Olen työskennellyt Taffelilla, ensin Chips Oy:n ja myöhemmin Orklan alla, vuodesta 1998. Siirryin tuotekehitykseen vuonna 2008. Olen puhunut vanhempien kollegoideni kanssa asiasta, mutta emme tiedä, kuka varsinaisesti keksi tuotteen. Yhdysvallat on snacks-tuotteiden suurmaa, ja sieltä useimmat ideat lähtevät. Sen tiedän, että Suomen markkinoille dippi­jauheet lanseerattiin 1990-luvun alussa. Alkuperäiset kolme makua olivat valkosipuli, barbecue ja taco. Kaikki kolme ovat yhä tuotannossa.

Dipissä on hyvä olla mukana jokin maitotuote. Se tuo täyteläisyyttä, joka vahvistaa muita makukomponentteja. Nykyisin on paljon vaihtoehtoja, ranskankermaa ja erilaisia kauratuotteita, mutta toistaiseksi olemme pysyneet kermaviilissä. Se on hieman kevyempää kuin ranskankerma, vähän vähemmän rasvaista. Mutta kun kermaviiliä sekoittaa liikaa, siitä tulee ohutta ja vetistä. Siksi dippijauheisiin lisätään tärkkelystä, se auttaa viskositeetin kanssa. Sillä saadaan dippeihin niiden ainutlaatuinen tekstuuri.

Sanoisin, että ne ovat suomalainen ja ruotsalainen juttu. Kollegani Tanskassa, Norjassa ja Latviassa sanovat, etteivät dipit ole kovinkaan suosittuja niissä maissa. En ole nähnyt dippijauheita muualla Euroopassa, ainakaan sellaista valikoimaa kuin suomalaisissa supermarketeissa. Ehkä niitä on, mutta en ole törmännyt niihin.

Se onkin kinkkinen kysymys. Minulla ei ole siitä aavistustakaan. Sen voin sanoa, että suosituimmat maut ovat ranch, american ja sweet chili -dipit.

Seuraamme trendejä. Mikä on suosittua ja mistä on tulossa suosittua, ei ainoastaan snacks-tuotteissa vaan ruoassa ylipäätään. Seuraamme lehtiä, mediaa ja ravintoloita, mutta saamme ideoita myös kumppaneiltamme, kuten mausteiden toimittajilta. Varastamme myös ilomielin muiden Orkla­-maiden tuotekehitystiimeiltä. Jälkimmäisen kohdalla tarvitaan tosin pientä säätöä paikallisiin makuihin. Esimerkiksi suolan määrä vaihtelee eri maissa. Norjassa ja Tanskassa käytetään eniten suolaa, seuraavaksi eniten Ruotsissa ja Latviassa. Suomalaiset eivät pidä niin suolaisesta. Mutta yleisesti ottaen olemme vähentäneet suolaa kaikilla markkinoillamme.

Joskus keksin hassuja ideoita omasta päästäni. Chili-mangodipin keksin, kun laitoin kotona ruokaa. Paistoin kanaa perunoiden ja kasvisten kanssa, ja tarvitsin sille kastikkeen. Jääkapista löytyi ranskankermaa ja mangochutneyta. Sekoitin niitä keskenään ja se maistui mahtavalle. Vein sekoituksen töihin ja ehdotin sitä tuote­kehitystiimille.

Käytännössä annamme ideamme mauste­toimittajille, jotka tekevät sekoitukset meille maisteltaviksi ja arvioitaviksi. En yleensä itse työskentele yksittäisten makukomponenttien kanssa.

Snacks-tuotteissa maku on edelleen tärkein tekijä. Meillä on joitain vähärasvaisia tuotteita. Tutkimustemme mukaan kuluttajat pitävät rasvan määrää tärkeänä. Totta kai monet haluavat vähäsokerisia, vähäsuolaisia ja vähärasvaisia tuotteita, mutta missä sitten on maku? Kun kuluttaja perjantaina töiden jälkeen seisoo sipsihyllyn edessä, hän tietää, mitä hakee. Tietysti on hyvä, että tarjolla on erilaisia vaihtoehtoja, mutta snacks-tuotteiden tarkoitus on pääasiassa herkuttelu.

Useimmat ihmiset haluavat mahdollisimman paljon dippiä. Poimutettu sipsi on silloin paras, mieluiten syvillä urilla. Tai ehkä kauhan mallinen sipsi, sellaisiinkin joskus törmää. Useimmiten dippi ajatellaan tavallisten suolattujen sipsien yhteyteen, mutta kuluttajat dippaavat niihin melkein mitä tahansa, maustettuja sipsejä, juustonaksuja, linssisipsejä. Niistä voi löytää jännittäviä uusia makuyhdistelmiä. Testauksessa käytämme ensin tavallisia suolattuja sipsejä, jotta perunan ja dipin yhdistelmä saadaan esiin. Mutta testaamme myös erilaisia leikkauksia, poimutettuja ja sileitä. Joskus maustettujen sipsien muoto muuttaa makua leikkauksen mukaan. Se oli itselleni yllätys, kun aloin työskennellä tuote­kehityksessä.

Sweet chili, sekä sipseissä että dippinä. Meillä oli aikaisemmin tuote nimeltä Diner, jonka mausteina oli suolakurkku ja majoneesi, mutta sitä ei enää ole markkinoilla. Pidin siitä kovasti.

Olen yrittänyt lopettaa sokerin käytön kahvissa, mutta se on kovin vaikeaa, harmi kyllä. Olen vähentänyt sokeria selvästi, mutta laitan vieläkin kahviin pikkuisen sokeria ja maitoa. Samalla tavalla olen tehnyt siitä lähtien kun kuusivuotiaana aloitin kahvinjuonnin.