Syksyllä 1952 Charles Chaplin oli saanut valmiiksi elokuvansa Parrasvalot ja lähti markkinoimaan sitä Eurooppaan. Hän nousi perheineen Queen Elizabeth -laivaan ja katseli kannella, kuinka New Yorkin pilvenpiirtäjät katosivat hiljalleen autereeseen.

Lontoossa syntynyt Chaplin oli viettänyt Yhdysvalloissa 40 vuotta ja ollut koko tuon ajan yksi maailman tunnetuimmista koomikoista. Äänielokuvan läpimurron jälkeen Chaplinin tähti oli kuitenkin alkanut hiipua ja menestys vaihtunut skandaalinkäryksi. Vuosia kestäneen likaisen isyyskiistan hän oli voittanut, mutta FBI tutki edelleen tarkasti hänen toimiaan. Chaplinia epäiltiin kommunistiksi ja pidettiin poliittisesti vaarallisena henkilönä Amerikalle.

Keskelle Atlanttia Chaplin sai sähkeen, jonka mukaan hänen paluunsa Yhdysvaltoihin oli evätty. Koti ja omaisuus jäi Beverly Hillsiin. Charlien, vaimo Oonan sekä heidän neljän lapsensa oli yhtäkkiä aloitettava uusi elämä valtameren toisella puolen.

Chaplinit etsivät kotia Etelä-Ranskasta, jossa ilmasto muistutti lämmintä Kaliforniaa, mutta he päätyivät Sveitsiin, jossa Charlie ja muut Hollywood-julkkikset olivat jo 1930-luvulla käyneet laskettelemassa. Suuri huvila – oikeammin kartano – löytyi Genevejärven rannalta nousevalta vuorenrinteeltä Corsier-sur-Veveyn kylästä.

Siellä Oona Chaplin synnytti viidennen lapsensa. Poika sai nimen Oonan isän, Nobelilla palkitun näytelmäkirjailija Eugene O’Neillin mukaan.

– Olin perheestäni ensimmäinen, joka syntyi tässä talossa. Ja viimeinen, joka täältä lähti, 63-vuotias Eugene Chaplin sanoo astuessaan sisään entiseen kotiinsa Manoir de Baniin, joka nyt on museoitu.

Tyrannimainen kulkuri, rakastava isä

Kulkurihahmostaan tunnettu Charlie Chaplin oli aikoinaan koko maailman ihailema tähti ja elokuva-alan nero. Myös hänen pimeät puolensa tunnetaan: seurustelusuhteet huomattavasti itseään nuorempiin naisiin sekä luonne, jota monet alaiset ovat luonnehtineet tyrannimaiseksi.

Eugene Chaplin näki aurinkoisemman puolen: rakastavan isän, joka huolehti lastensa tulevaisuudesta ja halusi nauttia ajasta perheensä kanssa.

– Isän elämän voi jakaa kolmeen jaksoon: köyhä lapsuus Englannissa, luova mutta vaikea aika Amerikassa ja lopuksi onnelliset 25 vuotta Sveitsissä. Maailmassa ei ole monta ihmistä, joka olisi noussut samanlaisesta kurjuudesta ja saavuttanut yhtä valtavan menestyksen, mutta silti saanut myös nauttia työnsä hedelmistä. Isä todella nautti, Eugene sanoo.

Charlielle ja Oonalle syntyi kahdeksan lasta. Silti 1150-neliöisen Manoir de Banin 24 huoneessa riitti tilaa myös Charlien kahdelle aikuiselle pojalle perheineen sekä laajalle ystäväpiirille.

Perheenpää oli Oona, joka aterioilla istui pöydän päässä. Hänen apunaan oli noin kymmenhenkinen henkilökunta hovimestareineen, kokkeineen ja sisäkköineen. Kolme puutarhuria huolehti laajasta nurmikentästä ja japanilaisista koristepuista. Autonkuljettaja kyyditsi herrasväkeä.

– Isä osasi kyllä ajaa autoa, mutta hänellä ei ollut ajokorttia. Hänen nuoruudessaan autokauppias vain näytti, miten vaihteet toimivat ja missä oli jarru. Sitten mentiin! Eugene nauraa.

Ulkoisesta loistosta huolimatta Chaplinit halusivat viettää normaalia elämää. Lapset leikkivät kylän lasten kanssa, kävivät lähikoulua ja harrastivat tavallisia harrastuksia. Charlie kävi paikallisella hammaslääkärillä ja parturissa. Amerikassa hän oli ollut jatkuvan huomion kohteena, mutta Veveyssä oli toisin.

