, englanninkielisen jutun voit lukea tästä linkistä.

Kaksikymmentäseitsemän vuotta sitten Ty Lawrencea alkoi vainota lihakimpale. Hän oli nähnyt ruhon teurastamossa, kun hän teki tutkimusta jatko-opinnoissaan. Se näytti uhmaavan luonnon lakeja.

Parhaat, korkealaatuisimmat pihvit – kuvitellaan vaikkapa rasvajuovien kirjoma entrecôte – saadaan yleensä eläimistä, joiden kokonaislihantuotto on melko vaatimaton, koska lihalle maun antava rasva merkitsee tavallisesti ylimääräistä läskiä kaikkialla muualla.

Tällä eläimellä rasvaa oli valtavasti, mutta vain siellä, missä se olisi herkullista.

”Minun maailmassani”, Lawrence sanoi minulle, ”ihmiset sanoisivat, että se oli kaunis ruho. ”

Kun Lawrence katseli, kuinka liha pyöräytettiin laatuluokittajan arvioitavaksi, hänen mieleensä välähti ajatus: se pitäisi kloonata.

Teknologia oli olemassa. Pari vuotta aiemmin, vuonna 1996, Skotlannin Roslin-instituutin tutkijat olivat kloonanneet lammas Dollyn. Lawrencella ei ollut varoja eikä asemaa hankkeen toteuttamiseen, mutta hän ei voinut unohtaa tuota kaunista ruhoa ja hukattua mahdollisuutta tehdä lisää samanlaisia.

Vuonna 2010 Lawrence keräsi dataa toisessa teurastamossa, kun hän myöhään eräänä iltana näki kaksi ruhoa, jotka muistuttivat hänen vuosia aiemmin näkemäänsä poikkeusta. Lawrence – tuolloin jo eläintieteen professori West Texas A&M -yliopistossa – soitti välittömästi laitoksen johtajalle.

Kello oli melkein yksitoista illalla ja pomo heräsi puheluun, mutta Lawrence esitti silti ideansa: hän halusi tuoda loistavan pihvin takaisin maailmaan kloonaamalla nämä poikkeukselliset ruhot ja parittamalla kloonit keskenään.

”Ajattele projektiamme niin, että risteytämme ruhoja”, hän selitti minulle.

Muutamaa vuotta myöhemmin Lawrence tiimeineen muunsi kahdesta mainiosta naudanruhosta pakkaamossa irrotetut pikkuruiset lihakuutiot yhdeksi kloonatuksi sonniksi ja kolmeksi kloonatuksi hiehoksi.

Sonni astui hiehot ja Lawrence teurasti jälkeläiset lihan laadun arvioimiseksi. Liha oli yhtä erinomaista kuin alkuperäisissä ruhoissa. Seuraava sukupolvi oli vielä parempi – jopa karjanteollisuuden huippusonnien jälkeläisiä parempaa.

Karjatilalliset, jotka haluavat kopioida Lawrencen tulokset, ovat sen jälkeen ostaneet tuhansia spermalla täytettyjä siemennyspillejä hänen sonneiltaan. Yksi yritti jopa ostaa koko hänen sperma- ja eläinvarastonsa, mutta Lawrence kieltäytyi.

Kloonien jälkeläiset ja niiden jälkeläiset ovat puolestaan päätyneet osaksi elintarvikeketjua. ”Kloonien jälkeläisiä ovat syöneet, enpä tiedä varmaksi, ehkä kymmenet tuhannet tai sadat tuhannet ihmiset”, Lawrence arvioi.

Neljästä alkuperäisestä kloonista kaksi on kuollut vanhuuteen. Loput kaksi ovat yhä yliopiston tilalla – ”laiduntavat, juovat vettä, elävät parasta toista elämäänsä”, Lawrence kertoi.

Yhä useammat eläimet saavat samanlaisen uuden mahdollisuuden. Kloonaus on yleistynyt kolmen vuosikymmenen aikana siitä, kun Dolly-lammas todisti täysikasvuisen nisäkkään voivan syntyä uudelleen.