Kun rooliin kaivataan pahista tai rikollista, monesti lopputuloksessa nähdään palkittu näyttelijä Eero Aho. Intensiivisesti hahmoihinsa paneutuva Aho ei ole mikään helpoin unikaveri.

Olet kuusivuotiaana sanonut ensimmäisen kerran, että sinusta tulee isona näyttelijä. Miksi olet näyttelijä?

Kai se lähtee jostain hyväksynnästä pohjimmiltaan, hyvin narsistinen perimmäinen syy. Että ihmiset pitäisivät sinusta. Jos tulee työnsä kautta hyväksytyksi, se on tietty kiva asia. Näytteleminen varsinkin näyttämöllä on usein oman häpeäkynnyksensä ylittämistä. Tarve tulla hyväksytyksi ja nähdyksi on voimakkaampi kuin häpeä.

Olen hirveän onnellisessa asemassa, että harrastuksesta on tullut ammatti. Se mistä olen haaveillut pikkupojasta lähtien on toteutunut. En edes muista mistä sain alun perin idean päähäni. Veikkaan, että Suomi-leffoilla oli Tauno Paloineen vaikutusta asiaan. Niitä näytettiin tosi paljon televisiossa.

Minulla on myös ollut varsin aktiiviset vanhemmat ja isovanhemmat, jotka veivät minua paljon teatteriin ihan pienestä pitäen. Äitini ja isoisäni harrastivat myös näyttelemistä. Minuakin tuupattiin lääkärin tai lakimiehen ammatin suuntaan, mutta pidin itsekkäästi pääni.

Näyttelet toukokuussa Savoy-teatterissa Yasmina Rezan näytelmässä Taide, joka on moderni klassikko, tarkkanäköisen älykäs ja viihdyttävä komediallinen draama miesten välisestä ystävyydestä, taiteesta ja taidepuheesta. Millaista on suomalaisten miesten ystävyys?

Tämä on ranskalaisen naiskirjailijan näkemys miesten ystävyydestä, joka kallistuu komedian puolelle tarkkanäköisyytensä vuoksi – miten turhamaisesti miehet käyttäytyvät. Minulla on muutamia tärkeitä, pitkiä ystävyyssuhteita miesten kanssa ja töiden kautta tutustun myös säännöllisesti uusiin ihmisiin.

Harvoin tässä iässä tosin saa enää niin hyviä ystäviä, joista tulisi kovin läheisiä.

Minua voi halata ja minulle voi soittaa, ystäväpiirissäni ei ole perinteisen jäykkiä suomalaisia miehiä paljoakaan. Paljon riippuu siitä, millainen on ollut kotona miehen malli, meillä se on aina ollut hyvin avoin ja puhuva.

Lue myös: Taide Savoy-teatterissa: Näytelmä ystävyydestä ja taiteesta pitää otteessaan

Olet urasi aikana saanut tehdä usein sellaisia rooleja, joita näyttelijät kuvailevat kaikkein kiinnostavimmiksi: pahoja ihmisiä, rikollisia ja jopa psykopaatteja. Mikä sellaisissa rooleissa on raskainta?

Olen toitottanut tätä, mitä Esko Salminen on joskus minulle sanonut, että kun tiettyä kohtaa aivoissa painaa kuukauden verran, se jättää jälkensä jollain lailla. Onhan se raskasta kaivaa itsestään koko ajan jotain ultimaattista pahuutta. Sen prosessin aikana et ole aurinkoisimmillasi. Kun esitykset alkavat, eletään enää se hetki näyttämöllä.

Sillä tavalla roolit vaikuttavat harjoitteluvaiheessa, että puhun unissani paljon ja huudan myös kovaa. Alitajunta prosessoi, että olet jossain eri maailmassa koko ajan.

Kun Koskista kuvattiin, olen pidättänyt Teresa-vaimoani ranteista sängyssä, koska hän on yrittänyt muka hyökätä tai viedä jotain. Siihen hirveää huutamista päälle. Öisin valitettavasti saattaa olla meno päällä eikä sitä oikein pysty hallitsemaan. Onneksi tämä loppuu heti kun projekti päättyy.

