Citroën Traction Avant Cabriolet rähisee, korisee, jytisee ja paukkuu – Hymy nousee väkisinkin huulille

Traction Avant, ”Etuvetoinen”, yksi aikansa edistyksellisimmistä autoista. André Citroënin vision tuotos, joka tuli myyntiin vuonna 1934 ollen ensimmäinen laajempaan sarjatuotantoon ehtinyt etuvetoinen auto. Valmistumisensa alkutaipaleella ja 1,3-litraisella moottorilla hieman alitehoinen, mutta silti laite, joka nosti Citroënin ihmeauton nimen kaikkien huulille. Moni jopa luulee Traction Avantia auton oikeaksi mallinimeksi.

Rakenteiltaan modernin auton ajo-ominaisuudet keräsivät nopeasti kehuja. Etuveto ja alhainen painopiste tekivät kulusta tasapainoisempaa kuin takavetojen kohdalla; kaarteisiin pystyi ajamaan vauhdikkaammin. Pieni alimoottorisuus ei siis haitannut. Lisäksi kardaaniakselin puute loi auton sisälle enemmän tilaa.

Myöhemmin valmistukseen saatiin myös varsin mukavuuspainotteinen avoauto, jossa oli taittuva katto ja sivukarmilliset ikkunat. Jopa tuulilasin pystyi taittamaan alas. Ja kuten myös sedanin sekä suurempien Familiale- ja Commerciale-mallien kohdalla, myös avokkaan kori oli luonnollisesti itsekantava.

Citroënin edistyksellisen luomuksen potentiaali tunnetaan maailmalla yhä, ja auton ympärille on syntynyt oma entusiastinen harrastajapiirinsä. Yksi mallin tunnetuimpia asiantuntijoita ja omanlaisensa Pelle Pelottoman maineen saanut oli sveitsiläinen Christian Heussi. Hänellä oli vuosikymmeniä paja Galgenenissa, hieman Zürichinjärven eteläpuolella.

Yksi Heussin omia autoja oli kauniin sininen ja kauniin linjakas 11BL avokas. Valitettavasti Christian Heussi menehtyi tämän vuoden alussa 76-vuotiaana. Hänen pajansa suljettiin, ja hänen sinne jättämänsä kulttuuriperinnön tilanne on yhä epäselvä.

Heussin sininen avoauto on kuitenkin löytänyt onneksi hyvän kodin. Sitä ajaa nykyään Roche Luder, Heussin pitkäaikaisen naisystävän 23-vuotias poika. Hän tuntee auton hyvin istuttuaan siinä jo pikkupojasta asti – ensin pelkääjän paikalla, ja nyt myöhemmin kuljettajana. Itse asiassa Rochen ensimmäiset ajotunnit suoritettiin juurikin tällä erikoisella Citroënillä.

Miksi erikoisella? Traction Avanteja valmistettiin kuitenkin eri muodoissaan noin 760 000 kappaletta, vaikka sota haittasikin harrastustoimintaa. No… Ensinnäkin Citroën 11BL:ää valmistettiin avonaisena vain vuosina 1937–39. L-kirjain tarkoittaa lyhyellä akselivälillä ja kapeammalla raidevälillä varustettua Traction Avant Légèreä eli kevytversiota.

Tämä sinänsä ei ole vielä erikoista. Kurkkaaminen ohjaamoon aloittaa kuitenkin salaisuuden verhon avaamisen. Ensinnäkin; pitkässä vaihdekepissä on neljä vaihdetta. Vaihdekaavio on sivusuunnassa päinvastainen eli ensimmäinen vaihde on oikealla alhaalla.

Tämä lupaa jo hyvää, sillä Traction Avant eli kolmevaihteisena tunnetusti hieman alle potentiaalinsa. Rochen mukaan Christian Heussi löysi uuden vaihteiston ranskalaiselta varaosamarkkinoilta, ja Christianin mukaan se oli jopa peräisin Citroënin omalta kehitysosastolta, Bureau d’étudesilta.