– Kaikki tietysti tunsivat hänet täälläkin. Mutta ujot sveitsiläiset eivät tohtineet tungetella. Isä sai kävellä rauhassa alas kylään sanomalehteä ostamaan.

Syy saattoi olla myös kielimuurissa, sillä Charlie ei koskaan oppinut ranskaa.

Charlie ja Oona Chaplin saivat kahdeksan yhteistä lasta. Vasemmalta Annette, Jane, Eugene, Victoria, Josephine ja Christopher. Vanhimmat lapset Geraldine ja Michael puuttuvat kuvasta.  

Charlie oli kiinnostunut lastensa elämästä

Manoir de Banin takassa paloi tuli kesät talvet, sillä Charlie Chaplin rakasti katsella liekkien leiskuntaa. Välillä hän istui flyygelin ääreen. Siinä hän myös sävelsi musiikkia vanhoihin mykkäfilmeihinsä.

Elokuvia vanha mestari teki enää harvakseltaan mutta työskenteli yhä päivittäin. Eugene muistaa erityisesti ajan, jolloin hänen isänsä kirjoitti muistelmiaan.

– Työssään isä tarvitsi ehdotonta hiljaisuutta ja äiti huolehti, että hän sai sen. Me lapset lähdimme aamukahdeksalta kouluun ja palasimme neljältä. Silloin isä lopetti työt ja istui kanssamme pyöreän pöydän ääreen. Hän kyseli, miten koulussa meni ja oli hyvin kiinnostunut elämästämme.

Charlie ei ollut välinpitämätön isä. Rutiköyhän perheen, alkoholisti-isän ja pahoista mielenterveysongelmista kärsineen äidin lapsena hän itse oli joutunut lopettamaan koulunkäynnin lyhyeen. Charlielle oli tärkeää, että hänen jälkeläisensä saisivat korkean koulutuksen.

”Ette ymmärrä, kuinka onnekkaita olette kun saatte opiskella!” hän meuhkasi. Vasta myöhemmin olen ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti. Kymmenvuotiaana koko juttu meni ohi korvien, Eugene tunnustaa.

Charlien edelliset avioliitot epäonnistuivat, ja hänen ensimmäiset lapsensa joutuivat kasvamaan rikkonaisessa perheessä. Nuorena Charlie omistautui työlleen ja riitaisa ero vaikeutti lasten tapaamista.

Tumma, elegantti ja miestään 36 vuotta nuorempi Oona pelasti Charlien, jonka suosio alkoi olla laskussa. Charlie sai uuden mahdollisuuden onneen ja tajusi aikansa rajallisuuden. Kuopuksensa syntyessä hän oli jo 73-vuotias mutta jaksoi silti leikkiä ja hullutella kuin nuori isä.

Perhe kokoontui koulupäivien jälkeen Manoir de Banin ruokasaliin vaihtamaan päivän kuulumisia.  

Elokuvailtoja perheen kesken

Menneisyydestään Charlie Chaplin ei paljon kertonut lapsilleen. Mieluummin hän puhui laajemmista teemoista, keskusteli syvällisesti elämästä ja kuolemasta.

– Hän kertoi, kuinka oli nuorena poikana todistanut miehen kuolevan sydänkohtaukseen asuntolassa. Ympärillä olevat ihmiset tekivät kaikkensa pelastaakseen hänet, mutta isä näki tämän silmissä vain yhden toiveen: antakaa minun lähteä rauhassa.

Eugene Chaplin on opiskellut isänsä elämänvaiheita vasta myöhemmin, lähinnä tämän kirjoittamia muistelmia lukien. Harvasta ihmisestä on kirjoitettu yhtä paljon kuin Chaplinista, mutta joukkoon mahtuu paljon väärääkin tietoa.

– Äiti sanoi, että isä kirjoitti kirjaan kaiken, mitä halusi ihmisten tietävän.

Chaplinin elokuvat tulivat kyllä Eugenelle tutuiksi jo isän eläessä. Silloin tällöin Manoir de Banin olohuoneeseen viritettiin valkokangas, jolle heijastettiin projektorilla Charlien vanhoja filmejä. Niille naurettiin koko perheen voimin.

– Elokuvia on vaikea panna paremmuusjärjestykseen, mutta mielestäni paras on Kaupungin valot. Musiikki on kaunista, tarina on täydellinen ja vitsit hauskoja. Melkein saman voin tosin sanoa Sirkuksesta. Diktaattori ei ole yhtä visuaalinen, ja sen myönsi isäkin. Sen kohdalla tarinasta tuli tärkeämpi, Eugene sanoo.

Eugene ja hänen vanhempiaan Charlieta ja Oonaa esittävät vahanuket katsomassa elokuvaesitystä.  

