Mondo

Clarissa Jäärni on Helsingin Priscilla-musikaalin kuningatar, joka tuo transtähden rooliin omaa elämänkokemustaan

Clarissa Jäärni on Helsingin Priscilla-musikaalin kuningatar, joka tuo transtähden rooliin omaa elämänkokemustaan
Clarissa Jäärnin koko elämä meni taannoin uusiksi sukupuolenkorjauksen prosessissa. Siinä häntä ovat auttaneet matkat ja asuminen muissa maissa.
Julkaistu: 17.8.2022

Jo lapsena Clarissa Jäärni rakasti karkailla omiin oloihinsa. Asuessaan teininä Lappeenrannassa hänellä oli tapana lavastaa vuoteeseen nukkuja, jota hän kutsuu kylmä­kalleksi, ja karata ikkunasta lähimetsiin.

”Vanhemmat olivat ihmeissään, kun minä vain lähdin että morjens!” Jäärni kertoo nauraen. ”Olin pitkästynyt, ja vapauden kaipuu pisti seikkailemaan vaikka kaupunkiin tai serkun luo. En koskaan ehtinyt palata kotiin, ennen kuin pako huomattiin.”

Juuri nyt Jäärni ei tosin ole karkaamassa mihinkään, sillä hän esittää yhtä pääosaa Helsingin Kaupunginteatterissa elokuun lopulla ensi-iltaan tulevassa musikaalikomediassa Priscilla, aavikon kuningatar. Se perustuu vuoden 1994 elokuvaan, jossa kolme drag-kuningatarta lähtee esiintymään Australian takamaille. ­Transnaisena Jäärni istuu luontevasti transsukupuolisen Bernadetten rooliin, jota leffassa tosin esitti brittiläinen näyttelijämies Terence Stamp.

”Rakastin elokuvaa jo 1990-luvulla, jolloin isäni kanssa vuokrasimme sen Lappeenrannan Ratakadun Kesoililta”, Jäärni kertoo. ”Pidin komedioista, ja Priscilla-leffassa oli hyvää huumoria. Myös show-tyyli oli minulle jo tuolloin esiteininä tuttu, sillä hoitotätini oli laulaja ja hänen luonaan syöksyin aina vaatekaapille.”

Tuohon aikaan ei vielä käyty keskustelua siitä, olisiko transihmistä esittämään ollut paras palkata trans­taustainen näyttelijä, ja Terence Stamp sai roolityöstään laajalti kiitosta. Myös Jäärni pitää Stampin suoritusta olosuhteisiin nähden hyvänä, vaikka hänen mukaansa nyt toimittaisiin toisin.

Priscilla-musikaali on vauhdikkaasti pop-hitteihin pohjaavaa viihdettä, jossa on mukana myös suvaitsevaisuuden sanomaa. Clarissa Jäärni kuvassa ylhäällä keskellä. (Kuva Robert Seger / Helsingin Kaupunginteatteri)

Priscilla-musikaali on pop-hitteihin pohjaavaa viihde­teatteria, ja samalla se kuuluu kansainväliseen kulttuurin aaltoon, jossa nousee esiin vähemmistö. Kun homojen ja lesbojen asema on parantunut useissa maissa viime vuosikymmeninä, nyt keskustelun ja huomion aiheena ovat sukupuolivähemmistöt.

”Lapsena ajattelin, että olen samanlainen tyttö kuin muutkin”, 39-vuotias Jäärni kertoo. ”Kaikki oli aika helppoa, kunnes muut ihmiset alkoivat käyttäytyä omituisesti – ikään kuin olisin jotenkin vääränlainen.Vasta noin parikymppisenä osasin pukea itselleni sanoiksi sen, että olen todella syntynyt naiseksi. Meni silti melkein kymmenen vuotta, ennen kuin uskalsin lähteä korjaushoitoihin.”

Muutosta enteilivät vuodet, jolloin Jäärni esiintyi drag-­artistina. Vuonna 2008 hän voitti Suomen Miss Drag Queen -kilpailun. Nyt Jäärni pohtii, että drag show oli hänelle tärkeää, koska se tarjosi varaventtiilin omaan sukupuoleen. Kun hän aloitti sukupuolenkorjauksen, drag-keikat jäivät.

Korjausprosessi vei Jäärnin myös Berliiniin, jonne hän muutti vuonna 2014. Takana oli hyvin rankka talvi, ja hänen veljensä oli kuollut edellisenä syksynä. Jäärni oli aloittanut hormonihoidot, ja kun hän oli kertonut elämän­muutoksestaan maskeeraus- ja stailauspalvelunsa asiak­kaille, nämä olivat alkaneet vähin äänin kadota. Hoitojen takia Jäärni myös koki tulleensa ikään kuin toiseen murros­ikään, jolloin omien tunteiden hallinta oli vaikeaa.

”Käytännössä menetin silloin kaiken, mitä olin siihen mennessä elämässäni rakentanut”, Jäärni kertoo. ”Jälkeenpäin olen ollut kuitenkin kiitollinen, sillä ehkä oli tarpeen, että vanha elämä paloi tuhkaksi. Aloitin samoihin aikoihin toimittajaopinnot. Silloin vaihtui kerralla nimi, ammatti, passi, vaatekaappi, henkilötunnus ja kotimaa.”

Kun vielä keväällä 2014 itävaltalainen, parrakas drag-­artisti Conchita Wurst voitti Euroviisut näyttävästi laulamalla, että nousee tuhkasta kuin feenikslintu, Jäärnin oli helppo samastua siihen tunteeseen.

