Ihminen ei kykene elämään jatkuvassa kiihtymyksen, aggression tai ahdistuksen tilassa

Eikö ihmiskunta opi menneisyyden virheistään mitään? Maailmaa jatkuvasti riivaavat sodat, ristiriidat ja synkät tulevaisuudennäkymät nostavat kerta toisensa jälkeen ikuisuuskysymyksen mieleen.

Vastaus on kuitenkin selvä: oppii kyllä. Ihmiskunta on oppinut tuhansia vuosia, ja tulee oppimaan. Oppimiselle on tällä vuosituhannella paremmat edellytykset kuin koskaan aikaisemmin sivilisaation historiassa. Vaikeus piilee siinä, että ihmiskunta ei koskaan ennen ole ollut tässä kehityksensä vaiheessa – eikä ole voinutkaan olla, sillä koskaan ennen ihmisellä ei ole ollut käytössään nykyisiä teknisiä apuvälineitä.

Uuden teknologian käyttö on aina vaatinut kärsivällistä harjoittelua yrityksen ja erehdyksen ikiaikaisella menetelmällä, ja aina harjoittelu on johtanut parempaan osaamiseen ja ymmärrykseen.

Mikään ihmisten keskeinen yhteistoiminta ei voi perustua jatkuvaan vastakkainasettelujen ja riitojen lietsontaan.

Vuosituhannen vaihteen jälkeen ihmiskunta on opetellut elämään kommunikaation vallankumouksen jälkeisellä aikakaudella. Sähköiset viestintävälineet ja keskustelualustat ovat lyhyessä ajassa siirtäneet valtaosan ihmisten keskeistä vuorovaikutuksesta viranomaisvalvonnan piiristä käyttäjien omaan valvontaan. Jokainen meistä on oman mediansa vastaava päätoimittaja. Ei ole suuri yllätys, että siinä vallankumouksessa on itse kullakin vielä melko tavalla harjoittelemista.

Mutta harjoittelun tuloksia alkaa jo olla nähtävissä. Mikään ihmisten keskeinen yhteistoiminta ei voi perustua jatkuvaan vastakkainasettelujen ja riitojen lietsontaan. Ennen pitkää riidankylväjät joko suostuvat noudattamaan yhteisiä sääntöjä, tai heidät suljetaan keskustelun ulkopuolelle. Näin asia on aina ollut ennen, ja näin asia tulee olemaan myös sähköisen keskustelun aikakaudella.

Ihminen ei kykene elämään jatkuvassa kiihtymyksen, aggression tai ahdistuksen tilassa. Ihminen pyrkii ennemmin tai myöhemmin pois siitä mielenmaisemasta.

Elämme nyt tätä vaihetta: se, että on mahdollista ladata julkisesti nähtäville mitä tahansa sisältöä ja millaisia tunnereaktioita hyvänsä, ei tarkoita, että meidän pitäisi välttämättä niin tehdä. Opimme hallitsemaan uusia vuorovaikutuksen mahdollisuuksia ja käyttäytymistämme.

Ihmiskunta oppii, mutta ihmiskunnan oppiminen myös edellyttää oppimista jokaiselta. Näinä aikoina oppiminen ei ole ollut kovin korkeissa kantimissa. Meneillään oleva valtakunnallinen sivistyksen teemavuosi ei juuri ole noussut otsikoihin. Kuitenkin oppiminen on ihmiskunnan tulevaisuuden ydin.

Lähivuosikymmeninä ihmiskunta tulee oppimaan muun muassa, mikä on paras mahdollinen tapa järjestää yhteisöllisyyden ja yrittämisen välinen suhde, miten aineellinen kulutus sopeutetaan planeetan kantokykyyn ja viime kädessä, miten maapallon kaikkien asukkaiden ääni saadaan kuuluviin näitä tulevaisuuden kannalta olennaisia kysymyksiä ratkaistaessa.

Ihmiskunnan kehitys ei koskaan saavu pääteasemalle. Huominen tuo eteen uusia kohtalonkysymyksiä. Oppiminen, opiksi ottaminen jatkuu.