Suurta onnea tuntien istun terassillamme auringonlaskun aikaan ja katselen laajan ruohokentän yli kaukaiselle järvelle ja sen takana kohoaville turvallisille vuorille. Sellaisessa mielentilassa en ajattele mitään, nautin vain näkymäni tyynestä ja häiritsemättömästä rauhasta.

Näihin sanoihin elokuva-alan suurimpiin vaikuttajiin lukeutunut Charles Chaplin päätti omaelämäkertansa vuonna 1964 tuijotellessaan näkymiä Manoir de Baniksi kutsutun kartanonsa takapihalla Sveitsin Corsier-sur-Veveyssä.

Nyt maisemaa pääsee ihailemaan kuka tahansa. Hassusta knallipäisestä kulkurihahmostaan tunnetun Chaplinin entinen koti ja sen viereen rakennettu suuri museopaviljonki – yhteisnimeltään Chaplin’s World – avattiin yleisölle huhtikuussa 2016.

Maailman ensimmäinen Charlie Chaplinille omistettu museo ei syntynyt hetkessä, vaan ajatus vaati 15 vuoden kypsyttelyn.

Chaplinin entinen koti Manoir de Ban.  

Charlie kuoli jouluna 1977, minkä jälkeen hänen leskensä Oona asui Manoir de Banissa kuolemaansa, syksyyn 1991 asti. Heidän poikansa Eugene Chaplin toimi talon isäntänä kahdeksan vuoden ajan.

– Veveyn kaupunki halusi perustaa Chaplin-museon, mutta sopivaa paikkaa ei löytynyt. Manoir de Ban oli enimmäkseen tyhjillään, joten sen museoiminen alkoi tuntua luontevalta, Eugene Chaplin kertoo.

Matkassa oli monta mutkaa. Chaplinien naapuri ei ilahtunut museosuunnitelmista, ja valitukset lykkäsivät projektia 2,5 vuotta eteenpäin.

– Rahoituksen hankkiminen oli sekin hidasta. Me omaiset aioimme ensin itse pyörittää museota, mutta ei  se olisi toiminut.

Museon avaamista lykättiin vuosi kerrallaan, kunnes lopulta alkoi tapahtua. Toissa syksynä kartanon ympärillä alkoi ennenkuulumaton myllerrys.

Kehystetyt valokuvat Chaplinin perheen kotialbumista on aseteltu näytteille Manoir de Banin eteisaulaan.  

EI HAITTAA, vaikka kävijä ei tuntisi ainuttakaan Charlie Chaplinin elokuvaa käydessään sisään Chaplin’s Worldin portista. Ne tulevat kyllä tutuiksi.

– Tapasin hiljattain kaikkien aikojen suurimman Chaplin-fanin, seitsemänvuotiaan pojan, joka oli hullaantunut isäni elokuviin museossa käytyään, Eugene nauraa ja lähtee johdattamaan meitä kierrokselle Chaplinin maailmaan.

Sisään pujahdetaan tietenkin museokaupan kautta, jossa on tarjolla mestarin elokuvia, kirjallisuutta, t-paitoja, knalleja, kävelykeppejä ja kaikkea mahdollista kulkurikrääsää enemmän kuin luottokortti suo. Sen jälkeen alkaakin itse elämys.

Chaplinin entisen autotallin ja kasvimaan tilalle on rakennettu valtava museopaviljonki Studio, joka esittelee Charlien elämää ja uraa ennen muuttoa Sveitsiin syksyllä 1952.

Ensimmäisenä kävijät istutetaan 150-paikkaiseen elokuvateatteriin nauttimaan lyhyt oppimäärä chaplinologiasta. Kyseessä on perinteinen ryysyistä rikkauksiin -tarina: köyhän perheen poika osoittautuu lahjakkaaksi näyttelijäksi, pääsee teatterikiertueelle Yhdysvaltoihin ja keksitään esiintymään elokuvayhtiö Keystonen filmeihin. Kun Charlie loi kulkurihahmonsa, hän nousi hetkessä kansainväliseen supersuosioon ja monimiljonääriksi.

Kymmenminuuttisen dokumentin päätyttyä valkokangas nousee ja paljastaa mykkäelokuvista tutun Easy Streetin – lontoolaisen kadun, jonka esikuva oli Charlien lapsuuden kurja kotimaisema.