Donald Trump - mies kuin Benzino Napaloni

Diktaattori kertoo suuruudenhullusta yksinvaltiaasta Adenoid Hynkelistä, joka on parodiaa Adolf Hitleristä. Charlie Chaplin halveksi Hitleriä ja tämän vastenmielistä maailmankatsomusta – Führer oli kaiken lisäksi varastanut Chaplinin kulkurihahmolta pienet viikset! Charlie purki suuttumuksensa satiiriseen filmiin ja sai maailman nauramaan Hitlerille. Natsi-Saksassa elokuva tietysti kiellettiin, mutta Hitler näki sen tiettävästi kahdesti.

– Diktaattorin valmistuessa keskitysleirejä ei ollut vielä edes perustettu. Isä on sanonut, että jos hän olisi tiennyt niistä, hän ei milloinkaan olisi tehnyt koko elokuvaa.

Diktaattori on edelleen ajankohtainen elokuva. Eugene Chaplin vieraili hiljattain Yhdysvalloissa ja kuuli erään toimittajan tekemästä järkyttävästä havainnosta.

– Elokuvan toinen diktaattorihahmo Benzino Napaloni muistuttaa aivan Donald Trumpia, vaikka onkin parodiaa Benito Mussolinista. Hän työntää leukaa eteen ja elehtii voimakkaasti. Kun hän nousee ylös ja alkaa puhua, hän on todella Trump!

Eugene pudistelee päätään, kun puhe kääntyy USA:n nykyiseen presidenttiin. Englantilainen Charlie Chaplin vietti vuosikymmeniä siirtolaisena Amerikassa ja loi siellä merkittävän uran. Hänellä olisi varmasti ollut Trumpista sanottavaa.

– En tiedä, mitä isäni ajattelisi Trumpista enkä halua panna sanoja hänen suuhunsa. Varmasti hän pitäisi naurettavana ajatusta muurista Meksikon rajalle. Hän itse oli suuri humanisti.

Charlie Chaplinille oli tärkeää, että hänen elokuvansa ilmaisivat hänen omia mielipiteitään. Sen vuoksi hän lopulta saikin lähtöpassit Amerikasta.

– Hän oli suuri provokaattori, joka usein ymmärrettiin väärin. Hän sanoi kommunismin olevan vain aate – ei sairaus – ja ilmoitti olevansa kiinnostunut kaikista uusista aatteista. Niin hänestä leivottiin kommunisti.

Maailman tapahtumista Charlie oli kiinnostunut vielä vanhoilla päivillään. Erityisesti hän rakasti katsoa dokumentteja.

– Joskus hän näki televisiossa jotain ärsyttävää. Silloin hän pomppasi ylös ja alkoi imitoida suuttumuksensa kohdetta.

Eugene Chaplin ei lähtenyt seuraamaan isänsä jalanjälkiä, eikä Charlie siihen kannustanutkaan.

– Ainoa häneltä saamani ohje oli: Tee mitä haluat tehdä ja tee sitten parhaasi. Olisihan isä halunnut perheeseen lakimiehiä tai tohtoreita, mutta niin ei vain käynyt. Meistä sisaruksista seitsemän on näyttelijöitä. Minä olen ainoa, joka ei osaa näytellä.

Eugenen isosisko Geraldine Chaplin on tehnyt kansainvälisestikin tunnettuja rooleja. Velipoika Michael näytteli jo lapsena isänsä elokuvassa Kuningas New Yorkissa.

Silti myös Eugene ajautui esittävän taiteen pariin. Hän kouluttautui näyttämömestariksi ja pääsi töihin Montreux’n kasinolle kuuluisan Mountain Studiosin järjestäjäksi. Sen asiakkaisiin kuuluivat muun muassa yhtyeet The Rolling Stones ja The Queen sekä David Bowie, jonka muutamilla levyillä Eugene toimi ääniassistenttina.

Myöhemmin Eugene on johtanut Veveyn komediafestivaaleja ja paikallista sirkusta, joka on edelleen hänelle sydämen asia. Omena ei sittenkään pudonnut kovin kauas puusta.

– Totta kai kuuluisasta sukunimestä on hyötyä. Sen avulla pääsee tapaamaan lähes ketä tahansa. Mutta sen jälkeen on tehtävä kaksi kertaa enemmän työtä osoittaakseen, että on niin hyvä kuin kuvitellaan, Eugene Chaplin huomauttaa.

Hän on iloinen siitä, että jo neljäs polvi Chaplineita saa leipänsä esiintymislavoilta. Hänen seitsemästä lapsestaan tunnetuin on Voguessa, Ellessä ja Pirellin kalenterissa poseerannut huippumalli Kiera Chaplin.

