40 vuotta sitten nuoret tytöt liftasivat Neumannin vuoksi Poriin – Vanhoista muistoista kaikuu luottamus ja välittäminen

Avun tuoreen artikkelin Dingo-yhtyeestä kirjoittanut Hanna Leivonniemi oli 1980-luvun puolivälissä pori­lainen varhaisteini. Porilaisuudesta on tuskin kellekään ollut yhtä suurta hyötyä kuin tuolloin. Valta­kunnan suosituin yhtye Dingo oli sieltä, ja siksi yhtyettä ja sen laulusolistia Neumannia kiivaasti ihaillut Leivonniemi saattoi viettää päiväkausia laulajan kodin lähellä nähdäkseen tämän edes vilaukselta.

Leivonniemi ei ollut ainoa. Artikkelissaan Dingo-huumasta hän kirjoittaa, että ihailijoita tuli kauempaakin. Itselleni jäi erityisesti mieleen tämä: joskus fanityttöjä oli tullut liftaamalla Helsingistä asti ja Leivonniemi teki heille kotonaan voileipiä.

Edellinen ei liity Dingoon vaan siihen muutokseen, joka neljässäkymmenessä vuodessa on tapahtunut. Tuskin kukaan enää liftaisi satojen kilometrien päähän, teini-ikäinen varsinkaan. Kukaan ei enää tekisi sielunsiskoille voileipiä, sillä nämä olisivat jo ostaneet eväänsä paistopisteiltä.

Kuviossa on toinenkin puoli. Liftaajat ovat saaneet kotoa luvan. On luotettu. On luotettu lapseen ja siihen, että mitään ei käy, kyllä se pärjää. On ollut pakkokin luottaa, sillä kaiken muun lisäksi puuha tapahtui kauan ennen kännyköiden yleistymistä.

Olemme Avussa keskittyneet näin vuodenvaiheessta vuoteen 1986, josta on tullut nyt kuluneeksi 40 vuotta. Samalla on keskitytty osaltaan juuri luottamukseen. Sille oli siihen aikaan hyvät eväät: hyvinvointivaltio ja talous porskuttivat, omakotitaloja nousi toinen toisensa viereen ja lama oli vielä vuosien päässä. Oli kaikki syy uskoa ja luottaa. Jopa senkin jälkeen, mitä Ukrainassa 1986 huhtikuun lopulla tapahtui. Siitä kertoo tämä toimittaja Sammeli Heikkisen artikkeli.