Hän valitsi Berliinin uudeksi kotikaupungikseen osin siksi, että löysi sieltä työtä hiusmuotoilijana. Berliiniin saattoi mennä yhtä helposti kuin Tampereelle, Jäärni kertoo: sinne on nopea lentää, ja käytännön asiat toimivat Berliinissä ­Pohjois-Euroopan tyyliin. Sitä hän osasi arvostaa elettyään aikaisemmin Espanjassa. Jokaisen suomalaisen kannattaisi asua jonkin aikaa Espanjassa vain arvostaakseen sitä, miten helppoa Suomessa on elää, Jäärni toteaa.

”Berliini on vähän kuin renttu, johon kaikki naiset rakastuvat”, Jäärni sanoo. ”Tekee mieli jeesailla ja paikkailla sitä, kun se on niin karismaattinen mutta silti vähän ressukka. Se on rujo ja rikkinäinen kaupunki, jossa on helppo olla, koska se on myös hyvin queer ja liberaali paikka, jossa ihmiset ovat sallivia.”

Mukaansa Jäärni otti jackrussellinterrierinsä Junon, jonka iloksi Berliini osoittautui myös hyväksi koirakaupungiksi. Hasenheiden koirapuistossa Jäärniä ilahdutti omistajien tapa kutsua kohteliaasti lemmikkejään: komm hier bitte.

Koiran kanssa on mukava myös lenkkeillä Kreuzköllnin kanavavarsilla tai mennä Tiergarteniin, vanhaan metsästyspuistoon. Sisämaakaupungin tukahduttavia kesähelteitä pääsee pakoon myös Grünewaldin isossa metsässä.

Clarissa Jäärni on työskennellyt maskeeraajana ja hiusmuotoilijana sekä tehnyt ­toimittajan töitä Ylelle. Hän esiintyy Helsingissä Priscilla-musikaalin yhdessä pääroolissa.

Kaiken aikaa Berliinissä ovat ympärillä rikkaan ja myrskyisän historian kerrokset, joista Jäärni on kiinnostunut.

”Jos menen uuteen paikkaan, ennen sitä opiskelen alueen historian”, hän kertoo. ”Täytyy tietää, millaisen prosessin kaupunki on käynyt läpi päätyäkseen nykyhetkeen, ja sitten on hauska bongata niihin vaiheisiin liittyviä asioita.”

Poikkeuksellisen historiansa – harvaa kaupunkia on jaettu vuosikymmeniksi eri valtioiden kesken – takia Berliini on Jäärnin mukaan kuin kaksi eri kaupunkia. Kun hän asui trendikkäässä Neuköllnissä Hermannplatzilla, läheisellä hyvin vanhalla metroasemalla pyöri kuvausautoja ja valonheittimiä. Selvisi, että siellä kuvattiin Babylon Berlin -tv-sarjaa. Jäärni asui myös jonkin aikaa Saksan kalleimpiin alueisiin kuuluvassa Dahlemissa, mutta siellä ihmiset olivat niin kireitä, että hänen tuli ikävä rönttöistä ja rentoa itää.

Berliinissä Jäärni myös juhli paljon. Klubien mekka kaupungissa on Berghain, mutta tavallisen matkailijan on vaikea päästä sinne sisään.

”Siinä auttaa, jos on transtaustainen nainen”, Jäärni kertoo nauraen. ”Kaikkialla muualla meitä syrjitään, mutta sinne pääsin heti, kun käytin ovella vanhaa, matalampaa ääntäni.”

Berghainissa Jäärni tapasi myös Lana Wachowskin, joka on Lilly-siskonsa kanssa ohjannut Matrix-elokuvia. Amerikkalaiset ohjaajasisarukset ovat transyhteisön kuuluisuuksia.

”Olen tehnyt töitä julkkisten kanssa ja osaan antaa heidän bailata rauhassa, mutta silloin oli pakko mennä skoolaamaan Lanan kanssa. Se oli minun ultimate fan girl -hetkeni.”

Berghain on niin intensiivinen paikka, että Jäärni jaksaa mennä sinne vain kerran tai kaksi kesässä. Mutta onneksi on paljon muitakin hyviä klubeja: Sisyphos, Salon zur ­Wilden Renate, KitKatClub, Kater Blau…

Jäärni on matkaillut monissa paikoissa, joissa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat paikallisille arkinen asia. Vaikkapa Thaimaassa transnaiset voivat olla maa­seudun kylissä osa asukaskuntaa siinä missä muutkin.

Ikäviäkin reaktioita transihminen saattaa joutua kohtaamaan. Jäärnille niin on käynyt esimerkiksi liberaalissa ja värikkäässä Barcelonassakin, kun Espanja oli kokenut pankki­kriisin, mikä lisäsi varastelua ja levottomuuksia.

”Kerran lähellä La Ramblaa yksi liimapäämies käyttäytyi niin uhkaavasti, että alueen ilotytöt pelastivat minut. He saartoivat tyypin ja viittilöivät minulle, että lähde menemään.”

Kun korona väistyy ja työ antaa tilaa, Jäärni aikoo täyttää tyhjiä kohtia matkailukartallaan. Käymättä ovat vielä muun muassa Italia, Etelä-Amerikka sekä lähes koko Afrikka.

”Rakastan yksin matkustamista”, hän sanoo. ”Siitä tulee samanlainen vapauden tunne kuin lapsena, kun karkasin ikkunasta. Kukaan muu ei tiedä missä olen ja mitä teen. Voin tehdä päätöksiä hetkessä. Yksin on myös helpompaa tutustua uusiin ihmisiin. Vaikka sitä on vaikea myöntää itselleen, olen pohjimmiltani erakkoluonne.”

Kommentoi »