BMW 335D vm. 2014 – Tällainen auto herättää miehen alimmat vaistot – Pakoputkesta kuuluu sellainen murina, ettei hysteeriselle naurulle tule loppua

Mustan BMW:n keulalla murisee yli 300-hevosvoimainen dieselkuutonen. Meitä alkoi lapsettaa oikein kunnolla.

27.11.2023 | Päivitetty 29.11.2023 | Tuulilasi

Haahuilimme valokuvaaja Vesa Koivusen kanssa Espoon Koskelossa sijaitsevassa SAKA:n myymälässä ihan rauhallisissa tunnelmissa, mutta yhtäkkiä saimme sätkyn. Silmiin osui vähän vanhempi 3-sarjan BMW, mutta sen hintalapusta erottuva mallimerkintä kiinnitti heti huomiomme: 335.

Työnsimme tuntosarvet ulos, ja lähdimme tutkimaan autoa tarkemmin. Kävi ilmi, että se oli diesel, eikä todellakaan mikään pikkulohko, vaan kolmilitrainen suora kuutonen. Tämän kokoluokan dieseleitä ei nykyään oikein ole tarjolla, mutta löydöksemme olikin vuosikertaa 2014.

Myyntiesitteestä kävi ilmi, että auto oli rekisteröity uutena Saksassa. Suomeen tämä yksilö oli rantautunut vuonna 2017. Näppejä alkoi poltella oikein kunnolla, kun äkkäsimme tuulilasiin kiinnitetystä lapusta Bemun teholukeman: 313 hv. Nyt oli kerta kaikkiaan pakko päästä koeajolle.

Hiekanruskea nahkasisustus ja musta ulkokuori muodostavat kivan kontrastiparin.

Takana oli 202 00 kilometriä, joten tämä BMW ei ollut missään tapauksessa uudenveroisessa kunnossa. Maalipinta oli kuitenkin oikein siisti.

Kun löimme Bemun käyntiin, riemulla ei ollut mitään rajaa. Kuutonen mörisi sellaisella bassoäänellä, että hysteerinen nauru ei meinannut loppua millään. Ajelimme ensin hissukseen, ja kun moottori oli saavuttanut normaalin käyntilämpötilansa, polkaisimme vähän kaasua. Konehuoneesta ja pakoputkista kuului mahtava urahdus, ja Bemu lähti kiihtymään kiusatun näädän lailla. Maaninen nauru kabiinissa jatkui.

Tällaisen Bemun kaltainen auto herättää automiehen alimmat vaistot, ja nyt meitä alkoi lapsettaa oikein kunnolla. Väänsimme Bemun parkkiin syrjäiselle bussipysäkille, ja päätimme vetäistä yhden oikein kunnollisen täyskaasukiihdytyksen. Autossa oli totta kai automaattiloota. Niinpä painoimme jarrun ja kaasun yhtä aikaa pohjaan. Keulalta alkoi kuulua tuskaista urinaa. Lopulta nostin jarrun, mutta pidin kaasupolkimen tiukasti lattiassa. Bemu hyökkäsi liikkeelle todella terävästi keulan kohotessa ihan selvästi. Raju kiihtyvyys tuntui tietysti hauskalta, mutta kaiken huippu oli kuitenkin pakoputkista ilmoille tulviva urkukonsertti.

BMW 335D:n mörisi sellaisella bassoäänellä, että hysteerinen nauru ei meinannut loppua millään.

Kuutonen mörisi sellaisella bassoäänellä, että hysteerinen nauru ei meinannut loppua millään.

Tavaratila on sinänsä riittävä, mutta epäkäytännöllinen, koska luukku on pieni.

Ai niin, unohtui mainita, että Bemumme oli mallia X-Drive, eli nelivetoinen. Yleensä olemme nelivedon vakaita kannattajia, mutta tässä tapauksessa, olisimme voineet kallistua takavedon puolelle. Olisihan se ollut jännää nähdä, miten luistonesto yrittää pitää Bemun kiemurtelun kurissa.

Pistimme auton parkkiin, ja aloimme tutkimaan sitä lähemmin. Aloitimme tohtoroinnin työntämällä päämme takapuskurin alle. Siinä kontallaan oli helppo havaita, että pakoputkisto ei todellakaan ollut vakiomallia, vaan käytössä oli vähän isomman kaliiperin tuplarööri. Ilmankos putkesta tulvi selkäpiitä karmivia sulosointuja ihan tyhjäkäynniltä lähtien.

Bemulla oli ajettu 202 00 kilometriä, joten se ei ollut missään tapauksessa uudenveroisessa kunnossa. Maalipinta oli kuitenkin oikein siisti, vaikka mustat autot tuppavat muuttumaan vähän nuhjuisen näköisiksi paljon nopeammin kuin vaikkapa hopeanharmaat yksilöt.