Uudelle vaihteistolle on toki toinenkin syy kuin vain auton alkuperäisen potentiaalin parantaminen. Seuraava johtolanka löytyy konepelti avattaessa. 1,9-litraisesta yläventtiilimoottorista löytyy kaksi kaasaria. Sylinterin pää ja venttiilikannet ovat alumiinia harmaan valuraudan sijaan.

Hmm… tehoa taitaa olla enemmän kuin alkujaan. Rochen mukaan tarkka teho on epäselvä, todennäköisesti vain Christian tiesi sen. Lukema on luultavasti jossain sadan hevosvoiman tietämillä, mikä on kevyelle autolle varsin maittava lukema Ja… tälle Traction Avantille on mitattu kilparadalla virallisesti hieman yli 223 km/h huippunopeus. Kyseessä on siis luultavasti maailman nopein Traction Avant. Hullua!

Tämä tarkoittaa sitä, että myös auton alustaa on muokattu. Etukallistuksenvakaaja on paksumpi, mutta sekin on alkuperäinen Citroën-osa. Myös jarruja on päivitetty, ne ovat peräisin Citroën U23:n kuorma-autosta.

Auton tekniikan kohdalla on tapahtunut siis melkoinen uusi vallankumous, muuta ohjaamo on yhä melko lähellä alkuperäistä. Edessä on yhä sohvamainen nahkapenkki ilman sen kummempaa sivuttaistukea. Kuljettajalta vaaditaan siis hyvää peruskuntoa ja erinomaisia vatsalihaksia, jotta hän pysyy vauhdikkaammassa ajossa istuimen ja ratin välissä. Toisaalta mutkatie käy myös salitreenistä.

Ja Roche Luder ajaa autoa normaalisti ei niin säästellen. Niin tänäänkin. Moottori rähisee, korisee, jytisee ja paukkuu. Hymy nousee väkisin huulille, ja pakoäänet vetävät virneen korviin asti. Korvakuulolta ei ikinä uskoisi, että mutkan takaa lähestyy suurten sotien välissä valmistettu auto.

Ja auton sisällä äänimaailma on vielä ihanampi. Voimansiirron mekaaniset sulosoinnut täydentävät sinfonian. Tuuli hulmuttaa tukkaa. Näin sitä pitää, tämä on oikein. Autot on tehty ajettavaksi, ja etenkään tämä Traction Avant ei ollut koskaan mikään näyttelyauto. Tämä laite, jos mikä, on tehty ajettavaksi. Ja Christian Heussi osallistui sinisellä enkelillään usein erilaisiin klassikkotapahtumiin. Netissä surfatessa löytyy runsaasti kuvia, missä Christian ajaa autoa usein äärirajoilla.

Ja alustan ja jarrujen osalta tämä yksilö osoittaa edelleen Traction Avantin suunnittelun edistyksellisyyden. Tämä koskee myös avointa koria, joka tuntuu kyydissä istuessa hämmästyttävän jäykältä. Se ei nitise tai natise.

Huomioitavaa on myös se, että jousitusmukavuus on erilainen kuin mitä Citroënilta voisi normaalisti odottaa. Olemme kiitollisia tästä varsin mutkaisella tiellä, vaikka nopeus ei nousekaan tällä koeajolla satasta vauhdikkaammaksi. Myös vääntövarsijousitus toimii erittäin hienosti ja pelaa hyvin yhteen uuden paksumman kallistuksenvakaajan kanssa. Pelkääjän paikalla istuessa ei todellakaan voisi kuvitella olevansa noin 85-vuotiaan “autovanhuksen” kyydissä.

On onnenpotku, että tämän autoyksilön haltijaksi on löytynyt erinomainen nuori klassikkoautojen harrastaja. Autot ovat kuitenkin osa kulttuuriperintöä, jonka toivomme säilyvän. Harvempi reilu kaksikymppinen nuori on tänä päivä kiinnostunut ennen toista maailmansotaa esitellystä autosta. Tosin aika harva tuon aikakauden auto – kalliita urheiluautoja lukuun ottamatta – tarjoaa tällaista ajamisen hauskuutta ja vauhdin hurmaa.