Hyvä tapa nollata aivoja on myös urheilu, käydä punttisalilla ja viettää aikaa perheen kanssa. Se maadoittaa nopeasti.

Koskinen-poliisisarja on noussut Suomen suosituimpien joukkoon. Ennen sitä et tehnyt pitkään aikaan televisiosarjoja. Millä tavalla se on vaikuttanut elämääsi?

Kyllä se tunnistamista on lisännyt etenkin Tampereen seudulla, missä sarjaa kuvataan. Kadulla pitää jo laittaa lippistä päähän. Helsingissä saa onneksi olla rauhassa, kukaan ei tule häiritsemään paitsi hirveässä jurrissa.

Roolia varten opettelin aseen käyttöä ja liikkumista esimerkiksi rikospaikalla Poliisiammattikorkeakoulussa. Vielä hienompaa oli oppia poliisin psykologiaa, saimme opetusta entiseltä rikospoliisilta millaisia tunnetiloja tulee kun esimerkiksi löytää kuolleita ihmisiä. On normaalia saada vaikkapa hysteerinen naurukohtaus jonkin hirvittävän tapahtuman jälkeen. Ne ovat näyttelijälle hyviä työkaluja.

Ja teitä yhdistää Koskisen kanssa ainakin työnarkomania?

Varsinkin kun kaikki teatteriesitykset siirtyivät koronan jälkeen tälle samalle vuodelle, tunnistan todellakin työnarkomaanin itsessäni. Minulla ei ole mitään vapaapäiviä, vappupäivä taisi olla ainut. Seuraava taitaa olla kesäkuun puolessavälissä. En jaksakaan aina painaa, mutta mennään sitten vaikka tunti kerrallaan.

Teet mieluusti omat stunttisi. Miten palaudut fyysisesti raskaista päivistä?

Niitä on kiva tehdä, mutta totta kai vanheneminen näkyy kropassa, vaikka kuinka treenaisi tai kävisi urheilemassa. Palautumiskyky heikkenee koko ajan kun vuosia tulee lisää. Tunnet sen joka aamu kun nouset sängystä ylös, että nyt on tehty töitä aika paljon.

Ärsyttää, että palautuminen ei ole yhtä nopeaa kuin nuorempana, mutta se on vain realismia. Jos ei aamulla satu johonkin, on kuollut. Sitten ainakin tietää olevansa elossa.

Onko näytteleminen helpompaa mitä vanhemmaksi tulee?

Ainakin siinä mielessä, että ei ole enää näyttämisen pakkoa. Toki roolin rakentaminen alusta on aina yhtä hankalaa tai helppoa, oli takana vuosia kuinka paljon tahansa. Ehkä näytteleminen on helpompaa kun ei tarvitse todistaa mitään. Silloin syntyy enemmän asioita.

Et pelkää juuri mitään, paitsi ilmastonmuutosta. Miten se näkyy arjessasi?

Hankin juuri ladattavan hybridiauton, joten siitä tuli vähän parempi omatunto. Eihän se hyvältä tunnu, millaista maapalloa tässä jälkipolville jätetään. Minusta on järisyttävää, että päättäjät eivät halua sitoutua mihinkään konkreettiseen. Se on uskomattoman typerää. Toivon, että täällä olisi meidänkin jälkeemme metsää ja luontoa.

Yksilöä on helppo syyllistää syömään vähemmän lihaa tai välttämään lentämistä, mutta oikeasti tarvitaan isoja tekoja yrityksiltä, kaupungeilta ja valtioilta. Jos isojen toimijoiden toimintatapoja ei saada muutettua, se on ihan paskan sama, syönkö minä jauhelihaa kolme kertaa vai kerran viikossa.

Kerro jokin salaisuutesi.

Olen auton ratissa hyvin raivopäinen. Menetän hermoni toisten ihmisten ajovirheistä ja hitaudesta. Liikennevaloissa ei hidastella! Tämän tunnistavat kaikki lapseni.