Eugene Chaplin tutkii isäänsä Charlieta esittävää vahanukkea. Asetelma on elokuvasta Kuningas New Yorkissa.  

Kadun varrelta löytää myös huolellisesti tehdyt vahanuket Charlien äidistä Hannah Chaplinista sekä Chaplinin poika -elokuvan koltiaisesta Jackie Cooganista. Chaplin’s Worldin yhteistyökumppani on pariisilainen vahakabinetti Grévin, joka on tehnyt Charliesta ja häneen liittyvistä kuuluisista merkkihenkilöistä kolmisenkymmentä hahmoa eri puolille museota.

Kävijä voi ottaa selfieitä yhdessä Charlien, Albert Einsteinin, Stan Laurelin & Oliver Hardyn, Sophia Lorenin tai jopa poptähti Michael Jacksonin kanssa.

Ai että miten Jackson muka Chapliniin liittyy? Palataan siihen myöhemmin.

CHAPLIN’S WORLDIN viestintäjohtaja Annick Barbezat-Perrin on ylpeä työpaikastaan. Hän kertoo, että ensimmäisenä vuonna saavutetun 300 000 kävijän tavoitteen piti alun perin täyttyä vasta kolmen vuoden päästä.

Yhdeksi menestyksen salaisuudeksi hän arvelee sitä, että museo on koko perheen kokemus – ei vain kokoelma esineitä, joita katsellaan vitriineistä.

– Emme laittaneet Charlien vuoteen ympärille rajaavia köysiä tai ”ei saa koskea” -kylttejä, jotka suorastaan houkuttelevat vähän hiplaamaan päiväpeitettä. Nyt, kun niitä ei ole, kenellekään ei tule mieleen koskea, Barbezat-Perrin nauraa.

Sirkus-elokuvalle on omistettu areenamainen tila, joka on myös vuokrattavissa esimerkiksi yritysten tilaisuuksiin. Kultakuumetta esittelee hutera lautamökki, joka keikahtaa paikaltaan ihmisten astuessa sisään – aivan kuin elokuvassakin. Diktaattoria taas edustaa parturintuoli, johon kuka tahansa saa istahtaa Charlien parturoitavaksi.

Pitkällä 1930-luvun kadulla voi poseerata kameralle kulkurin, vankikarkurin tai diktaattori Hynkelin asussa. Jos mieli tekee, voi pujahtaa jäähdyttelemään vankityrmään taipuisien kaltereiden läpi.

Museon arvokkaimmat esineet on sijoitettu ”pankkiholviin”, Sveitsissä kun ollaan. Lasien takana lepäävät Chaplinin kulkurihahmon aito knalli, keppi ja kengät. Siellä on myös kaksi Charlien voittamaa Oscar-patsasta, hänen ensimmäinen elokuvasopimuksensa, pienoismalli Hollywoodin Walk of Famen tähdestä, Parrasvalojen käsikirjoitus ja paljon muuta.

Yksi alkuperäisistä kulkurin asukokonaisuuksista.  

SYKÄHDYTTÄVIN kokemus on tietenkin vierailu Manoir de Baniin. Vuonna 1840 rakennettu kartano ehti 112 vuoden ajan olla erilaisten ylhäisten henkilöiden omistuksessa, kunnes Charlie Chaplin teki siitä perheelleen kodin.

Talo ei valitettavasti ole enää täysin autenttisessa asussaan, vaan sinne on rakennettu runsaasti elämyksellisiä näyttelytiloja.

– Olisin halunnut näyttää entisen huoneeni ylimmässä kerroksessa, mutta se on nykyään neuvottelukabinetti, Eugene Chaplin pahoittelee.

– Tuntuuhan se kummalliselta, kun entinen kotini on museo. Olen syntynyt täällä ja tunnen talon läpikotaisin. Erityisen outoa on kuunnella oppaiden opastavan turistiryhmiä minulle niin tutuissa paikoissa.