Charlien makuuhuone Manoir de Banissa.  

Viimeinen elokuva

Charlie ei koskaan luomisvoimaansa. Hänen viimeinen elokuvansa Hongkongin kreivitär (1968) sai kriitikoilta niin murskaavat arviot, että 79-vuotias ohjaaja masentui vuosikausiksi. Hän pääsi jaloilleen vasta alkaessaan suunnitella vielä yhtä elokuvaa, joutsenlauluaan.

Unenomainen Freak kertoi tytöstä, joka on syntynyt siivet selässään. Charlie kirjoitti käsikirjoitusta ahkerasti ja koekuvasi päärooliin Victoria-tytärtään juoksentelemassa siivissä ympäri Manoir de Banin nurmikkoa.

Oona oli iloinen, että Charlie tunsi taas pystyvänsä luomaan mutta tiesi, etteivät vanhan miehen voimat enää riittäisi niin suureen projektiin. Värielokuvan aikakaudella elokuvanteko oli aivan erilaista kuin Charlien kulta-aikoina. Se vaati isoja työryhmiä, tiukkoja aikatauluja ja monenlaista tekniikkaa. Freak jäi tekemättä.

– Vielä 75-vuotiaana isä oli kuin kuusikymppinen. Sitten hän alkoi saada aivoinfarkteja, jotka romahduttivat kunnon nopeasti. Elämä karkasi hänestä.

Charlie Chaplinin viimeinen kumarrus oli komea. Huhtikuussa 1972 hän palasi 20 vuoden tauon jälkeen Yhdysvaltoihin ja nouti elokuva-akatemian myöntämän kunnia-Oscarin elämäntyöstään. Yleisö osoitti hänelle suosiota seisaallaan 12 minuutin ajan.

Loppuvuodesta 1977 Charlie ei enää noussut vuoteestaan eikä juuri jaksanut edes herätä. Oona istui vuoteen vieressä ja luki hänelle ääneen.

– Olimme vielä nuoria ja optimistisia. Ajattelimme, että kohta isä taas nousee jaloilleen, Eugene sanoo.

Joulupäivän aamuna koko maailman pikku kulkuri nukkui ikiuneen.

Chaplinin patsas Veveyn kaupungissa, Genevejärven rannalla.  

Haudanryöstö oli suuri tragedia

Pian kuolemansa jälkeen Charlie Chaplin nousi taas otsikoihin – pöyristyttävällä tavalla. Hänen ruumiinsa oli kaivettu ylös haudasta ja viety. Kidnappaajat vaativat vainajasta lunnaita ja uhkailivat väkivallalla.

– Kun kuulin, että isäni hauta oli ryöstetty, ajattelin ensimmäisenä äitiä ja sitä, miten hän selviäisi, Eugene sanoo.

Chaplinit eivät tienneet, mikä taho teon oli tehnyt ja kenen kanssa heidän olisi pitänyt asioida. He pelkäsivät erityisesti suvun lasten puolesta. Perhe ei suostunut maksamaan ryöstäjille lunnaita, mutta lopulta syylliset, kaksi työtöntä miestä, saatiin kiinni ja Charlie takaisin hautaansa. Arkun päälle laskettiin melkoinen lasti betonia.

– En tunne vihaa, mutta en ole antanut heille anteeksi. Hävettää, että sellaista edes tapahtui, Eugene Chaplin päivittelee.

Aihetta käsitteli pari vuotta sitten valmistunut Xavier Beauvoix’n musta komedia Chaplinin pojat. Aluksi Eugene vastusti koko elokuvaa, mutta kun muut sisarukset myöntyivät, hänkin antoi luvan ja päätyi jopa itse esiintymään siinä.

Oona Chaplinin aikana elokuvaa ei olisi voitu tehdä. Hänen surunsa oli aivan liian suuri kenenkään käsitettäväksi. Oona jäi miehensä kuoleman jälkeen yksin suureen ja hiljentyneeseen Manoir de Baniin, jossa hän kuoli vain 14 vuotta myöhemmin.

– Äidin elämä leskenä oli vaikeaa. Hän yritti kaikkensa jatkaakseen elämää kuin isä olisi yhä täällä. Hän osti asunnon New Yorkista, tapasi ihmisiä ja luki paljon. Mutta jos omistaa elämänsä yhdelle, äärimmäisen voimakkaalle ihmiselle eikä häntä enää yhtenä päivänä ole, jäljelle jää valtava tyhjyys, Eugene Chaplin sanoo.

Lue myös Chaplin-museo avautui Sveitsissä - tällainen se on