Emerituspäätoimittaja Eero Saurin muistelmat kertovat ajasta, kun Apu palasi kansakunnan kaapin päälle
Politiikan toimittaja Unto Hämäläinen luki Avun entisen päätoimittajan Eero Saurin muistelmat.
Avun toimittaja Eero Sauri teki elämänsä jutun vuonna 1964.
Kaikki tähdet olivat kohdallaan: oli karkausvuosi ja lehti ilmestyi karkauspäivänä 29. helmikuuta. Tietysti juuri siihen numeroon tarvittiin juttu naimaikäisistä nuorista naisista.
Kolmen laulajatähden, Vieno Kekkosen, Laila Kinnusen ja Pirkko Mannolan, haastattelu koitui kohtalokkaaksi toimittaja Saurille.
Hän rakastui Vieno Kekkoseen, ja toimen mies kun oli, ei suotta aikaillut.
Heinäkuun ensimmäisenä vietettiin häät – vähän yli neljän kuukauden kuluttua ensitapaamisesta ja kahden kuukauden kihloissa olon jälkeen, Sauri kirjoittaa uudessa muistelmakirjassaan Apumiehenä ja Sanomarenkinä (Atrain & Nord) ja lisää vielä herkän lauseen:
Tämä rakkaus oli ylenpalttinen.
Ikiainainen rakkaus
Lauseeseen on lupa uskoa, sillä Vieno Kekkonen ja Eero Sauri ovat yhä yksissä leivissä ja 57 vuotta kestänyt rakkaus roihuaa.
Vieno Kekkosen hienon taiteilijauran me tunnemme, mutta Eero Sauri on tehnyt työnsä vähän sivummalla toimittajana ja päätoimittajana sekä suurten lehtitalojen johtotehtävissä.
Hänen muistelmiensa kaari on hirmuisen pitkä, viisikymmentä vuotta. Hän aloitti 13-vuotiaana lehtiasiamiehenä vuonna 1951 ja jäi eläkkeelle vuosituhannen alussa.
Koko ajan sattui ja tapahtui.
Uran huippuhetki osui kohdalle jo 29-vuotiaana, jolloin Eero Sauri oli tämän lehden toimituspäällikkö.
Hänelle annettiin vaativin tehtävä, mitä lehdentekijä voi saada: Pelasta lehti!
Apu oli muutamassa vuodessa menettänyt levikistään yli kolmanneksen, satatuhatta tilaajaa ja irtonumeron ostajaa.
Apu ei enää elänyt ajassa, 1960-luvulla Suomi rytisi.
Muutettiin maalta kaupunkeihin ja taajamiin sekä Ruotsiin.
Suuret ikäluokat aikuistuivat ja vaativat kiivaasti osaansa. Televisio vei lukuaikaa perinteisiltä aikakauslehdiltä.
Tamperelaisen kustantajan Urpo Lahtisen Hymy vainusi parhaiten ajan levottoman hengen ja nousi levikissä perinteisten aikakauslehtien Avun ja Seuran ohi.
Apu tavoitti uudestaan ajan hengen
Eero Sauri teki vuoden päivät kahta vuoroa. Päivisin hän johti Avun toimitusta. Iltaisin, öisin ja viikonloppuisin hän suunnitteli toista lehteä, Uutta Apua.
Elokuun 23. päivänä vuonna 1968 iskettiin.
Ensimmäisen Uuden Avun kansijutuksi saatiin näyttelijä Kristiina Halkola vauvansa kanssa. Lehti kastettiin Mammutiksi: sitä painettiin 1,5 miljoonaa kappaletta ja se jaettiin jokaiseen suomenkieliseen talouteen, Sauri kirjoittaa.
Eikä tässä ollut vielä kaikki. Kaupunkien mainostornit liisteröitiin Uuden Avun julisteilla, televisiossa oli mainoskampanja ja myös sanomalehdissä ilmoiteltiin erittäin laajasti.
Viidessä vuodessa Apu sai takaisin ne satatuhatta tilaajaa ja irtonumeron ostajaa, jotka lehti oli edellisellä vuosikymmenellä menettänyt.
Toimitus tavoitti uudestaan ajan hengen. Varsovan liiton panssarit vyöryivät Prahaan 21. elokuuta 1968.
Suomalaiset säikähtivät ja janosivat tietoa, mitä tapahtui.
Pääsimme näyttämään sekä kilpailijoille että lukijoillemme, mitä tarkoitamme ajankohtaisella nopealla uutislehdellä, Sauri muistelee.
Irtonumerot ja tilaukset menivät kaupaksi. Levikki lähti nousuun, ja Eero Sauri sai menestyksestä osansa. Hänet nimitettiin keväällä 1969 Avun päätoimittajaksi.
Viidessä vuodessa Apu sai takaisin ne satatuhatta tilaajaa ja irtonumeron ostajaa, jotka lehti oli edellisellä vuosikymmenellä menettänyt. Lehti oli pelastettu – ja pystyi tasapäisesti kilpailemaan Seuran kanssa.
Kaksintaistelu 1970–80-lukujen ykköspaikasta
Halki 1970-luvun ja 1980-luvun Apu ja Seura kisasivat ykköspaikasta. Ottelua seurasi koko lukeva kansa. Kysymys ei ollut vain päälehtien vaan myös lehtitalojen kilpailusta.
Avun kustantaja Apu-yhtiö nousi Seuran kustantajan Yhtyneiden Kuvalehtien rinnalle ja ohi, kun yhtiö osti muun muassa Eevan, Kauneuden ja terveyden, Koti-Postin, Uuden Maailman ja Katson.
Olimme ehdottomasti Suomen suurin aikakauslehdenkustantaja, Sauri kehaisee.
Myöhemmin Eero Sauri nimitettiin A-lehtien varatoimitusjohtajaksi.
1980-luvun puolessa välissä Eero Sauri joutui kuitenkin yhtiössä sivuraiteelle ja siirtyi Sanoma Osakeyhtiön johtotehtäviin.
Eero Sauri toimi Julkisen sanan neuvoston jäsenenä ja varapuheenjohtajana 1972–1974 ja oli mukana perustamassa Aikakauslehtien Päätoimittajat ry:tä.
Eläkkeellä tie vei vielä ruotsalaisten kustannustalojen neuvonantaja- ja hallitustehtäviin sekä suomalaisen metsäalan kustantamistehtäviin.
Muuallakin Eero Sauri teki kelpo uran, mutta kirjan perusteella uskallan silti väittää: Saurin sydän jäi Apuun.
- A-lehdet kustantaa Apu-lehteä.