Manoir de Banin teemana on Chaplinien aika Sveitsissä. Yhteen huoneeseen on kasattu lehtileikkeitä, jotka kertovat Charlien Amerikasta lähdöstä. Toisessa huoneessa esitellään hänen matkojaan ympäri maailman, kolmannessa kerrotaan eri Hollywood-tähtien sekä kansainvälisten merkkimiesten ja -naisten yhteyksistä Chapliniin. Eteisen seinälle on ripustettu kymmeniä harvoin nähtyjä valokuvia perhealbumista.

Aitoon Chaplinin ajan tunnelmaan pääsee kirjasto-työhuoneessa, olohuoneessa sekä ruokasalissa, jotka on restauroitu alkuperäiseen asuunsa.

Nämä huoneet ovat täynnä muistoja. Kirjastossa isä-Charlie kirjoitti käsikirjoituksia viimeisiin elokuviinsa sekä omia muistelmiaan. Hänen muistiinpanonsa roikkuvat valaisimesta, pöydällä on kustantajan kanssa käytyä kirjeenvaihtoa ja kirjahyllyssä Oma elämäkertani -kirjan käännöksiä eri puolilta maailmaa, Suomestakin.

Olohuoneen pianon ääressä Charlie sävelsi musiikkia ja toisinaan esimerkiksi maailmankuulu pianisti Clara Haskil kävi pitämässä yksityisiä konserttejaan. Seinällä roikkuu viulu, jonka 16-vuotias Charlie osti vähillä varoillaan ja joka kulki kaikkialla hänen mukanaan.

Ruokasalissa perheenjäsenet vaihtoivat kuulumisia ja nauttivat yhdessä kokkien valmistamaa päivällistä. Nyt perhe on poissa, mutta Oona Chaplinin kuvaamat kaitafilmit pyörivät videonäytöllä.

Charles Chaplinin kirjasto-työhuone.  

MANOIR DE BANIN takapihan terassilla Chaplinin perhe vietti iloisimmat ja onnellisimmat hetkensä ja kestitsi vieraitaan. Lauantaisin – kun henkilökunnalla oli vapaapäivä – pidettiin grillijuhlat, joissa Charlie toimi pihvinkääntäjänä.

Terassilla Charlie katseli rakastamaansa maisemaa vielä viimeisinä vuosinaan pyörätuolissa istuen ja hamuten Oonan kättä omaansa. Kun ensilumi satoi syksyllä, Charlie pyysi lapsiltaan, että hanki jätettäisiin edes hetkeksi koskemattomaksi.

– Meillä oli uima-allas ja tenniskenttiä. Nurmikolla pelasimme jalkapalloa ja metsässä leikimme mielikuvitussotia. Koskaan ei ollut tylsää, Eugene Chaplin muistelee.

Perheen traditioihin kuului aina pääsiäisenä suuri munanmetsästys. Tänä vuonna jahti järjestetään kymmenien vuosien tauon jälkeen, kun museon kävijät pääsevät etsimään pääsiäismunia Manoir de Banin ruohikolta ja pensaista.

Charlien syntymän 128-vuotisjuhlan ja Chaplin’s Worldin yksivuotispäivän kunniaksi pihalla aiotaan tehdä myös maailmanennätys. Tarkoitus on saada kokoon enemmän kulkurihahmoiksi maskeerattuja ihmisiä kuin koskaan ennen.

Kyseessä ei kuitenkaan ole historian ensimmäinen kerta, kun Chaplin-kloonit ovat koolla. 1920-luvulla kulkurin kaksoisolentokilpailut kuuluivat yleisiin huvituksiin. Sitkeän Hollywood-tarinan mukaan Charlie itsekin olisi osallistunut salaa sellaiseen – ja sijoittunut kolmanneksi.

Lintujen liverrystä kuunnellessa ja kevään ensimmäisten kukkien puhkeamista katsellessa ymmärtää, miksi Charlie Chaplin ei enää koskaan kaivannut Amerikkaan tai ylipäänsä minnekään kotoaan.

Manoir de Baniin hullaantui myös Chaplinia sydämensä pohjasta ihaillut Michael Jackson, joka vieraili talossa pariinkin otteeseen Charlien kuoleman jälkeen.

– Hän olisi halunnut ostaa talon, mutta emme myyneet! Eugene Chaplin paljastaa.

Lue lisää: Eugene Chaplin: Isä oli ankara, mutta rakastava